keskiviikko 15. maaliskuuta 2023

Maakotkaretki Utajärvelle

 Useilla meistä on haaveena päästä toteuttamaan joitakin ns. "kerran elämässä" juttuja. Minulla yksi näistä on ollut maakotkakuvaus piilokojusta. Menneenä viikonloppuna tämä haaveeni toteutui. Kuvauspaikka oli Finnaturen piilokoju Utajärvellä.


Maakotka, Aquila chrysaetos

Lintu on niin suuri, ettei meinannut aluksi mahtua kuva-alaan.


Koska matkalaisten kuvauskohteena oli kungsörn (kuningaskotka), piti  myös majoituksen olla saman arvoista. Olimme kaverini Paanasen Juhan kanssa varanneet kojulta kaksi kuvauspäivää ja yömajoitukseen Utajärven vanhasta pappilasta vastaavasti kaksi yötä. Pappilasta lämmin suositus,  http://www.utajarvenpappila.com/


Lauantaiaamuna varhain saavuimme pelipaikalle kuvausoppaamme  Kari Heljasvaaran johdattamana . Lähemmäs kojua ladattiin pökkelöihin tintinrasvaa ja pähkinä rouhetta. Kauemmas kotkien ruokailupaikalle sidottiin rusakkovainaa. Jänöt ovat teiltä kerättyjä ei ammuttuja. Haulien vuoksi näin.


Takana ns. luxus-koju parempiosaisille ja meille köyhemmille koju tässä edessä. Aivan hyvä ja toimiva oli sekin.


Koju sisältä. Juha virittelee kameroitaan.


Aamu oli usvainen. Heti, kun kamerat olivat aukoissa ja valmiina lauottaviksi, lehahti lähipökkelöön palokärki, joka sitten vieraili myöhemmin useastikin.


Oli tiedossa, että kotkia saisi odotella. Tulevat, jos tulevat. Muuta kuvattavaa oli lähietäisyydellä koko ajan. Tässä koiras harmaapäätikka, naaraskin kävi.


Käpytikat kisailivat keskenään. Oliko kinaa ruuasta vai kenties jo kevätrientoja.


Närhiä oli välillä viisikin yhtä aikaa.


Oli tali- ja sinitiaisia, hömötiaisia runsaastikin ja aivan lähtöhetkellä lapintiainen, josta kuva jäi saamatta, koska kamerat olivat jo pakattu laukkuihinsa.


Yksittäisiä maakotkia kävi kolmesti. Oliko kyseessä sama yksilö vai ei? Minun kokemuksellani en osaa tuohon vastata. Kun lastasimme poislähtiessämme reppuja ahkioon, lensi  aukion yli merikotka. Jos olisimme vielä olleet kojussa, olisi myös tämä saattanut  laskeutua paistin kimppuun.


Kun kotka repii koukkunokallaan jänöä, on se rajua hommaa.


Kotkatietoutta LuontoPorttia lainaten

Yleiskuvaus
Suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Pyrstö noin siiven leveyden mittainen. Kaartelussa ja liidossa siivet loivassa V-asennossa.

Koko
Pituus 80–93 cm, siipien kärkiväli 190–225 cm, paino 3–4 kg (koiras), 3,7–6 kg (naaras).


Vanha maakotka on vaaleanruskea ja sen päälaki ja niska ovat kullankeltaiset. Maakotkan siivet ja pyrstön alapuoli ovat tumman harmaanruskeat, siipisulissa ja pyrstösulkien tyvipuolella on epäselvää tummaa ja vaaleaa juovitusta. Rintalaikku, siiven etureuna ja keskimmäiset alapeitinhöyhenet ovat usein vaalean punaruskeita. Kyynärsiiven yläpuolella on kooltaan vaihteleva, epäsäännöllinen valkeahko laikku, joka muodostuu sisemmistä ja keskimmäisistä isoista peitinhöyhenistä.


