Menimme saarelle sunnuntai-iltana, jolloin matkustajia oli vähemmän ja aluksena oli taksivene Myrskylintu. Matka sujui mukavasti puolta nopeammin kuin m/s Utöllä. Sehän sopi meille oikein hyvin.
Majoittajamme oli Hannas Horisont ja kohteena vanha upseerikerho. Sekin sopi meille varsin hyvin. Upseerismiehiä, kun kaikki olemme.
Kylänraittia varhain aamulla.
Kirjosieppo naaras
Pajulintu
Merhihanhien varhainen poikue. Oliko perhe alunperin noin pieni vai oliko joku jo verottanut jälkipolvea?
Merisirri oli kovin piiloittelevaa laatua.
Lapasorsa punaisilla aalloilla. Heijastusta tuli taustan venekopista.
Lintukuva se on tämäkin. Kts. kopin katolle.
Toisen kopin katolla itseään kuivatteli kottarainen. Olisikohan käynyt aamupesulla?
Kevät on lemmen aikaa.
Samaa mieltä on myös isokoskelopari.
Kottarainen jo syöttää poikasiaan.
Teeriparilla oli poikue viime syksynä, olisikohan sama pari asialla nytkin.
Hernekerttu
Pensaskerttu
Punajalkavikloilla oli pesintä vasta aluillaan. Runsasta soidin- tai reviirilentelyä.
Hernekerttu
Hemppo jalkapallokentällä ja pallo hukassa.
Juha ja Pekka vaanivat karikukkoja. Olivatpa aika vaikeita erottaa rantaan ajautuneen kuivan rakkolevän joukosta.
Edelleen rakkautta ilmassa, lapintiirat asialla.
Utön kasvillisuus on niukkaa. Jokunen keto-orvokki yrittää sentään tuoda väriä maisemaan.
Utö on aina ollut merkittävä myös merenkulkijoille. Saarella päivystää luotseja, joita ilman suurempien alusten olisi vaarallista (varmaan myös luvatonta) lähestyä rannikon satamia.
Nämä henkilöt eivät ole luotseja vaan he ovat orneja, harrastaja-ornitologeja eli lintumiehia. Jokunen nainen oli myös joukkoon eksynyt. Naisten määrä lintuharrastajissa lisääntyy ilahduttavasti kaiken aikaa.
Mikä on saanut tuon joukon kokoontumaan tuohon luotsitalon räystään alle?
Siellähän istuu mehiläissyöjä, Näitä ei moni ole päässyt Suomessa näkemään saatika kuvaamaan. Nytkin kuvausmatka minun välineille oli aivan mahdoton.
Tältä se näyttää, kun lähempää pääsee katsomaan. Kuva lintuharrastaja Lauri Kokkalan Jurmossa vuonna 2020 ottama. Hän myös rengasti linnun ensimmäisenä Suomessa.
Ristisorsapari. Kotiseudullani Keski-Suomessa enemmän kuin harvinainen. Ei varmaan pesi.
Karikukko, joka ei myös esiinny meillä päin.
Suosirri ja sen kaveri.
Punavarpunen
Käenpiika ja nyt on kaikki kotimaiset tikat kuvattu tänäkin vuonna.
Mustarastas
Varpushaukka ja saalis.
Haahkoja, koiraita ja naaraita.
Huhu kertoi saarella nähdyn kehrääjän tai ainakin kuullun. Todistettavasti sellainen on täällä ollut. Tämä yksilö on valitettavasti joutunut pedon kynsiin, sen varpushaukanko?
Harmaasorsa
Mustapääkerttu, se joululaulun sylvia.
Kivitasku
Mustaleppälintu
Tänä vuonna Utössä on paljon peltomyyriä. Miten vaikuttavat petojelintujen ja käärmeiden kantoihin? Asuupa saaren suljetulla sotilasaluella kettukin.
Kyy, joita näin kaksi.
Vähän epätarkka, mutta hieno pikkukoppiainen. Mikähän lie?
Tähän tekstiin törmää Utössä usein ja selvästi saaren vanhempi väestö karttaa meitä vieraita kamera- ja kiikarimiehiä. Toki on monelle kulkijalle tullut ylilyöntejäkin nähtyään jonkin ainutlaatuisen ilmojen kulkijan. Pääsääntöisesti turisteihin suhtaudutaan suopeasti ja kaikkia vähintäänkin tervehditään.
Lopuksi paremmat kuvat:
Juha
Teeri
Karikukko
Selkälokki
Pekka
Niittysuohaukka naaras
Harmaasorsa
Lapasorsa
Pilkkasiivet
Tilaston laati Pekka Luoto
Itselle kaksi elistä ja 25 vuodaria
Koirat on mukavia. Varmaan on tämäkin Aspö:n vauhtikone.
