Lintuvuosi 2022 tammikuu

 Taas alkaa uusi lintuvuosi. Viime vuonna lajihavaintoja kertyi 176. Tämä vuosi on alkanut kohtuu hyvin, lajeja tammikuussa 43. Kelit ovat olleet vaihtelevat, aurinkoa ei paljoa ole näkynyt. Erityistä on ollut pihlajanmarjojen mahtava määrä. Siksipä Jyväskylän seudullakin on ollut suuria räkättirastas- ja tilhiparvia sekä joitakin kymmeniä taviokuurnia.

Taviokuurna naaras ja 

koiras. Näitä ei meillä pääse joka talvi näkemään. 

Tilhiä on ollut ja on edelleen tuhatmäärin.

Paljon on ollut myös räkättirastaita.

Valkoselkätikka näyttää lisääntyneen, toivottavasti myös pelastuneen.

Eikä aivan hukassa ole pikkutikkakaan. Muuramenjoen rannoilta sen voi välillä löytää.

Palokärki Muuramesta myös.

Pähkinähakkeja on ollut Jyväskylässä pitkin talvea.

Vanhanajan varpuset ovat väistyneet pikkuvarpusten tieltä.

Pähkinänakkelista on tullut jokatalvinen, joskin harvinainen vieras.

Saarijärven Kuukkelibaari on jo perinteinen talven retkikohde. Kotona oltiin.

Rantojen suuret urpiaisparvet ovat kadonneet, ovatko muuttaneet muualle vai onko tuoni korjannut? Syöttöpaikoilla niitä vielä näkee.

Usein ovat yhdessä pikkuvarpusten kanssa.

Tiklit ovat kai saapuneet tänne jäädäkseen ja lisääntyäkseen. Vihervarpusia näkee myös pienissä parvissa niin rantojen puissa kuin syöttöpaikoillakin.

Bonuksena laitettakoon nisäkäsmaailman edustaja, Muuramejoen saukko. 

Saukko on suosikkini. Ei ole aivan vähäiset ne tunnit, kun olen sitä jälestänyt. Joskus sitten onnistaa.

Talven lintuja 2021 ja Vaajakosken saukko

 Tammi- ja helmikuussa lintujen etsintä ja kuvaaminen on tapahtunut korkeintaan  yhden päivän retkellä kerrallaan, sen valoisana aikana. Nyt helmikuun lopulla päivä on jo huomattavasti pitempi. Vuorotellen pakkasta tai tuiskua on ollut riittämiin. Taitaapa olla lumisin talvi Keski-Suomessa sitten miesmuistiin. Myös korona on asettanut omat rajoitteensa pidempään matkailuun.

Vesangan suunnalla on asustanut erään talon ruokinnalla kolme pähkinähakkia. Aikamoinen on hakin nokka.

Samalla syötöllä on myös viihtynyt lukuisa joukko tavallisempia talvilintuja kuten keltasirkkuja, useampia tiaislajeja, tikkoja ja 

mustarastas.

Taka-Keljosta taas löytyi turkinkyyhky.

Petäjäveden kirkonkylän syötettäviin kuuluu pähkinänakkeli.

Tavallaan syötettävä on myös palokärki. Pöllipinot tarjoavat hyvän ruokavaraston.

Samanlaisella apajalla saalisti myös valkoselkätikka. Molemmat tikat löytyivät Petäjävedeltä.

Uuden  kotipihan ympäristö Äijälänrannassa on osoittautunut lähes lintukuvaajan paratiisiksi. Tämä pajusirkku sinnitteli viikkokausia rannan ruovikossa. Enää sitä ei näy. Huhun mukaan sirkku olisi joutunut isolepinkäisen saaliiksi.

Samassa ruovikossa on viihtynyt kohta jo koko talven pieni viiksitimaliparvi. Aluksi näitä oli kymmenen, sitten seitsemän ja tänään kai enää viisi. Poistuneiden kohtalosta ei ole tietoa.

Rauhalahden voimalan lauhdevedet tarjoavat sulan ja ehkä hieman lämpimämmän talvehtimispaikan sadoille sinisorsille. Viihtymistä edistää myös päivittäinen luonnonystävien järjestämä ruokailu.

Sulassa onnistuu myös kylpeminen.

Lehtopöllö on löytänyt naapurin savupiipun päältä suojaisan ja ilmeisesti lämpimän lepopaikan.

Keltasirkku on sitkeä talvilintu. 

Tämä on pikku-uikku, joka on pärjäillyt toistaiseksi Kuusankosken alasuvannossa. Enpä ollut aiemmin nähnyt saati kuvannut.

