Pakkaspäiviä

Nyt on riittänyt pakkaspäiviä ihan mukavasti. Lämpötila on pysytellyt kympin ja kahden välillä. Lunta ei kuitenkaan sanottavasti vielä ole. Valkeaa onneksi on toki, mutta hangen korkeus pysyttelee alle senttimetrissä. Latuja ei ole. Retkiluistelijat ovat päässeet riemuitsemaan jääkiidosta, muutama jopa taivaaseen. Itse olen käyttänyt näitä valoisia päiviä patikointiin erilaisissa maastoissa. Kamera on kiikkunut tieten mukana.

Immilänjoki pysyy sulana pakkasillakin. Siellä majaillee uskoakseni vakioasukkaat joka talvi. Joutsenia on varmaan parisenkymmentä. Uutta polveakin on mukana.

Talventörröttäjä tämäkin. Kukkasjoen ruoko vastavalokokeilussa.

 Pihan syöttöpaikka on välillä ollut suht hiljainen, leuto talvi on tarjonnut syötävää luonnostakin. Nyt pakkasilla on lintukarja palannut. Päivittäinen evästäydennys on ollut tarpeen.

Ilma on paras eriste. Kun oikein pörhistää, saa muhkean untuvatakin. Kuivannon ja Kotteron hiiripöllöt jatkavat talvista taisteluaan.

Lopuksi tämänpäiväisen retken antia.

Vastavalokokeilu Kukkasjoella.

Samaiselle joelle on asettunut talvehtimaan kaksi sorsapariskuntaa. Ovat kovin arkoja, tuskin siis mitään pullasorsia. Kuva on rakeinen, mutta itse pidän sen tunnelmasta, ja siksi se pääsee laajempaan jakeluun.

Neljäs päivä tätä kuuta kävin samalla metsäalueella olevalla Kinnankoskella. Silloin oli lämpötila jatkuvasti plussan puolella eikä lumesta tai jäästä ollut tietoakaan. Tuosta retkestä onmyös  blogikirjoitus kuvineen. Tänään oli pakkasta 16 astetta ja maisemat tämän näköisiä.  Koski on harjujen välisessä notkelmassa jyhkeän kuusimetsän keskellä. Aurinko saikin valaista vain näiden puiden latvoja.

Illusia talvipesässään. Toivottavasti siivet eivät jäädy piloille. Lumitaidetta

ja jäätaidetta. Lopuksi näkymä yläjuoksulta ennen kosken (jäätyneitä)ryöppyjä.

Kinnankoski

Nastolasta löytyy lampi nimeltä Kilpanen ja järvi nimeltä Pikku-Kukkanen. Nämä kaksi yhdistää toisiinsa Kilpasenoja, jota itse mieluummin puroksi kutsuisin. Kun ei ole lunta, jotta hiihtää voisi, pitää metsään mennä jalan. Tänään läksin käymään Kilpasenojan Kinnankoskella. Paikka on ennestään tuttu, mutta tähän aikaan vuodesta en ole siellä aiemmin käynyt. Alueella risteilevät Nastolan kunnan ja Pajulahden urheiluopiston merkkaamat vaellusreitit. Alueen laidalla sijaitsee myös uusi Lapakiston luonnonsuojelualue. Reitit ovat muuten hyvin merkityt, mutta opasviitat puuttuvat. Siksi itsekin harhaannuin kulkemaan Kilpasen lammelle. Eipä se mitään, tulipahan sekin nähdyksi tammikuisena päivänä. Lampi on vielä muutama vuosi sitten ollut majavien valtakuntaa, mutta nykyiset elämänjäljet eivät enää ole aivan tuoreita.

Vankka on ollut majavain pato. Se kestää vieläkin kävellä ylitseen ja pidättää lammen veden varmaan metrin alkuperäistä korkeammalla.

Telkälle on koti valmiina, kunhan kevät koittaa.

Pienen korjausliikkeen jälkeen löytyi myös alkuperäiskohde Kinnankoski. Vettä oli suht runsaasti.

Retken osatarkoituksena oli harjoitella kuvaamaan virtaavaa vettä ja saada sen liike vangituksi kuvaan. Jotenkin siinä onnistuinkin.

Reittiä oli kunnostettu rakentamalla kävelysilta yli koskenniskan.

Alempana puroa kokeilin pohjan kuvausta. Polaarisuodin poistaa vedenpinnan heijastuksia. Onkohan pohjahiekan seassa kultaa?