Geokätköilyä Rautalammin ja Hankasalmen maisemissa

Tyttären pojat Veikko ja Voitto tulivat juhannuksen jälkeen mökkikaverikseni Rautalammelle. Teimme kolme päiväretkeä, aiheena olivat geokätköt, joiden etsintä on pojille mieluista puuhaa. Usein kätköt löytyvät mielenkiintoisilta ja komeilta paikoilta, joten retkeily on siksikin mukavaa.

Ensimmäisenä päivänä tarkoitus oli etsiä kätköjä vesiltä, Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Sää ei tosin lupaillut hyvää. Kalasääskikään ei ollut kotona.

Järven kätköt on aseteltu kanootista löydettäviksi. Iso veneemme oli liian korkea ja syvällä kulkeva näiden etsintään. Lisäksi meidät yllätti sade ja puuskainen tuuli. Ainut saavutus oli Voiton kastuneet housut. Venhomme Jatta ajettiin Tuohisalon suojaiseen lahden pohjukkaan ja syötiin sentään eväät.

 

Toisena päivänä lähdettiin autolla Konnekosken, Kerkonkosken ja Iisveden kierrokselle. Pojilta löytyy puhelimista kartat ja kätkötiedot, joiden mukaan etsintä tapahtuu. Tämä Törmälän riihen kätkö oli kaikista vaikein.

Olisko täällä?

Jostain hirsien välistä se sitten löytyi. Merkinnät kuntoon ja putki takaisin piiloon. Löytö kirjataan myös kännykän ohjelman muistiin.

Konnekosken alapuolelta löytyi myös kätkö ja läheisella laiturilla pidettiin lepotaukoa. Vainukoira Cara saa tunnustusta.

Matka jatkuu.

Lounastauko Kerkonkosken Keitaalla, josta saa pitsat vailla vertaa.

Kerkonkosken kanava yhdistää Niiniveden ja Kiesimän. Tätä reittiä pääset itään Pielavedelle saakka. Kumikanavalla (traktorikyydillä) voit jatkaa Saimaan vesistöön ja sitten vaikka Lontooseen.

Kanavan etelärannalla on varauduttu aikoinaan mahdolliseen Pietaria kohtaavaan sotilaalliseen uhkaan. Näillä main on myös yksi kätkö.

Mökille koukattiin Iisveden Kolikkoinmäen kautta. Linkistä voit tutustua menneeseen sahatyöläisten asuinkulttuuriin. Olisipa keksitty aikakone.

Iisveden rantaan kulkeva rata on pois pelistä.

Siis vasen yks, kaks ... Kolmas retki suuntautui Häähninmäkeen, joka löytyy Konneveden ja Hankasalmen välisen rajan terävästä kulmasta.

Häähninmäellä on historiansa vanhojen hämäläisten eränkäyntialueiden rajapisteenä. 

Rajapiste on merkitty kivikeolla, jonka pystypaadesta löytyy vuosiluku 1787.

Kaveria ei jätetä.

Mäeltä löytyy muutama vanha ja suuri puu.

Peikkola, vanha metsästysmaja, nykyinen pikkumuseo ja taukotupa.

Onko koira kotona? Mäellä on myös tasokas erätupa, joka on vapaasti kaikkien käytössä. Vahinko vain, joku ÄÄLIÖ on keväällä varastanut tuvan aurinkopaneelin ja akut. Kuvassa Peikkolan koirankoppi.

Ja olihan siellä myös kätkö. Mäen kiertävällä luontopolulla niitä olisi vielä muutama lisää.

Kaikkiaan haimme näillä retkillä kahdeksan kätköä. Samalla näimme ja koimme kappaleen kauneinta Suomea. Toiste sitten lisää, vai mitä pojat?

Ja kyllä sitten uni maittoi.

Vuosi 2014 alkaa Hiidenvuorelta

Kolme koiraa, kaksi naista ja vanha vaari käyttivät vuoden 2014 ensimmäisen päivän valoisen ajan retkeen Iitin Hiidenvuorelle. Olosuhteet olivat poikkeukselliset, ei lunta ei jäätä, lämpötilakin neljä astetta plussalla. Hiidenvuori sijaitsee Lyöttilän kylässä Kymijoen Hiidensaarella. Saarelle on autotie. Parkkipaikalta johtaa hyvä polku kohti vuoren lakea. Jyrkimmille osuuksille on rakennettu puiset portaat. Kävelymatkaa jää alle kilometrin.

