UTÖn lintuja 10.-12.5.2021

 Utön saari on lintuharrastajan paratiisi varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Tämä Itämeren saarista yksi ulommaisimmista ottaa vastaan monet etelästä saapuvat meren ylittäjät ja sieltä on hyvä ponnistaa matkaan myös etelän suuntaan. Tämä on tullut selväksi myös lukuisille lintujen seuraajille. Siksi lintuelon seuraajia saarella riittää.

Itse sain toteutetuksi vierailun Utöhön reilu viikko sitten. Retki kesti vain kaksi vuorokautta, mikä on aivan liian lyhyt aika tähän touhuun, mutta hyvä alku näinkin.

Itse saareen ja sen menneisyyteen voit tutustua edellisessä postauksessani. Tämä on tarina  kuvaamistani linnuista.

Osa linnuista on saaren vakituisia asukkaita, osa muutomatkallaan levähtäviä ja lentääpä suuri joukko yli ja sivuitse. Näitä ohittajia tähyilee suuri joukko ns. staijaajia kaukoputkineen. Meikäläisen, kiikarin ja kameran kalustolla varustautuneen, on keskityttävä enempi vain näihin laskeutuneisiin.  Oletan tämän mustarastaan kuuluvan vakioasukkaisiin.

Kuten myös tämän punatulkun puolisoineen.

Kottaraisille on laitettu runsaasti pesäpönttöjä koulun läheiseen metsikköön sekä rakennusten seinille. Poikasten syöttö oli jo menoillaan.

Kirjosiepot olivat varmaan pääosin matkalla mantereelle

kuten harmaasiepot ja 

harvinaisemmat pikkusiepot. Minulle tämä oli ensimmäinen kohtaaminen pikkusiepon kanssa. Saarella oli myös joitain sepelsieppoja, mutta ne  valitettavasti jäivät minulta löytämättä.

Saaren ns. itäniitty on lintujen suosiossa, kuten myös lintuharrastajien. Niittykirvinen

Leppälintuja pyöri asumuksemme ympärillä.

Sirittäjiä näkyi runsaasti.

Tässä hernekerttu.

Kivitaskuja oli monin paikoin.

Samoin pensastaskuja.

Sinirintaa, Lapin satakieltä, piti vaania pidempään, ja siksi kohtaaminen ja kuvat olivat sitäkin mieluisampia.

Olihan siellä ainakin yksi hemppo.

Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla on Topeliuksen Sylvian joululaun innoittaja.

Kangaskiuru

Taisi olla yksinäinen tämä Turkinkyyhky, joka luritteli sitkeästi soidinlauluaan. Tuskin yksikään lajitoveri oli kuulemassa.

Yksinäiseltä vaikutti myös punakylkirastas.

Kuten myös mustavaris.

Kahlaajia ei paljon ollut. Punajalkaviklo

Valkoviklo

Tylli

Karikukko (vasen)

Monenlaisia lokkeja ja lapintiiroja oli aloittelemassa pesintäänsä.

Haahkoja oli paljon.

Kalkas eli koirashaahka

Tavi lähtökiihdytyksessä

Merihanhipari

Paljon oli vielä muitakin lintuja kuten avosetti ja merikotka, mutta kaikista ei tullut kelvollisia kuvia. Aika hyvin silti kahteen vuorokauteen. Staijarit ja heidän havaitsemat lajinsa ovat eri sarjassa. Heille riittää näköhavainto kaukoputkella, heillä on radiopuhelimet keskinäisten havaintojen ilmoittamiseen ja ennen kaikkea useimmilla takanaan  jopa kymmenien vuosien harrastus ja hallussa valtava asiantuntemus niin Utössä kuin muuallakin. Hienoa noissa porukoissa on se, ettei tietoa ja havaintoja piiloteta, tällainen keltanokka sai lyhyessä ajassa runsaasti uutta tietoa ja kokemuksia. Kiitokset siitä heille! 

Kohta kuuluu radiopuhelimesta: AVOSETTI!  ja ukot saavat jalat alleen.

