Nastolasta löytyy lampi nimeltä Kilpanen ja järvi nimeltä Pikku-Kukkanen. Nämä kaksi yhdistää toisiinsa Kilpasenoja, jota itse mieluummin puroksi kutsuisin. Kun ei ole lunta, jotta hiihtää voisi, pitää metsään mennä jalan. Tänään läksin käymään Kilpasenojan Kinnankoskella. Paikka on ennestään tuttu, mutta tähän aikaan vuodesta en ole siellä aiemmin käynyt. Alueella risteilevät Nastolan kunnan ja Pajulahden urheiluopiston merkkaamat vaellusreitit. Alueen laidalla sijaitsee myös uusi Lapakiston luonnonsuojelualue. Reitit ovat muuten hyvin merkityt, mutta opasviitat puuttuvat. Siksi itsekin harhaannuin kulkemaan Kilpasen lammelle. Eipä se mitään, tulipahan sekin nähdyksi tammikuisena päivänä. Lampi on vielä muutama vuosi sitten ollut majavien valtakuntaa, mutta nykyiset elämänjäljet eivät enää ole aivan tuoreita.
Vankka on ollut majavain pato. Se kestää vieläkin kävellä ylitseen ja pidättää lammen veden varmaan metrin alkuperäistä korkeammalla.
Telkälle on koti valmiina, kunhan kevät koittaa.
Pienen korjausliikkeen jälkeen löytyi myös alkuperäiskohde Kinnankoski. Vettä oli suht runsaasti.
Retken osatarkoituksena oli harjoitella kuvaamaan virtaavaa vettä ja saada sen liike vangituksi kuvaan. Jotenkin siinä onnistuinkin.
Reittiä oli kunnostettu rakentamalla kävelysilta yli koskenniskan.
Alempana puroa kokeilin pohjan kuvausta. Polaarisuodin poistaa vedenpinnan heijastuksia. Onkohan pohjahiekan seassa kultaa?
