Talvipäiviä

Sydäntalven pakkaspäiviä Keski-Suomessa ja Lahden seudulla 28.12.2015-18.1.2016

Satunnaisia pikkutrippejä lukkuunottamatta ovat varsinaiset retket jääneet niin pakkasen takia kuin muistakin syistä tekemättä. Julkaisenkin tässä nyt hieman pidemmän aikavälin  kuvia höystettynä pienin tarinoin.
Mukana on tekstejä aikaisemmista blogijulkaisuistani.

Immilän koskissa on jauhettu viljaa jo keskiajalla, mutta vanhin kirjallinen tieto myllyistä on vasta vuodelta 1548. Ensimmäinen saha rakennettiin koskeen 1760-luvulla, tähän aikaan mäellä oli jo asutusta sekä kievari. 1800-luvulla asutus alkoi lisääntyä ja Immilään muodostuikin monipuolinen käsityöläis- ja myllärikylä. (Wikipedia)

Pari sataa metriä edempänä se sitten oli: Jääkirkko. Viitisen metriä järvenpinnan yläpuolella kohosi yhtenäinen kenties 15x40m laajuinen pystysuora jääseinämä. Sydän pysähtyi ja veret seisahtui, näky oli mykistävä.

Jäätikön alla on seinämästä ulospäin vajaan kymmenen metrin levyinen aukea. Järven puolella on jyhkeää kuusikkoa. Näin kuvausalaa jää vähän. Minun putkellani pystyi kerralla kuvaamaan vai osia jyrkänteestä. Se olisi panoraamakuvan paikka tai kalansilmän ainakin.

 29.12. ei ollut Iitissä lumesta vielä tietoakaan.

Samalla retkellä tapasin saalistavan ketun.

30.12. oli Immilässä kylmempää kuin viimeksi.

5.1.2016 etsin saukkoja Kuusankosken ja Voikkaan maisemista. Yhden saalistajan löysin Kymijoen takaa.

Paluumatkalla Nastolaan törmäsin halo-ilmiöön. Haloilmiö (tai lyhyesti halo) on ilmakehän optinen ilmiö, joka ilmenee taivaalla näkyvinä erilaisina renkaina, kaarina ja kirkastumina. Halot syntyvät, kun auringon tai kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa  leijuvista jääkiteistä. (Wikipedia)

Alkuvuodesta Lahden Polttimon sulassa asusteli saukko. Hyvin tuntui kalaa löytyvän.

Välillä piti käydä maalla piehtaroimassa ja huilaamassa.

Lieköhän kaveri vielä viihtyy Vesijärvellä? Tostaiseksi parhaat saukkokuvani. Vielä on siis syytä jatkaa etsintää.

Samassa sulassa talvehtii joka vuosi myös vesilintuja, joita siellä syötetään.

Yksinäinen tavi sinnittelee sorsaparvessa.

Ruuan jakelu on alkanut, kiirehtikäämme!

Ja näinhän se käy. Jorman tyylinäyte.

Kuusankoski löytyy myös Laukaasta. 16.1.

 Onnistuin uittamaan koipeni  polvea myöten koskessa. Onneksi en joutunut virran vietäväksi!

Tätä veikkoa ei kylmä vesi haittaa.

 Eikä sukellus ollut turha.

17.1. suuntasin Vaajakoskelle jälleen  saukkoja etsimään. Tikkakosken peltoaukeilla lounasti suurin koskaan näkemäni kauristokka, seitsemän kaunista eläintä.

Yksi ei mahtunut kuvaan. Seuraavana aamuna samalla pellolla oli 33.5 astetta pakkasta.

Näkymät olivat talviset. Saukkojen jälkiä oli niin voimalaitoksella, Haapakoskella kuin Ylinenkoskellakin. Yhden saukon näin loikkivan kaukana Haapakosken vastaisella rannalla vaan kuvaamatta jäi.

Haapakosken kanjonia.

Palatessani 18.1. Nastolaan poikkesin Heinolassa. Jyrängönvirrassa on aina elämää, talvellakin.

Pakkasta oli lähes kolmekymmentä ja ilma täynnä kosken sauhua.

Pakkanen kaunistaa maiseman. Hyvästikin kerrospukeutuneena alkaa vilu pian hiipiä sisuksiin, seistessä ensin varpaisiin ja kuvaillessa sormiin. Kohta kai kuitenkin taas lauhtuu.

Koskista

Kapeenkoski, Siikakoski ja Kuusankoski

Kolmen viime aamupäivän katselmukset lähiseudun koskilla.

Kapeenkosken kuvaaja oli Äänekoskella, kun vastaranta onkin jo Laukaata. Viereen kaivettiin 1994 Kapeenkosken sulku, joka kuuluu Keitele-Päijänne kanavareittiin.

Kapeenkoski rantoineen on merkittävä historiallinen alue. Professori Seppo Suvanto on lausunut: "Kapeenkosken lähiseutuun liittyy niin runsaasti muinaismuistoja eri aikakausilta, että oikeastaan koko tienoo olisi pitänyt jo kauan sitten rauhoittaa." Löytöjä varhaisesta asumisesta on jo 7000 vuoden takaa.

Näin lähdettiin eläkkeelle 2011. Aallot ovat samat kuin ylemmässä kuvassa. Paikallinen yrittäjä järjestää tällaista koskenlaskua. Koski on myös loistava ja suosittu kalastuspaikka.

Kosken suulla on vanha mylly, jossa mahtuu jonkinmoinen joukko juhlimaan.

Rantaruovikossa räpisteli joukko pyrstötiaisia. Olivat kovin kiireisiä kuvattaviksi.

Tienvarren syöttöpaikalla oli kova sutina. Hömötiaisen pako.

Seuraavana aamuna oli matka Konneveden mökille tarkastamaan kattojen lumitilannetta. Pressurakenteista venesuojaa lukuunottamatta pääsin vähällä. Mökkimatkalla on aina pakko pysähtyä Siikakoskelle tarkastamaan kulloinen lintutilanne. Tänä talvena koskialue on ruokkinut muutaman kymmentä koskikaraa.

Siikakoski on ylin Konneveden koskireitin seitsemästä koskesta. Siellä viihtyi myös presidenttimme Urho Kekkonen.

Maisemakuvaa ei tullut tällä kertaa napatuksi, mutta karoja on tarjolla sitäkin enemmän.

Linnuilla oli selvästi jo kevättä rinnassa, laulu raikasi ja kisailu oli vauhdikasta. Kohta varmaan lähtevät kohti pohjoista.

Tänä aamuna pysähdyin Laukaan Kuusankoskella. Päivä oli edelleen harmaa, jopa tukkoinen.

Koskessa on kolme uomaa: varsinainen luonnonkoski, muinainen uittouoma ja nykyinen kanavasulku, jonka paikalla aiemmin oli pienen voimalaitoksen käyttövirta. Koski on Keitele-Päijännekanavan varrella Kapeenkosken alapuolella.

Vesivoimaa on käytetty aiemmin niin sahan kuin myllynkin tarpeisiin. Mistä lie laitoksesta tämäkin turbiiniratas.

Ylävirran suuntaan

ja alavirran suuntaan. Vasemmalla olevan kaltaisella puusillan alla on muinoin ollut lohenpyyntöjä. Takana häämöttää Suolahti-Laukaa-tien maantiesilta ja sen takana rautatiesilta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!