Rappaatvuori

Rappaatvuori on velhojen valtakuntaa. Tällaisen käsityksen voi saada lukiessaan kirjaa Konneveden kunniaksi. Mielenkiintoinen tarina kansanparantaja Aapeli Lehmosesta (1884-1955) vei minut ja seikkailijaveli Anssin, Satunnaisen retkuilijan, pääsiäisretkelle ja noitien jäljille tälle Konneveden omalle Kyöpelinvuorelle. Lehmonen ei liene ollut mikään noita, mutta salaperäinen henkilö kuitenkin.

Jalkauduimme vuoren lounaiskulmalla, Tinttalan talon nurkalla ja lähdimme kapuamaan kohti vuoren lakea. Etenimme pohjoiseen noudattaen kartalla jyrkänteeksi merkityn yläreunaa.

Näitä vielä löytää silloin tällöin, valitettavasti. Siitä liennee aikaa, kun tässäkään metsässä on laidunnettu, mutta piikkilanka kestää.

Aluksi jyrkänne oli enempi jyrkkärinteistä louhua.

Onneksi meillä riittää vielä lapsenmieltä. Ice Darth Vader.

Varjoisilla rinteillä oli yöpakkasten aikaansaannoksia.

Matkan päästä löytyi jo avosilokalliota, käkkyrämäntyjä ja jäkälämattoja.

Laella ollaan. "Aapeli Lehmonen eli Pekan-Aapi oli sirkkamäkeläinen talonisäntä, tunnettu kuohari ja kansanparantaja. Pekan-Aapi saavutti mainetta paitsi loitsuilla ja rohdoillaparantajana ja verenseisauttajana myös käärmeiden lumoajana ja tietäjänä."

"Lisäksi Lehmosen sanotaan löytäneen kadonneita, "metsänpeittoon" joutuneita eläimiä."

"Kertoman mukaan Lehmonen kapusi keväisin Rappaatvuorelle rukoilemaan, ja siellä ja läheisen "Betesdan lähteellä" hän myös harjoitti parantamisrituaalejaan."

"Hoitoa aamuöisellä vuorella saivat niin mielisairaat kuin unettomuudesta kärsivät. Itseään tietäjä vahvisti lähdevedellä laimennetulla ja vingerporillisittain nautituilla viinaksilla."  Eräs myöhempi Lehmonen löysi lähirannalta, puron varresta pontikkatehtaan. Silloin elettiin jo 1960-lukua, joten tehtailijana on täytynyt toimia jonkun muun kuin Pekan-Aapin.

Nyt ei löytynyt jälkiä tietäjien vierailuista, mutta metsoukko oli sekin huomannut vuorella olevan jotain mystistä kevättaikaa. Koppelon jäljet löytyivät läheiseltä rinteeltä. Toivotamme hääonnea heille!

Tässäpä vahva arvaus Pekan-Aapin rukouspaikasta. Vasemmalla oleva kivipaasi on vuoren korkein kohta ja näköalat Konnevedelle, alarinteillä kasvavien puiden latvojen välistä, ovat juhlavat.

Tällaiset hiiltyneet kannot kertovat muinaisista metsäpaloista. Millaiset näköalat olivat vuorelta sata vuotta sitten?

Niin talvisesta kuin keväisestäkin metsästä löytyy monia hienoja asioita.

"Myös Pekan-Aapin isä Jussi (Pekan-Jussi) sekä isoisä Kaapro omasivat kansanparantajan taidot. Pekan-Jussin parantamismenoissa Rappaatvuori näytteli tärkeää osaa."

Lainaukset teoksesta Konneveden kunniaksi. Kiitän tekijöitä niin tämän retken innoituksesta kuin tekemistäni omavaltaisista lainauksista. Useita retkiä kirjan esittelemissä maisemissa on jo tullut tehdyksi ennen kirjan julkaisua, mutta muistilapuilla on myös monia kirjasta napattuja uusia tutkimuskohteita. Aiempia Konnevesitarinoita linkistä alkaen 30. kesäkuuta 2014.

