Talven lintuja I

Muutamia lintukuvia alkaen joulukuulta sekä pihabongaus 2018

Koska talvi ei oikein ollut tullakseen, viihtyivät joutsenet suurin joukoin vielä joulukuulle. On niitä sulapaikoilla vieläkin, mutta kuitenkin jo vähemmän.

Ateneumin Veljekset von Wright näyttelyssä oli näitä pensselikuvia. Minä vaan pidän ja arvostan, vaikka tuosta metsot tunnistaakin.

Kyllä väliin on satanut myös lunta. Tuosta aukosta käy polku syöttöpaikalleni Uudenkylän metsään. Uutuutena siellä on naamioverkosta kyhätty piilo, josta kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Mitään uusia erikoisuuksia ei ole kuvattavaksi ilmaantunut. Mukavaa on ollut myös näiden vanhojen tuttujen parissa.

Ruokailuun on osallistunut säännöllisesti kutakuinkin tasalukuinen kymmenen lajin joukko. Tali-

ja sinitiaisia on tavallista vähemmän. Syy lienee viimekesän onnettomissa pesimäilmoissa.

 Suosikkejani ovat töyhtö-

ja hömötiaiset. Ne ovat aina ensimmäisinä tervehtimässä, kun saavun eväitten kanssa paikalle.

Kuusitiainen on arka ja vikkelä. Harvoin ehdin tarkentamaan kamerani sitä varten, kun se on jo pyrähtänyt muualle.

Tämän talven yllättäjä on urpiainen. Niitä riittää parvehtimaan eripuolille maata.

Punatulkkuja on ilahduttavan runsaasti. Tässä uros

ja tässä vaatimattomamman näköinen puolisonsa.

Kun sain kauroja tarjolle, 

ilmaantuivat keltasirkut.

Muina talvina vakiovieraana käynyt puukiipijä on näyttäytynyt vain kerran.

 Käpytikkapari on jokapäiväinen ruokavieras.

Jos vien tarjolle leipää, ilmestyy varmuudella myös närhi. Kovin on arka kuvattavaksi myös hän.

Matkalla ruokinnalle on toisinaan myös muita kuvattavia,kuten metsäkauriita

tai myyriä vaaniva hiiripöllö.

Immilänjoella asustaa koskikara, jolla varmaan on veden runsaudesta johtuen normaalia työläänpää saalistaa.

Tarkastan talvisin Hartolan ohi ajaessani Tainionvirran vehnämyllyn sulan, jos siellä olisi sorsien joukossa joku muukin. Saukko ja mandariinisorsa ovat aiemmin esiintyneet.

Jyväskylästä löytyi melkoinen tilhiparvi,

jonka mukana oli joitakin rastaita. Mistähän vielä löytyy marjapuita?

Heidelbergissä Saksanmaalla sain kuvatuksi kaupungin erikoisuuden kauluskaijan, joka aiemmin aleksanterinkaijana tunnettiin. Linnut ovat karanneita lemmikkejä, jotka ovat menestyneet vieraslajina myös luonnossa nykyisillä asuinsijoillaan. 

Samantapainen on historia myös näillä Neckarjoen rantamilla asustavilla afrikanhanhilla. 

Lainakuva

Alunperin oli tarkoitus löytää ja kuvata joutsenhanhi, mutta näin ei päässyt tällä kertaa käymään.

Sitten taas kohti uusia seikkailuja ja kohtaamisia.

Bird Life lintubongaus sunnuntaina 28.7.   Kymmenen lajia

2 talitiainen
1 sinitiainen
1 kuusitiainen
2 hömötiainen
2 töyhtötiainen
16 keltasirkku
12 punatulkku
20 urpiainen
1 käpytikka
1 närhi

Harmaata aikaa

On niin epävakaista, enimmäkseen kosteaa, pimeää ja harmaata. Linnut metsän siimeksessä  odottavat kuitenkin ruokkijaansa, koska ovat siihen tottuneet. Uusia lajeja ei tänään kamerani eteen pyrähtänyt. Siksi ryhdyinkin vaihtelun vuoksi tällaiseen mustavalkokokeiluun. Tuloksesta saa olla omaa mieltään itse kukin. Oppia ikä kaikki.

Talitiainen

Sinitiainen

Hömötiainen

Töyhtötiainen

Kuusitiainen

Mikä lie tiainen

Punatulkku

Harmaapäätikka

Käpytikka

Ympärillä pyöri ja piti omaa elämäänsä pari närheä ja muutama korppi. Arkoina ja varovaisina lintuina ne eivät saapuneet pitoihin minun läsnäollessa. Hömö- ja töyhtötiaisia on mukavan paljon, kuten punatulkkujakin. Normaalisti joukkoon kuuluvat puukiipijät ovat pysyneet toistaiseksi poissa. Ootellaan!

Uusi syöttöpaikka ja piilo

Viime viikolla tekaisin uuden syöttöautomaatin ja asensin sen lähimetsään Nastolanharjulle. Koskapa loota on tehty omasta päästäni, siis sen suunnittelu, on siinä vielä puutteensa: ruokaa valuu liikaa. Asiakkaita on ollut kyllä yllättävän runsaasti. Viereen laitoin myös karahkan, johon ripustin verkkoputken talipalloineen. Automaatissa on toistaiseksi ollut vain auringonkukan siemeniä. Pähkinöitä on tulossa. Metsä on suht tiukkaa kuusikkoa seassa mäntyjä ja pienempiä lehtipuita. Kangasmaastoahan harju noin muutoin on.

Noin viiden metrin päähän syöttölaitteesta ripustin naamioverkon kuusen oksien varaan. Sen alla on hyvä tila istuskella kameran ja jalustan takana. Näin tein tänään ensimmäisen kerran. Välillä oli pilvistä, välillä paistoi aurinko. Päivän vieraiksi havaitsin kaksi oravaa, harakan, käpytikan, viherpeippoja, tali-, sini-, hömö- ja töyhtötiaisia sekä punarinnan. Viimeksimainittu lienee osunut paikalle muuten vain, oletan. Ruokaa ne tarvitsevat oravatkin, mutta täytynee harkita jotain verkkosysteemiä niiden ruuan hamstrauksen vuoksi. Systeemi on sellainen, että kurre käy viskomassa siemeniä laudalta alas, jotta voisi sitten kuskata niitä edelleen piiloihin kuusten alle sammaleeseen.  Viherpeippo sai kyytiä tiaisilta. Eväs piti hakea vaivihkaa takakautta.

Syöttämistä ja seuraamista kameran kera on tarkoitus harrastaa läpi talven. Katsotaanpa sitten keväällä, keitä kaikkia on tullut nähdyksi.

                                                          Hyvässä kunnossa on kurren turkki

                                                                 Rengastettu yksilö!

                                                     Hömötintti näytti syövän vain maasta