Graniittinen Hiidenvuori on kestänyt jäävuorten ja aikain kulutusta ympäristöään paremmin. Vuoren monelta puolen pystysuorat seinämät kohoavat 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta mitaten  ja meren pinnan tasoon on sata metriä.

Laelta aukeavat upeat näköalat. Capo sai poseerata useammankin kuvaruudun täytteenä.

Cara ja Cheri eivät malttaneet juurikaan olla kuvattavina. Tälle lavalle iittiläiset kuskaavat pitkin polkua ja portaita kesäkuussa pianon. Tiettynä iltana laella pidetään laadukas konsertti. Aiheesta enemmän Hiidenvuori-blogista: http://hiidenvuori.blogspot.fi/

Päivän pilviverho oli ehkä joulukuisia hieman ohuempi ja valosta sai jo jonkun aavistuksen. Tosin kotimatkalla pimeni ja taivaalta alkoi tulla vettä.

Saniaiset ne jaksaa aina vihertää, talvellakin.

Lumesta tai jäästä ei todella ollut tietoakaan. Onko maisemissa asustellut joskus hiisi? Siitä ei ole tietoa eikä siitäkään, että laella olisi joskus ollut muinainen linnake. Vuoren muoto ja sijainti puoltavat tätä oletusta. Lähitienoolta löytyy kuitenkin runsaasti todistusaineistoa kivikautisesta asutuksesta. Jossain sijaitsee geokätkökin.

Ystävät

Se tavallinen tarina: lapset eivät voi vastustaa pieniä koiranpentuja, mutta aikaa myöten tapahtuu sitten niin, että koiranpito nuoren ihmisen muuttuvissa elämäntilanteissa käy mahdottomaksi. Näin meidänkin kahden vanhemman aikuisen perheeseen on saatu koiria. Yhtäkään ei ollut aikomus hankkia, yhdestäkään ei enää haluttaisi luopua.

CARA

Ensin saapui kääpiöpinserityttö Cara. Cara on maailman kiltein ja mukavin koira. Painoa hänellä on vain 2,5 kg ja siinäkin on muutama sata grammaa liikaa. Valitettavasti Cara on syntymävammainen. Hänellä on niin suuri perna, ettei se meinaa mahtua sisuksiin. Tästä oletettavasti on seurannut jo pari läheltäpiti-sairastamista. Cara on vielä ns. lajia petit eli normaalia kääpiöpinseriä pienempi. Tässä kohtaa syyttävä sormeni osoittaa tiukasti rodunjalostajiin, jotka kaupallisista syistä tavoittelevat aina vaan pienempiä yksilöitä.

CHERI

 Kun Cara tuli jouluksi 2011, niin Cheri tuli sitten juhannukseksi 2012. Cheri on hieman kookkaampi 2,9kg kuin Cara. Hän on aika vakavamielinen vastuunkantaja, kun taas Cara on enempi haaveilevaa taivaanrannanmaalarityyppiä. Cheri on aina valppaana oltiin sitten kotona tai maastossa. Äitiys tunnetusti kasvattaa vastuuta. Cheri onkin tehnyt jo yhdet pennut
Päiväohjelmaan kuuluu viiden kilometrin lenkki niin aamulla kuin illansuussakin. Isännän lounaan jälkeen vetäistään yhteiset päikkärit saman peiton alla.

CAPO; CHERI ja CARA

 Tässä kuvassa mukana on poikakoira Capo, joka alunperin kuului samaan perheeseen. Hän käy meillä välillä hoitokylässä. Capo on porukan nuorin ja ehkä siksi vallattomin. Kukaan koiristamme ei ole sukua keskenään.

Seuraavat kuvat ovat aamulenkkimme varrelta. Ne on otettu muutama viikko sitten, mutta koska eilen aamulla oli aivan samanlaista, niin menkööt.

Nastolanharjua, joka on osa Salpausselkää

Caran hyppynäyte. Hyppyä harjoitellaan joka aamu. Joskus vielä osuu tarkennuskin kohdalleen.

Kotimetsä

Cheri mustikassa. Vielä tänä aamuna syötiin muutama kourallinen. Ovat jo aika vetisiä.