Talven lintuja 2021 ja Vaajakosken saukko

 Tammi- ja helmikuussa lintujen etsintä ja kuvaaminen on tapahtunut korkeintaan  yhden päivän retkellä kerrallaan, sen valoisana aikana. Nyt helmikuun lopulla päivä on jo huomattavasti pitempi. Vuorotellen pakkasta tai tuiskua on ollut riittämiin. Taitaapa olla lumisin talvi Keski-Suomessa sitten miesmuistiin. Myös korona on asettanut omat rajoitteensa pidempään matkailuun.

Vesangan suunnalla on asustanut erään talon ruokinnalla kolme pähkinähakkia. Aikamoinen on hakin nokka.

Samalla syötöllä on myös viihtynyt lukuisa joukko tavallisempia talvilintuja kuten keltasirkkuja, useampia tiaislajeja, tikkoja ja 

mustarastas.

Taka-Keljosta taas löytyi turkinkyyhky.

Petäjäveden kirkonkylän syötettäviin kuuluu pähkinänakkeli.

Tavallaan syötettävä on myös palokärki. Pöllipinot tarjoavat hyvän ruokavaraston.

Samanlaisella apajalla saalisti myös valkoselkätikka. Molemmat tikat löytyivät Petäjävedeltä.

Uuden  kotipihan ympäristö Äijälänrannassa on osoittautunut lähes lintukuvaajan paratiisiksi. Tämä pajusirkku sinnitteli viikkokausia rannan ruovikossa. Enää sitä ei näy. Huhun mukaan sirkku olisi joutunut isolepinkäisen saaliiksi.

Samassa ruovikossa on viihtynyt kohta jo koko talven pieni viiksitimaliparvi. Aluksi näitä oli kymmenen, sitten seitsemän ja tänään kai enää viisi. Poistuneiden kohtalosta ei ole tietoa.

Rauhalahden voimalan lauhdevedet tarjoavat sulan ja ehkä hieman lämpimämmän talvehtimispaikan sadoille sinisorsille. Viihtymistä edistää myös päivittäinen luonnonystävien järjestämä ruokailu.

Sulassa onnistuu myös kylpeminen.

Lehtopöllö on löytänyt naapurin savupiipun päältä suojaisan ja ilmeisesti lämpimän lepopaikan.

Keltasirkku on sitkeä talvilintu. 

Tämä on pikku-uikku, joka on pärjäillyt toistaiseksi Kuusankosken alasuvannossa. Enpä ollut aiemmin nähnyt saati kuvannut.

Koskikaran saalistusta on hauska seurata. Siikakoskella talvehtii toistakymmentä yksilöä. Samaisella koskella on talvehtinut myös merikotka. Siitä en valitettavasti ole saanut julkaisukelpoista kuvaa.

Kuukkelibaarista Saarijärven pohjoisessa metsässä on tullut mieluinen retkikohde. Paikallinen luontoystävä, herra Kalenius, on perustanut tällaisen eräravintolan jo vuosia sitten. Vakioasiakkaina pyörii tikkoja ja kaikenlaisia tiaisia sekä kaksi kuukkelia. Enpä pari vuotta sitten olisi uskonut, että Keski-Suomesta vielä kuukkeleita löytyy. Paikan isännälle suuret kiitokset ja arvostukseni.

Tourujoen kanjonista on löytynyt lintu jos toinenkin. Tämä varpuspöllö, kuten aiemmin esitelty viirupöllö, ovat asuneet siellä läpi talven. Ilmeisesti lähimaastot tarjoavat hyvät riistamaat. Pöllön ruokavarastokin on jo paljastunut.

Huomenna päättyy pitkä pakkasjakso. Miten se tulee näkymään lintumaailmassa? Uteliaana odotan.

Pari bonuskuvaa, Vaajakosken saukko saalistuspuuhissa.

Sydäntalven lintuja

Kovin oli harmaa ja valoton syksy kuin myös vuodenvaihteen seutu. Lintuja on ollut niukasti ja niidenkin kuvaaminen valon puutteen vuoksi haastavaa. Siinäpä syitä, miksi ei saalis ja kuvien laatu ole kovin kaksinen. 

Jorman piilokoju eväineen on kuitenkin suht varma. Aina siellä jonkun linnun tapaa, kuten tämän harakan,

närhen,

hömötiaisen,

sinitiaisen ja keltasirkkuja. Ei ollut vielä marraskuun lopulla lunta maassa.

Seuraavana päivänä tapasin Jyväskylän Haukanniemessä valkoselkätikan työnsä touhussa. Läheisellä pellolla oli tikliparvi ruokaillut jo useita päiviä, mutta nyt ei niitä näkynyt. Varpushaukka karkotti parven juuri saapuessani.

Ei ole ravinnon saanti helppoa kellään talviaikaan. Siinä huomaan vasta nyt pesäkolon. Viimekeväinenkö?

Jouluaaton aattona kävin suorittamassa Rautalammilla mökin kuntotarkastuksen. Kaikki OK. Konneveden Siikakoskella vatsaansa täytti parisenkymmentä koskikaraa. Ankaraa on heidän elämänsä.

Kosken sulassa sinnitteli vielä useita joutsenperheitä, parikymmentä lintua heitäkin.

Passikuva

Viherpeippoja Konnevedellä

Joulupukin työmatkallaan kuvaama harakka. Löydätkö?

Mämmen myllyllä Äänekoskella olen tavannut usein pystötiaisia. Niin myös menneenä joulupäivänä. Paikalla ruokaili myös viherpeippoja ja pari koskikaraa. Saukosta, jota etsin, löytyi vain jäljet.

Tammikuun kolmantena tiirailin jälleen maisemaa Nastolassa piilokojulla. Vakiovieraat kävivät tervehtimässä minua. Kolme käpytikkaa ja

kaiken sortin tiaiset muiden joukossa.

Matkalla tapasin isolepinkäisen tähystyspaikallaan. Mahtoivatko olla myyrät liikkeellä?

Tammikuun seitsemäntenä päivänä oli Porvooseen luvattu pelkkää auringonpaistetta. Niinpä suuntasimme Jorman kanssa toivorikkaana rannikolle tavoitteena viiksitimalit . Mutta, mutta. Taivas oli paksussa pilvessä ja ilma oli täynnänsä sakeaa sumua. Ei päivä hukkaan mennyt, näin ja kuvasin elämäni ensimmäisen nokkavarpusen. Jykevä on nokkansa. Värejä en kunnolla kuvaan saanut. Taas jäi jotain saavutettavaa hänenkin kanssaan.

Tolkkisen syöttöpaikalla asustaa useamman lajisia tikkoja. Sumun seassa poseerasi palokärki.

Tammikuun 12. Iitin Kupparinojalla oli syötöllä vilskettä: pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja viherpeippoja. Tiaiset, käpytikka ja punatulkut tarkkailivat oksistossa.

Birdlifen Tiira kertoi tiklien ja urpiaisten löytäneen puimattoman viljapellon Orimattilan Kuivannolta paikasta nimeltä Kirkonmies. Voisi uskoa, että nimellä on joku tietty historia. Siellä niitä pyrähteli ankarassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Evästä pitää olla, jos aikoo pysyä lämpimänä ja hengissä tällaisella säällä.

Tiiran mukaan tässä noin kahdensadan linnun sekaparvessa on joukossa muutama tundraurpiainenkin. Minä en niitä ilman kaukoputkea eroita tavallisesta urpiaisesta.

 Siinäpä heitä tällä kertaa. Keväämmällä varmaan mukana jo joku muukin.