Kartta: Rappaatvuori

Jokaisen Konneveden vieraan ja rannan asukkaan on hyvä lukea jopa omistaa tämä kirja. Taatusti et pitkästy.

Etelä-Konneveden kansallispuiston sydän, kirkasvetinen Konnevesi on saanut oman kirjansa. Kirjan tekijät Jorma Knuutinen, Eila Karki ja Risto Palokangas ovat yhtä paljon biologeja, luontoihmisiä ja humanisteja. Teos on heidän monivuotisen työnsä tulos ja samalla kunnianosoitus Suomen luonnolle. Kirja on tarkoitettu katseltavaksi, luettavaksi, selailtavaksi tai vaikka tarkemman tutkimuksen perustaksi. Konneveden kunniaksi ei ole kertomus vain tästä päivästä vaan tarina järvestä ja sen synnystä sekä kehityksestä alueen eläimistöä ja kasvistoa kunnioittaen.

Kirjassa on 280 sivua ja yli 300 kuvaa sekä informatiiviset kartat. Tämä kovakantinen ja sidottu teos on suunnattu kaikille luonnosta, kansallispuistoista sekä erä- ja luontomatkailusta kiinnostuneille ympäristö- ja luontoihmisille. Vahvasta tieteellisestä lähestymistavastaan huolimatta kirja on tehty selkeäksi ja kaikille lukijoille soveliaaksi yleisteokseksi Konnevedestä ja Etelä-Konneveden kansallispuistosta. (Kustannusosakeyhtiö HAI)

Etelä-Konneveden kansallispuisto III

Etelä-Konneveden kansallispuisto, Keulatniemen lapinrauniot

Edellispäivän Muuratsalon retkeltä siirryttiin Rautalammille, mökille Konneveden rantaan. Nyt eilisen retken siirtymät tehtiin veneellä.

Kun Jatasta pitää huolta, palvelee hän kesäistä kulkijaa.

Järven länsirannalla Keulatniemessä sijaitsee muinaisjäännösrekisterin mukaan kolme varhaisrautakautista hautaa, lapinrauniota. Keulatniemen kärjen eteläisemmän laguunin hiekkarannalta nousee niemen korkeimmalle kohdalle tie.   Laella on syystä, jos toisesta heijastimin merkitty helikopterin laskeutumispaikka. Haudat sijaitsevat tästä parisataa metriä etelään. Kivirauniot on sijoittu kolmion muotoon.

Anssi oli löydöstä niin innoissaan, että pisti tanssiksi. Riemuitsin toki itsekin, mutta hillitysti ja vain sisäisesti.

Yksi raunioista.

Läheltä puiden välistä aukeni kapea järvimaisema.

 
 Rannanpuolen louhikosta löytyi muutamia onkaloita.

Vaimo soittaa: "Missä oot vielä? Täällä olis jo ruoka valmiina." Ja meillä oli tutkimusmatka vasta aluillaan. "Tuun iltasella", vastaa Anssi.

Lounas eli makkaranpaistoa Lapinsalossa.

Päivän reitiltä löytyi kolme kalasääsken pesää. Vain yksi niistä oli  tänä kesänä asuttu. Järvialueella on toistakymmentä pesäpaikkaa. Mikähän on pesinnän kokonaistilanne?

Matka jatkui lounaalta lounaaseen, jossa kohteena oli Kapealahti, kartalla erikoisen näköinen paikka. Lahden suulla sijaitsee Pöytäsaari, josta löytyi tällainen rapautumalla muodostunut kivihahlo. Järkäle on yli miehenkorkuinen.

Löydätkö tästä kivestä mitään hahmoa?

Ballerina

Sitten oltiinkin jo Kapealahdessa. Pieni on kaunista.

Anssin rymytessä rinteillä kivi- ja luolajahdissa jäin venevahdiksi, koska veneen kiinnittäminen oli hankalaa. Rannoilta löytyi yksityiskohtia kuvattavaksi vaikkapa vain veneestä.

Minimetsä

Onko karhu kotona?

