Ensimmäisenä pyhänä istuskelin kaverin piilokojulla nastolalaisessa metsässä. Vein tarjolle kasvisruuan lisäksi oikein pyhäruokaa: possua ja silakkaa.
Käpytikkaa himottaa kolossa oleva rasvapintainen possu.
Tiaiset pitävät pähkinöistä.
Hömötiaisen tyylinäyte.
Harakka on varovainen ja arka lintu. Tämä on päivän ainut otos hänestä.
Tällä kertaa syömässä kävivät vain käpytikat. Heitä olikin sitten useampia ja taisi olla jo keväthuumausta matkassa mukana.
Minäkö muka joku paskonärhi? Ei pidä paikkaansa, sanoo kuvaaja,
Onkohan tämä jotenkin vajaata evästä? Missä ruoto?
Kuusitiaiselle maistuvat laatikon antimet.
Välillä on ottetava aurinkoa.
Talitiainen on lukumääräisesti runsain vieras.
Von Wright-vaikutelmaa.
Kaksin aina kaunihimpi. Punatulkut käyvät aina parina.
Tämä mustarastas lienee jo kevään muuttajia.
Keltasirkku on yksi suosikeistani, kaunis lintu, upeaa keltaista.
Jos on harakka varovainen, niin on myös varis. Tämä lintu on kuvattu kännykällä kuvausaukosta varsinaisen kameran alta.
Lähijoen koskikara suunnittelee jo lähtöä pohjoiseen.
Orimattilan ja Pukkilan rajalta Porvoonjoen varrelta löytyi muutama sata hanhea ja kymmeniä joutsenia. Matkan pituuden vuoksi parempaan kuvaan en pystynyt.
Sorsakin on useimmiten muuttolintu, ainakin ne, jotka eivät syö pullaa. Tässä osa suurempaa parvea.
Naakat ovat viihtyneet koko talven samoilla main. Koskahan niiden lisääntyminen saavuttaa huippunsa?
Seuraavaksi parinmuodostusta:
Lähdeks friidu joraan?
Kato näin, ei oo vaikeeta.
No niin, rohkeesti vaan.
Tais onnistua.
Kanadanhanhia Artjärveltä.
Hanhia nämäkin vaan lajia en tästä saa selville. Metsähanhiksi veikkaan.
Kuvat ja tekstin napsi Jussi.
