Vuosi 2014 alkaa Hiidenvuorelta

Kolme koiraa, kaksi naista ja vanha vaari käyttivät vuoden 2014 ensimmäisen päivän valoisen ajan retkeen Iitin Hiidenvuorelle. Olosuhteet olivat poikkeukselliset, ei lunta ei jäätä, lämpötilakin neljä astetta plussalla. Hiidenvuori sijaitsee Lyöttilän kylässä Kymijoen Hiidensaarella. Saarelle on autotie. Parkkipaikalta johtaa hyvä polku kohti vuoren lakea. Jyrkimmille osuuksille on rakennettu puiset portaat. Kävelymatkaa jää alle kilometrin.

Graniittinen Hiidenvuori on kestänyt jäävuorten ja aikain kulutusta ympäristöään paremmin. Vuoren monelta puolen pystysuorat seinämät kohoavat 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta mitaten  ja meren pinnan tasoon on sata metriä.

Laelta aukeavat upeat näköalat. Capo sai poseerata useammankin kuvaruudun täytteenä.

Cara ja Cheri eivät malttaneet juurikaan olla kuvattavina. Tälle lavalle iittiläiset kuskaavat pitkin polkua ja portaita kesäkuussa pianon. Tiettynä iltana laella pidetään laadukas konsertti. Aiheesta enemmän Hiidenvuori-blogista: http://hiidenvuori.blogspot.fi/

Päivän pilviverho oli ehkä joulukuisia hieman ohuempi ja valosta sai jo jonkun aavistuksen. Tosin kotimatkalla pimeni ja taivaalta alkoi tulla vettä.

Saniaiset ne jaksaa aina vihertää, talvellakin.

Lumesta tai jäästä ei todella ollut tietoakaan. Onko maisemissa asustellut joskus hiisi? Siitä ei ole tietoa eikä siitäkään, että laella olisi joskus ollut muinainen linnake. Vuoren muoto ja sijainti puoltavat tätä oletusta. Lähitienoolta löytyy kuitenkin runsaasti todistusaineistoa kivikautisesta asutuksesta. Jossain sijaitsee geokätkökin.

Ystävät

Se tavallinen tarina: lapset eivät voi vastustaa pieniä koiranpentuja, mutta aikaa myöten tapahtuu sitten niin, että koiranpito nuoren ihmisen muuttuvissa elämäntilanteissa käy mahdottomaksi. Näin meidänkin kahden vanhemman aikuisen perheeseen on saatu koiria. Yhtäkään ei ollut aikomus hankkia, yhdestäkään ei enää haluttaisi luopua.

CARA

Ensin saapui kääpiöpinserityttö Cara. Cara on maailman kiltein ja mukavin koira. Painoa hänellä on vain 2,5 kg ja siinäkin on muutama sata grammaa liikaa. Valitettavasti Cara on syntymävammainen. Hänellä on niin suuri perna, ettei se meinaa mahtua sisuksiin. Tästä oletettavasti on seurannut jo pari läheltäpiti-sairastamista. Cara on vielä ns. lajia petit eli normaalia kääpiöpinseriä pienempi. Tässä kohtaa syyttävä sormeni osoittaa tiukasti rodunjalostajiin, jotka kaupallisista syistä tavoittelevat aina vaan pienempiä yksilöitä.

CHERI

 Kun Cara tuli jouluksi 2011, niin Cheri tuli sitten juhannukseksi 2012. Cheri on hieman kookkaampi 2,9kg kuin Cara. Hän on aika vakavamielinen vastuunkantaja, kun taas Cara on enempi haaveilevaa taivaanrannanmaalarityyppiä. Cheri on aina valppaana oltiin sitten kotona tai maastossa. Äitiys tunnetusti kasvattaa vastuuta. Cheri onkin tehnyt jo yhdet pennut
Päiväohjelmaan kuuluu viiden kilometrin lenkki niin aamulla kuin illansuussakin. Isännän lounaan jälkeen vetäistään yhteiset päikkärit saman peiton alla.

CAPO; CHERI ja CARA

 Tässä kuvassa mukana on poikakoira Capo, joka alunperin kuului samaan perheeseen. Hän käy meillä välillä hoitokylässä. Capo on porukan nuorin ja ehkä siksi vallattomin. Kukaan koiristamme ei ole sukua keskenään.

Seuraavat kuvat ovat aamulenkkimme varrelta. Ne on otettu muutama viikko sitten, mutta koska eilen aamulla oli aivan samanlaista, niin menkööt.

Nastolanharjua, joka on osa Salpausselkää

Caran hyppynäyte. Hyppyä harjoitellaan joka aamu. Joskus vielä osuu tarkennuskin kohdalleen.

Kotimetsä

Cheri mustikassa. Vielä tänä aamuna syötiin muutama kourallinen. Ovat jo aika vetisiä.