Lintukuvaus jäi tällä retkellä vähemmälle. Kuikkia, kalasääskiä, lokkeja, tiiroja, telkkiä ja tämä koskeloperhe mm. nähtiin. Mutta vesilläkin on tänä kesänä niukemmin lintuja kuin normaalisti. Liekö säät syynä siihenkin kuten pienten hyönteissyöjien vähyyteen.

Kiitokset taas Anssille reilusta ja asiantuntevasta retkiseurasta. Ehkä seuraavaksi vastarannalle?

Täältä löydät: Keulatniemi

Konneveden rantamilla

Vaihdoin kiukaanluukun mökin saunaan ja siivosin halkopinon pohjat. Näitä viimeisiä syystöitä vielä tällä viikolla. Hiukan töitä ja hiukan hupia, näin ajattelin. Otin kameran ja läksin kiipeämään Säyneisen vuorelle.

Suosalo ja Kalajanvuori

Laelta aukeaa näkymät niin itään kuin pohjoiseenkin. Vesi on Etelä-Konnevettä, ja kuvissa olevat maisemat sijoittuvat todennäköisesti perustettavan uuden Etelä- Konneveden kansallispuiston alueelle. Mukana on niin saaria kuin mannertakin. Kalajanvuori lienee yksi puiston merkittävimmistä kohteista.

Säyneisenvuorelta pohjoiseen

Tänään 22.10. näyttää vielä näin lumiselta. Huomenna kai sitten taas lämpenee ja sataa ja lumet saa vielä mennä. Talvi tulkoon myöhemmin.

Muinaisen metsäpalon jälkiä

Laskeuduin vuorelta ja ryhdyin kiertämään vuosia sitten metsitettyä peltoa. Tuoreet hirven jäljet houkuttivat naakimaan hirveä, kuten Peltsi Lapissa (TV-ohjelma). Jäljet painuivat tiukempaan taimikkoon, mutta minä kiertelin helpompaa reittiä. Matkan päästä  reittimme lienee risteytyivät. Hirvi oli ehtinyt ennemmin ja ottanut jälkien mukaan kiihdytyslähdön minut kuultuaan. Itse en saanut kaverista minkäänlaista näkö- tai äänihavaintoa, vain jäljet. Liikkeellä oli ollut myös metsäjänis, kettu, minkki ja metsämyyrät.

Muurahaiset talviasemissaan

Mitähän muurahaiset puuhailevat talvikaudella. Suurin osa pesästä sijaitsee maan alla ja näin kai lämmöt asunnossa pysyvät plussan puolella. Saattaapi siellä olla suht hiljaista.

Muikun troolausta

Näin kehitys kehittyy. Penskana ollessa, ja siitä on jo viisikymmentä vuotta, muikut pyydettiin nuotalla. Siihen tarvittiin kaksi soutuvenettä ja miehistö. Aikamoinen noituminen kaikui järvellä, kun Sistilän Kusti komensi poikiaan airoissa. Ilolla seuraan muikunkalastusta. Kalaahan pitää tulla, jotta tuollaisen aluksen hankinta ja käyttö kannattaa. Muikku onkin kala, jonka kannat vain paranevat pyynnin ansiosta.

Hännänniemen ja Suosalon rantaa 

Jääkausi on veistänyt Etelä-Konneveden rannat jyhkeiksi. Suosalosta itään ovat Kaituri, Tuohisalo, Murtosaari ja Kodanovinen. Järven itärannalle laskee lyhyt soutuveneellä kuljettava puro Kalajanjärvestä. Tämän takaa nousee sitten Kalajanvuori. Nämä kaikki Suosaloa ja Kalajanvuorta lukuunottamatta jäävät kuvissa näkymättömiin. Etelä-Konnevettä on verrattu Inarinjärveen. Voin yhtyä näkemykseen, syvyyttä, veden kirkkautta ja kalliorantoja riittää.

Jaakonsaaret

Jos ei keli huomenna vallan kauheaksi mene, on uuden retken vuoro

Selvitys Etelä-Konneveden kansallispuiston ...
www.metsa.fi › Ajankohtaista › Tiedotteet 2013‎