Yksityiskohtia

Syöttöpaikan elämä näyttää vakiintuneen. Päivittäisiä ruokailijoita ovat oravat, tali-, sini- ja hömötiaiset, käpytikka sekä viherpeipot. Maasto, vuodenaika ja ravinnon laatu (auringonkukan siemenet, pähkinärouhe ja talipallot) valkannevat vieraat. Toin tänään omenoita. Luulisi ainakin rastaille maistuvan. Myöhemmin lisään  tarjoiluun kauran. Pikkuvarpunenkin on nyt nähty vaan en saanut kuvauslupaa. Tähänastinen kokonaissaldo on oravat ja kolmetoista lintulajia.
Suunnitelmissa on siirtää ruokinta-automaattia kauemmaksi puista ja laittaa jalkoihin muoviputkikuoret. Näin siksi, että oravat ovat aivan liian ahneita. Eräs täkäläinen kuvaaja kutsui kurrea pörröhäntaiseksi rotaksi. Hän oli suivaantunut syöttämiensä oravien tekemistä tihutöistä talonsa ullakolla.
Aiemmin kerroin halustani saada kuvata närhen upeita värejä. Kun en ole närheä lähempää tavannut, innostuin kaivelemaan yksityiskohtia muista elukoista. Tunnistatko?

Metsän elämää

 Olen istuskellut piilossani eilen ja tänään havaintoja tehden  jonkun tunnin. Aika kuluu aivan huomaamatta. Uusia tuttavuuksia ovat olleet rastaat räkätti ja musta, järripeippo ja närhi. Närhi itseasiassa on ykköstavoitteeni. On se vaan niin hieno lintu, vaikkakin enempi paskonärhinä pidetty. Haluan saada kuvatuksi sen upean sinisen siipipeilin. Eilinen tapaaminen ei vielä mahdollistanut tuota haavetta. Lintu istui naamioverkkoni toisella puolen alle metrin päässä minusta. Närhiä on liikkeellä aika paljon. Osuisivat vaan piilolleni. Samaiselle oksalle pyrähtelee tämän tästä myös pikkulintuja, joita saan näin katsella aivan läheltä. Jos vaikka verkkoa ei olisikaan, jäisivät nämä lähilinnut kuvaamatta, sillä putkeni lähin tarkennus on 1,6m. Nyt tarjolla on jo pähkinärouhettakin.

                                                                         Värejä

                                                                    

Käpytikka

Punarinta

Viherpeippo

Uusi syöttöpaikka ja piilo

Viime viikolla tekaisin uuden syöttöautomaatin ja asensin sen lähimetsään Nastolanharjulle. Koskapa loota on tehty omasta päästäni, siis sen suunnittelu, on siinä vielä puutteensa: ruokaa valuu liikaa. Asiakkaita on ollut kyllä yllättävän runsaasti. Viereen laitoin myös karahkan, johon ripustin verkkoputken talipalloineen. Automaatissa on toistaiseksi ollut vain auringonkukan siemeniä. Pähkinöitä on tulossa. Metsä on suht tiukkaa kuusikkoa seassa mäntyjä ja pienempiä lehtipuita. Kangasmaastoahan harju noin muutoin on.

Noin viiden metrin päähän syöttölaitteesta ripustin naamioverkon kuusen oksien varaan. Sen alla on hyvä tila istuskella kameran ja jalustan takana. Näin tein tänään ensimmäisen kerran. Välillä oli pilvistä, välillä paistoi aurinko. Päivän vieraiksi havaitsin kaksi oravaa, harakan, käpytikan, viherpeippoja, tali-, sini-, hömö- ja töyhtötiaisia sekä punarinnan. Viimeksimainittu lienee osunut paikalle muuten vain, oletan. Ruokaa ne tarvitsevat oravatkin, mutta täytynee harkita jotain verkkosysteemiä niiden ruuan hamstrauksen vuoksi. Systeemi on sellainen, että kurre käy viskomassa siemeniä laudalta alas, jotta voisi sitten kuskata niitä edelleen piiloihin kuusten alle sammaleeseen.  Viherpeippo sai kyytiä tiaisilta. Eväs piti hakea vaivihkaa takakautta.

Syöttämistä ja seuraamista kameran kera on tarkoitus harrastaa läpi talven. Katsotaanpa sitten keväällä, keitä kaikkia on tullut nähdyksi.

                                                          Hyvässä kunnossa on kurren turkki

                                                                 Rengastettu yksilö!

                                                     Hömötintti näytti syövän vain maasta