UTÖ, historian ja lintujen ystävän paratiisi

 Elinikäinen haaveni, retki Utön saarelle on toteutunut. Matkakumppanina oli Risto, veljeni ilman verisidettä. Hän on asunut Utössä kuusikymmentäluvun alussa alle kouluikäisenä. Vanhempansa olivat kumpikin valtion leivissä, äiti tutkavalvojana ja isä sotilaskouluttajana. Mitä kuusivuotiaan muistikuvista oli yli kuusikymmentävuotiaalla  jäljellä? Sen testasimme. 

Minua lintukuvauksen harrastajana kiinnosti kovasti suurin joukoin keväällä muuttavat linnut, joista julkaisen toisen postauksen myöhemmin.

"Utö on Suomen eteläisin asuttu saari ja se kuuluu Paraisten kaupunkiin entisen Korppoon kunnan alueella. Utö sijaitsee Saaristomeren eteläosassa, noin 90 kilometriä Hangosta länteen, noin 88 kilometriä Turusta lounaaseen ja noin 88 kilometriä Maarianhaminasta itäkaakkoon. Utö tunnetaan suuresta Utön majakasta, haaksirikoista, linnustostaan ja merisäätiedotuksista. Utön pinta-ala on 81 hehtaaria." (Wikipedia)

Vakituisia asukkaita saarella on alle viisikymmentä. Kesäaikaan asukasluku kasvaa moninkertaiseksi.

Saarella on vielä toimiva koulu, joskin oppilasmäärältään tiettävästi Suomen pienin. Utö-Handel on valtakunnan eteläisin kauppa, kuten koulu on omassa lajissaan.

                                                                                                                                               Lainakuva

Lakkautettu (2005) Utön varuskunta, nykyinen Utö havshotel. Rakennuksesta löytyy Suomen eteläisin uima-allas sekä hissi.

Saarella ei ole luvallista autoilla muutoin kuin erillisestä syystä ja luvalla. Satamasta kylälle kuljetaan  jalan ja matkatavarat siirtyvät  kätevästi maitokärryissä tai majoitusyrittäjien mönkijöiden peräkärryissä. Meidä majoituksemme oli Hannas resortin talossa majakan tällä puolen.

Tässä näkymä talomme terassilta vastakkaiseen suuntaan.

Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka. Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin. Utössä on Suomen vanhin merimajakka. (Wikipedia)

Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit. 1915 Utölle hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. (Wikipedia)

Tämänkaltaisia pesäkkeitä saarella on jäljellä kymmenittäin. Näiden aseistuksista ja rakentamisajankohdista minulla ei ole toistaiseksi tietoa. Mutta varmaan myöhemmin on, kun saan luettavakseni tilaamani Johanna Pakolan kirjan "Utön Linnake".

Vanha venäläinen merimiina 

Saarella on vieläkin Puolustusvoimien hallussa olevia alueita, joille tavallisen tallaajan ei ole lupa mennä. Tässä merivalvonta-asema. Toimivatko nykyisin etänä? Pysyviä sotilashenkilöitä ja merivartijoita saarella ei liene.

Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utöä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinen oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä. Tämä tykki on uudempaa kalustoa. Näitä käyttökuntoisia tykkejä löytyy kallioilta ja naapurisaarilta.

Keskellä saarta olevan korkeimman kallion sisällä on luolastot, joissa Riston äiti suoritti aikoinaan tutkavalvontaa. Miten suuret ja sisältävätkö vielä jotain sotatekniikkaa, siitä emme ole tietoisia.

Tämä talo on toinen niistä rakennuksista, joissa kaverini perheineen aikoinaan asui.

Majakan vasemmalla puolen sijaitsee luotsiasema. Luotsitoiminta Utössä alkoi Ruotsin kruunun määräyksestä 1540-luvulla. Saarella päivystää vieläkin joitakin luotseja valmiina avustamaan merenkulkijoita seudun karikkoisilla vesillä. Luotsiaseman varsinainen toiminta on keskitetty jo  muualle.

Luotsien Pilot-kutterit odottavat laiturissa valmiina toimintaan.

Utön majakka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja Suomen ensimmäinen radiomajakka.
Jo 800-luvulla Utössä oli merimerkkinä kivistä ladottu rakennelma, ja 1500-luvulla masto, jonka päässä oli tynnyri.