Nuori maakotka on väritykseltään aikuista kontrastisempi. Siipisulat ovat tasaisen tummanharmaat ilman epäselvää juovitusta. Käsisiiven ja osin kyynärsiiven sulkien tyvellä on valkea laikku ja siipien ala- ja yläpinnan peitinhöyhenet ovat tasaisen mustanruskeat. Nuoren maakotkan pyrstö on tyveltä laajalti valkoinen ja pyrstön kärjessä on leveä musta kärkivyö. Nuori maakotka muuttuu vähitellen yhä enemmän aikuisen maakotkan näköiseksi, mutta vasta viidennen sulkasadon jälkeen se saa aikuisen maakotkan puvun. Vatsapuolen ruosteenpunainen ja selän punertava värisävy enenevät iän myötä. Maakotkan jalat ovat keltaiset, nilkat höyhenpeitteiset, nokka mustahko, vahanahka keltainen ja silmän värikalvo ruskea (nuori lintu) tai kellanpunainen (vanha lintu).


Ravinto
Nisäkkäät (pikkunisäkkäiden kokoluokasta aina ketun, lampaan ja poronvasan kokoisiin asti), linnut (rastaan kokoisista kurkeen ja joutseneen, yleensä kuitenkin kanalinnut) ja haaskat.


Ääni
Ääntelee harvoin. Kilahtava “kjak” ja lokkien kaklatusta muistuttava ääni.

Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu. Myös maakotkan pesäpuu on rauhoitettu.


Pesiminen
Alkaa pesimisen 4–5 vuoden ikäisenä. Munii maaliskuun alkupuolelta toukokuulle 2–3 (useimmiten 3) munaa, joita etupäässä naaras hautoo (koiras ruokkii). Haudonta-aika 42–45 vrk. Poikaset lentokykyisiä 68–77 vrk:ssa. Parisuhde elinikäinen.


Pesä
Usein jättiläiskokoinen risulinna (jopa 2 m leveä ja 3 m korkea) yleensä petäjässä, mutta joskus muussakin puussa tai kallionkielekkeellä. Useita varapesiä, joita käytetään vuorovuosina. Vuorattu varvuilla, ruohoilla, sammalilla ja jäkälillä. Pesää (myös varapesiä) koristellaan tuoreilla männynoksilla.


Esiintyminen
Pesimälintuna Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Kuusamosta alkaen Lappiin ja myös Suomenselällä. Muualla tavataan muuttoaikoina ja talvella. Pesimälintuna vain laajoilla metsäalueilla. Ollut vainon kohteena erityisesti poronhoitoalueilla, mutta uudistettu korvausjärjestelmä lopettanut vainon käytännössä lähes kokonaan. Pesimäkannaksi arvioidaan 430–470 paria. Neljä viidestä parista Lapin maakunnassa. Kokonaismääräksi arvioidaan 1.200 yksilöä.


Muutto
Paikka- ja vaelluslintu. Syysvaellus alkaa syyskuun lopulla, kevätvaellus helmikuun alkupuolella. Talvehtii Suomessa, Baltiassa ja Ukrainassa sekä Etelä-Venäjällä.


Maakotka lentää voimakkaan oloisesti syvin siiveniskuin (6–8 kertaa), joita seuraa muutaman sekunnin suora liitolento. Kaarrellessa maakotka pitää siipiään loivassa V-asennossa.

Kuvan kotka poistumassa haaskalta. En aivan ehtinyt mukaan.


Veikko Huovinen tarjosi tarinassaan  Hannu Hautalan kuvattavaksi petolinnun persettä. Sanotaan myös: "Naama kuin petolinnun perse." Näinköhän kellään on?



Kovin oli ateria karvainen. Pohdiskelimme kojussa, meneekö karvat läpi kotkan ruuansulatuksen vai oksentaako se, kuten pöllöt?


Haaskojen vakiovieraita ovat korpit, kuten kesäisin lokit. Tässä tuli korpille äkkilähtö.


Kyllikseen sai myös närhi.


Ikänkuin bonuksena pökkelölle istahti isokäpylintu. Minulle stondis tai elis tai joku sellainen.


Tästä kokemuksesta kiitollisena voin lämpimästi suositella:  FINNATURE




Kungsörn, maakotka kumartaa ja kiittää sinua, joka jaksoit seurata tänne asti.