Talvipäiviä

Sydäntalven pakkaspäiviä Keski-Suomessa ja Lahden seudulla 28.12.2015-18.1.2016

Satunnaisia pikkutrippejä lukkuunottamatta ovat varsinaiset retket jääneet niin pakkasen takia kuin muistakin syistä tekemättä. Julkaisenkin tässä nyt hieman pidemmän aikavälin  kuvia höystettynä pienin tarinoin.
Mukana on tekstejä aikaisemmista blogijulkaisuistani.

Immilän koskissa on jauhettu viljaa jo keskiajalla, mutta vanhin kirjallinen tieto myllyistä on vasta vuodelta 1548. Ensimmäinen saha rakennettiin koskeen 1760-luvulla, tähän aikaan mäellä oli jo asutusta sekä kievari. 1800-luvulla asutus alkoi lisääntyä ja Immilään muodostuikin monipuolinen käsityöläis- ja myllärikylä. (Wikipedia)

Pari sataa metriä edempänä se sitten oli: Jääkirkko. Viitisen metriä järvenpinnan yläpuolella kohosi yhtenäinen kenties 15x40m laajuinen pystysuora jääseinämä. Sydän pysähtyi ja veret seisahtui, näky oli mykistävä.

Jäätikön alla on seinämästä ulospäin vajaan kymmenen metrin levyinen aukea. Järven puolella on jyhkeää kuusikkoa. Näin kuvausalaa jää vähän. Minun putkellani pystyi kerralla kuvaamaan vai osia jyrkänteestä. Se olisi panoraamakuvan paikka tai kalansilmän ainakin.

 29.12. ei ollut Iitissä lumesta vielä tietoakaan.

Samalla retkellä tapasin saalistavan ketun.

30.12. oli Immilässä kylmempää kuin viimeksi.

5.1.2016 etsin saukkoja Kuusankosken ja Voikkaan maisemista. Yhden saalistajan löysin Kymijoen takaa.

Paluumatkalla Nastolaan törmäsin halo-ilmiöön. Haloilmiö (tai lyhyesti halo) on ilmakehän optinen ilmiö, joka ilmenee taivaalla näkyvinä erilaisina renkaina, kaarina ja kirkastumina. Halot syntyvät, kun auringon tai kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa  leijuvista jääkiteistä. (Wikipedia)

Alkuvuodesta Lahden Polttimon sulassa asusteli saukko. Hyvin tuntui kalaa löytyvän.

Välillä piti käydä maalla piehtaroimassa ja huilaamassa.

Lieköhän kaveri vielä viihtyy Vesijärvellä? Tostaiseksi parhaat saukkokuvani. Vielä on siis syytä jatkaa etsintää.

Samassa sulassa talvehtii joka vuosi myös vesilintuja, joita siellä syötetään.

Yksinäinen tavi sinnittelee sorsaparvessa.

Ruuan jakelu on alkanut, kiirehtikäämme!

Ja näinhän se käy. Jorman tyylinäyte.

Kuusankoski löytyy myös Laukaasta. 16.1.

 Onnistuin uittamaan koipeni  polvea myöten koskessa. Onneksi en joutunut virran vietäväksi!

Tätä veikkoa ei kylmä vesi haittaa.

 Eikä sukellus ollut turha.

17.1. suuntasin Vaajakoskelle jälleen  saukkoja etsimään. Tikkakosken peltoaukeilla lounasti suurin koskaan näkemäni kauristokka, seitsemän kaunista eläintä.

Yksi ei mahtunut kuvaan. Seuraavana aamuna samalla pellolla oli 33.5 astetta pakkasta.

Näkymät olivat talviset. Saukkojen jälkiä oli niin voimalaitoksella, Haapakoskella kuin Ylinenkoskellakin. Yhden saukon näin loikkivan kaukana Haapakosken vastaisella rannalla vaan kuvaamatta jäi.

Haapakosken kanjonia.

Palatessani 18.1. Nastolaan poikkesin Heinolassa. Jyrängönvirrassa on aina elämää, talvellakin.

Pakkasta oli lähes kolmekymmentä ja ilma täynnä kosken sauhua.

Pakkanen kaunistaa maiseman. Hyvästikin kerrospukeutuneena alkaa vilu pian hiipiä sisuksiin, seistessä ensin varpaisiin ja kuvaillessa sormiin. Kohta kai kuitenkin taas lauhtuu.

Pakkaspäiviä

Nyt on riittänyt pakkaspäiviä ihan mukavasti. Lämpötila on pysytellyt kympin ja kahden välillä. Lunta ei kuitenkaan sanottavasti vielä ole. Valkeaa onneksi on toki, mutta hangen korkeus pysyttelee alle senttimetrissä. Latuja ei ole. Retkiluistelijat ovat päässeet riemuitsemaan jääkiidosta, muutama jopa taivaaseen. Itse olen käyttänyt näitä valoisia päiviä patikointiin erilaisissa maastoissa. Kamera on kiikkunut tieten mukana.

Immilänjoki pysyy sulana pakkasillakin. Siellä majaillee uskoakseni vakioasukkaat joka talvi. Joutsenia on varmaan parisenkymmentä. Uutta polveakin on mukana.

Talventörröttäjä tämäkin. Kukkasjoen ruoko vastavalokokeilussa.

 Pihan syöttöpaikka on välillä ollut suht hiljainen, leuto talvi on tarjonnut syötävää luonnostakin. Nyt pakkasilla on lintukarja palannut. Päivittäinen evästäydennys on ollut tarpeen.

Ilma on paras eriste. Kun oikein pörhistää, saa muhkean untuvatakin. Kuivannon ja Kotteron hiiripöllöt jatkavat talvista taisteluaan.

Lopuksi tämänpäiväisen retken antia.

Vastavalokokeilu Kukkasjoella.

Samaiselle joelle on asettunut talvehtimaan kaksi sorsapariskuntaa. Ovat kovin arkoja, tuskin siis mitään pullasorsia. Kuva on rakeinen, mutta itse pidän sen tunnelmasta, ja siksi se pääsee laajempaan jakeluun.

Neljäs päivä tätä kuuta kävin samalla metsäalueella olevalla Kinnankoskella. Silloin oli lämpötila jatkuvasti plussan puolella eikä lumesta tai jäästä ollut tietoakaan. Tuosta retkestä onmyös  blogikirjoitus kuvineen. Tänään oli pakkasta 16 astetta ja maisemat tämän näköisiä.  Koski on harjujen välisessä notkelmassa jyhkeän kuusimetsän keskellä. Aurinko saikin valaista vain näiden puiden latvoja.

Illusia talvipesässään. Toivottavasti siivet eivät jäädy piloille. Lumitaidetta

ja jäätaidetta. Lopuksi näkymä yläjuoksulta ennen kosken (jäätyneitä)ryöppyjä.