Vuonna 1753 valmistunut majakka räjäytettiin Suomen sodassa, ja sen tilalle valmistui uusi majakkatorni 1814. Tämän rakennuksen nelikulmainen kivimuuraus on nykyisen majakan runkona. Utön majakan kivirakenne on alkuperäisessä asussa, mutta lyhtykoju ja majakan väritys on 1800-luvun lopulta. Majakan pohjoisseinä on kokonaan valkoinen, mutta muut seinät ovat punavalkoisia. (Wikipedia)

Emäntämme Hanna toimii oman yrityksensä lisäksi myös saaren ja majakan oppaana. Kiireistään huolimatta hän suostui esittelemään meille majakkaa ja näin pääsimme tutkimaan sitä myös sisältä. Arvokas vielä käytössä oleva valolaitteisto on lukkojen takana, eikä sitä näytetä yleisölle kuin kerran vuodessa. Nyt ei ollut se hetki. Jyhkeät ovat majakan kiviset seinät ja mahtavista parruista ovat kyhätyt välikatot. 

Keskikerrokseen on rakennettu Utön kirkko. Vaikuttava on sali, jossa syntinenkin nöyrtyy.

Majakkakierroksen aikana sotaväki tarkasti tykkinsä ja poistui samantien.

Koska majakan kirkkosali on talvisin kylmä ja sinne on huonojalkaisten vaikea kavuta, on saarelle rakennettu myös rukoushuone. Rakennus on valmistunut 1910.

Rannikon ja saariston kirkoissa on usein ns. votiivilaivoja, jotka ovat merimiesten kiitoslahjoja haaksirikosta pelastautumisesta tai ennakkouhreja, ettei haveriin jouduttaisi. Tämä laiva löytyy rukoushuoneesta.

                                                                                                                                               Lainakuva

S/S Park Viktory on yksi Utön karikoiden uhri. Laiva haaksirikkoutui jouluyönä 1947. Kuuntele tarina laivan pelastustöistä. Park Viktoryn haaksirikko

Pelastustehtävissä oli myös Hannan äiti.

Utön vedet ovat vaatineet aikojen kuluessa lukuisia uhreja. Ilmarinen ajoi miinaan 1941 vieden mukanaan 271 miestä.

1994 upposi 40 km:n päässä Utöstä syysmyrskyssä matkustajalaiva Estonia. Tällöin meri vei 852 ihmisen hengen. 

Kymmenen kynttilää Park Viktoryn haaksirikon uhrien muistoksi.

Rukoushuoneen itäpuolella on mahtava jääkauden jätös, pirunpelto. Kuvassa vain osa.

Kivimuurin sisälle on tuotu Korppoosta ja Paraisilta hiekkaa ja näin on  saatu saarelle oma hautausmaa 1962.

Ei ole savannia kaikki, mikä siltä näyttää. Lintumiesten hyvin tuntema itäniitty.

Saariston luonto on karu. Riston lapsuuden aikaan saarella oli vielä pari lehmää, jotka kuten edeltäjänsä, olivat kalunneet lähes kaiken kasvavan. Saari oli tuolloin puuton, muisteli Risto. Tämän tiedon vahvisti myös Hanna.

 Nyt puita ja ja pikku metsiköitä löytyy, kiitos kai istutusten.

Aamulla klo 4.30. Näkymä kuistiltamme.

Ja jo tuolloin ampaisivat kovimmat lintumiehet  kaukoputkineen staijailemaan (tähystämään)  saarelle mahdollisesti saapuvia tai saaren ohittavia muuttolintuja. Omista lintuhavainnoistani seuraavassa tarinassa.

Aivan liian pian (2 vrk) saapui M/S Baldur ja meidän oli määrä poistua. Alunperin islantilainen alus sai Suomessa uuden nimen M/S Eivor, mutta nykyisin ajellaan taas vahan nimen alla.

Sinne jäi Utö. Toivottavasti seuraavaa retkeä ei tarvitse odottaa toista seitsemääkymmentä vuotta!