Koskikaran saalistusta on hauska seurata. Siikakoskella talvehtii toistakymmentä yksilöä. Samaisella koskella on talvehtinut myös merikotka. Siitä en valitettavasti ole saanut julkaisukelpoista kuvaa.

Kuukkelibaarista Saarijärven pohjoisessa metsässä on tullut mieluinen retkikohde. Paikallinen luontoystävä, herra Kalenius, on perustanut tällaisen eräravintolan jo vuosia sitten. Vakioasiakkaina pyörii tikkoja ja kaikenlaisia tiaisia sekä kaksi kuukkelia. Enpä pari vuotta sitten olisi uskonut, että Keski-Suomesta vielä kuukkeleita löytyy. Paikan isännälle suuret kiitokset ja arvostukseni.

Tourujoen kanjonista on löytynyt lintu jos toinenkin. Tämä varpuspöllö, kuten aiemmin esitelty viirupöllö, ovat asuneet siellä läpi talven. Ilmeisesti lähimaastot tarjoavat hyvät riistamaat. Pöllön ruokavarastokin on jo paljastunut.

Huomenna päättyy pitkä pakkasjakso. Miten se tulee näkymään lintumaailmassa? Uteliaana odotan.

Pari bonuskuvaa, Vaajakosken saukko saalistuspuuhissa.

Saukkojahdissa Vuolenkoskella, Jaalassa ja Verlassa

Voi sitä perjantain toisinkin viettää. Jormalta ja minulta se sujui kuitenkin eilen näin. Päivä valkeni parin asteen pakkasessa epätavallisen upeana. Näin ainakin tänä talvena. Retken suht epämääräinen kohde oli Jaalan ja Verlan suunnassa. Ja Nastolastahan me lähdettiin.

Ennen Vuolenkoskea löytyi koivun latvasta ruokailemasta noin kymmenen teeren tokka .

 Kymijoen rannassa, Vuolenkosken alapuolella kiikaroitiin sulaa jokea ja sen jään reunustoja. Kyhmyjoutsenpari, telkkiä ja koskeloita uiskenteli keskemmällä sulassa. Kauempaa kaislikkotupsun reunalta tavoitti Jorman katse saukon. Kovin oli tämä kaukana kuvattavaksi.

 Siispä siirryimme autoillen lähemmäksi. Pellon laitaa rantaan hiippaillessamme karkuutimme puskan alta jänön.

Nyt olimme jo lähempänä saukkoa, mutta kuitenkin niin etäällä. Pikkukaloja näytti saukko pyydystävän syödäkseen. Seuraava lähestymisyritys oli saukolle jo liikaa ja se päätti uida kauemmas vastarannalle.

Matkan edetessä alkoi ilmaantua alueellisia sumupilviä. Pahnapötkyjä.

Seraava pysähdyspaikka oli Jaalan koilispuolella Sonnanjoen Myllykoskella. Noiden kivirakennelmien yli on joen yli on mennyt  joskus silta, ja tuolla vastarannalla on ollut mylly. Vasemmalla ylittää joen kaksi siltaa; vanhempi ja nykyinen. Vanhempi on kauniimpi. Joen koskireitit ovat antoisia taimenen kalastusalueita. Täällä kuvaajan puoleisella rannalla on siisti kota, jossa käryytimme makkarat.

 Tälläkin koskella asustaa oma koskikara.

Lounasta tulossa.

Verlan idyllinen tehdasalue oli myös saanut  sumuvaipan. Kesäaikaan tähän tutustumisen arvoiseen UNESCOn suojelukohteeseen pääsee tutustumaan opastetusti. Verlan maisemista löytyy virran yläpuolisesta kalliosta hyvälaatuiset kalliomaalaukset, kuten voit linkistä katsoa. Läheltä löytyy myös luontopolku ja hiidenkirnu. Nämä jäivät nyt tutkimatta.

Kauimmaisin kohde oli linnuntietä noin viisi kilometriä Verlan yläpuolella oleva Jukakoski, perhokalastuspaikka sekin. Paikalla oli pari kalastaja-valokuvaajaa.

Kuvasivatko vain itselleen vai jossain julkaistavaksi? Seudun vesireitit houkuttelevat melontaretkelle.

Päivän aikana sumupilvi oli tihentynyt revetäkseen taas etelämpänä paikoitellen paljaaksi auringonloisteeksi. Vuolenkosken voimalaitoksen yläpuolelta löytyi vielä toinen saukko. Pyyntihommissa oli sekin ja tietysti kaukana kameran tavoittaa.

Päivän valot olivat sammumassa. Tässä auringon viimeiset säteet ennen lopullista sukellusta.

Ja näinhän siinä sitten kävi.

Jormalle kiitokset asiantuntevasta opastuksesta ja mukavasta retkiseurasta.