Maakotkaretki Utajärvelle

 Useilla meistä on haaveena päästä toteuttamaan joitakin ns. "kerran elämässä" juttuja. Minulla yksi näistä on ollut maakotkakuvaus piilokojusta. Menneenä viikonloppuna tämä haaveeni toteutui. Kuvauspaikka oli Finnaturen piilokoju Utajärvellä.

Maakotka, Aquila chrysaetos

Lintu on niin suuri, ettei meinannut aluksi mahtua kuva-alaan.

Koska matkalaisten kuvauskohteena oli kungsörn (kuningaskotka), piti  myös majoituksen olla saman arvoista. Olimme kaverini Paanasen Juhan kanssa varanneet kojulta kaksi kuvauspäivää ja yömajoitukseen Utajärven vanhasta pappilasta vastaavasti kaksi yötä. Pappilasta lämmin suositus,  http://www.utajarvenpappila.com/

Lauantaiaamuna varhain saavuimme pelipaikalle kuvausoppaamme  Kari Heljasvaaran johdattamana . Lähemmäs kojua ladattiin pökkelöihin tintinrasvaa ja pähkinä rouhetta. Kauemmas kotkien ruokailupaikalle sidottiin rusakkovainaa. Jänöt ovat teiltä kerättyjä ei ammuttuja. Haulien vuoksi näin.

Takana ns. luxus-koju parempiosaisille ja meille köyhemmille koju tässä edessä. Aivan hyvä ja toimiva oli sekin.

Koju sisältä. Juha virittelee kameroitaan.

Aamu oli usvainen. Heti, kun kamerat olivat aukoissa ja valmiina lauottaviksi, lehahti lähipökkelöön palokärki, joka sitten vieraili myöhemmin useastikin.

Oli tiedossa, että kotkia saisi odotella. Tulevat, jos tulevat. Muuta kuvattavaa oli lähietäisyydellä koko ajan. Tässä koiras harmaapäätikka, naaraskin kävi.

Käpytikat kisailivat keskenään. Oliko kinaa ruuasta vai kenties jo kevätrientoja.

Närhiä oli välillä viisikin yhtä aikaa.

Oli tali- ja sinitiaisia, hömötiaisia runsaastikin ja aivan lähtöhetkellä lapintiainen, josta kuva jäi saamatta, koska kamerat olivat jo pakattu laukkuihinsa.

Yksittäisiä maakotkia kävi kolmesti. Oliko kyseessä sama yksilö vai ei? Minun kokemuksellani en osaa tuohon vastata. Kun lastasimme poislähtiessämme reppuja ahkioon, lensi  aukion yli merikotka. Jos olisimme vielä olleet kojussa, olisi myös tämä saattanut  laskeutua paistin kimppuun.

Kun kotka repii koukkunokallaan jänöä, on se rajua hommaa.

Kotkatietoutta LuontoPorttia lainaten

Yleiskuvaus

Suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Pyrstö noin siiven leveyden mittainen. Kaartelussa ja liidossa siivet loivassa V-asennossa.

Koko

Pituus 80–93 cm, siipien kärkiväli 190–225 cm, paino 3–4 kg (koiras), 3,7–6 kg (naaras).

Vanha maakotka on vaaleanruskea ja sen päälaki ja niska ovat kullankeltaiset. Maakotkan siivet ja pyrstön alapuoli ovat tumman harmaanruskeat, siipisulissa ja pyrstösulkien tyvipuolella on epäselvää tummaa ja vaaleaa juovitusta. Rintalaikku, siiven etureuna ja keskimmäiset alapeitinhöyhenet ovat usein vaalean punaruskeita. Kyynärsiiven yläpuolella on kooltaan vaihteleva, epäsäännöllinen valkeahko laikku, joka muodostuu sisemmistä ja keskimmäisistä isoista peitinhöyhenistä.

Nuori maakotka on väritykseltään aikuista kontrastisempi. Siipisulat ovat tasaisen tummanharmaat ilman epäselvää juovitusta. Käsisiiven ja osin kyynärsiiven sulkien tyvellä on valkea laikku ja siipien ala- ja yläpinnan peitinhöyhenet ovat tasaisen mustanruskeat. Nuoren maakotkan pyrstö on tyveltä laajalti valkoinen ja pyrstön kärjessä on leveä musta kärkivyö. Nuori maakotka muuttuu vähitellen yhä enemmän aikuisen maakotkan näköiseksi, mutta vasta viidennen sulkasadon jälkeen se saa aikuisen maakotkan puvun. Vatsapuolen ruosteenpunainen ja selän punertava värisävy enenevät iän myötä. Maakotkan jalat ovat keltaiset, nilkat höyhenpeitteiset, nokka mustahko, vahanahka keltainen ja silmän värikalvo ruskea (nuori lintu) tai kellanpunainen (vanha lintu).

Ravinto
Nisäkkäät (pikkunisäkkäiden kokoluokasta aina ketun, lampaan ja poronvasan kokoisiin asti), linnut (rastaan kokoisista kurkeen ja joutseneen, yleensä kuitenkin kanalinnut) ja haaskat.

Ääni
Ääntelee harvoin. Kilahtava “kjak” ja lokkien kaklatusta muistuttava ääni.

Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu. Myös maakotkan pesäpuu on rauhoitettu.

Pesiminen
Alkaa pesimisen 4–5 vuoden ikäisenä. Munii maaliskuun alkupuolelta toukokuulle 2–3 (useimmiten 3) munaa, joita etupäässä naaras hautoo (koiras ruokkii). Haudonta-aika 42–45 vrk. Poikaset lentokykyisiä 68–77 vrk:ssa. Parisuhde elinikäinen.

Pesä
Usein jättiläiskokoinen risulinna (jopa 2 m leveä ja 3 m korkea) yleensä petäjässä, mutta joskus muussakin puussa tai kallionkielekkeellä. Useita varapesiä, joita käytetään vuorovuosina. Vuorattu varvuilla, ruohoilla, sammalilla ja jäkälillä. Pesää (myös varapesiä) koristellaan tuoreilla männynoksilla.

Esiintyminen
Pesimälintuna Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Kuusamosta alkaen Lappiin ja myös Suomenselällä. Muualla tavataan muuttoaikoina ja talvella. Pesimälintuna vain laajoilla metsäalueilla. Ollut vainon kohteena erityisesti poronhoitoalueilla, mutta uudistettu korvausjärjestelmä lopettanut vainon käytännössä lähes kokonaan. Pesimäkannaksi arvioidaan 430–470 paria. Neljä viidestä parista Lapin maakunnassa. Kokonaismääräksi arvioidaan 1.200 yksilöä.

Muutto
Paikka- ja vaelluslintu. Syysvaellus alkaa syyskuun lopulla, kevätvaellus helmikuun alkupuolella. Talvehtii Suomessa, Baltiassa ja Ukrainassa sekä Etelä-Venäjällä.

Maakotka lentää voimakkaan oloisesti syvin siiveniskuin (6–8 kertaa), joita seuraa muutaman sekunnin suora liitolento. Kaarrellessa maakotka pitää siipiään loivassa V-asennossa.

Kuvan kotka poistumassa haaskalta. En aivan ehtinyt mukaan.

Veikko Huovinen tarjosi tarinassaan  Hannu Hautalan kuvattavaksi petolinnun persettä. Sanotaan myös: "Naama kuin petolinnun perse." Näinköhän kellään on?

Kovin oli ateria karvainen. Pohdiskelimme kojussa, meneekö karvat läpi kotkan ruuansulatuksen vai oksentaako se, kuten pöllöt?

Haaskojen vakiovieraita ovat korpit, kuten kesäisin lokit. Tässä tuli korpille äkkilähtö.

Kyllikseen sai myös närhi.

Ikänkuin bonuksena pökkelölle istahti isokäpylintu. Minulle stondis tai elis tai joku sellainen.

Tästä kokemuksesta kiitollisena voin lämpimästi suositella:  FINNATURE

Kungsörn, maakotka kumartaa ja kiittää sinua, joka jaksoit seurata tänne asti.

Kärppähän se

 Kahdesti olen päässyt kärppää kuvaamaan. Ensimmäisen kerran kesällä 2014 mökkitiellä Rautalammilla ja toisen kerran kuluneena syksynä 26. marraskuuta lähes kotipihassa Tuomiojärven rannalla Jyväskylässä.

Kärppä, pieni näätäeläin, pää 4–5,5 cm, pää ja ruumis 18–32 cm, häntä 5,5–12,5 cm, paino 100–450 g. Koiraat suurempia kuin naaraat, koossa suurta alueellista vaihtelua.

Pitkulainen ruumis, lyhyet jalat. Kesäpuvussa selkäpuoli ruskea, vatsa kermanvalkoinen, väriraja jyrkkä. Musta hännänpää. 

Talvella kokonaan valkoinen lukuun ottamatta häntää, jonka kärki musta 1/3 hännän pituudesta. Suippo kuono, pienet silmät, pyöreät korvat päälaella. Hännän pituus kolmasosa ruumiin pituudesta. Kärppä on selvästi lumikkoa suurempi, ja lumikolta puuttuu musta väri hännänpäästä.
Liikkuminen on näätäeläimille tyypillistä loikkimista. Uhattuna pakenee nopein liikkein tai loikkii köyryselkäisenä. Seisoo takajalkojensa varassa tutkiessaan ympäristöään. Liikkuu helposti käytävissä, ui, kiipeilee.

Tämä talviasuinen kärppä löytyi Taulumäeltä, Tuomiojärven rantamaisemiin rakennetusta puolisen metriä paksusta risuaidasta. Ympyränmuotoon rakennetun aidan sisäpuolella on kaupungin istuttama yrttitarha. Lähetyessäni koiralenkillä tarhaa, näkyi aidalta jo kaukaa valkoista vilinää, joka lähempää varmistui saalistavaksi kärpäksi.

Koirat kotiin ja kameran kanssa takaisin. Kärpä oli liikkeissään niin vilkas, että olisi voinut kuvitella niitä olleen paikalla useampiakin.

Parittelu heinäkuussa. Poikasia 6–9 (5–12), syntyvät huhti–toukokuussa viivästyneen sikiönkehityksen johdosta noin kuukauden odotuksen jälkeen sokeina, kuuroina, vaalean untuvaisen karvan peittäminä, paino 3–4 g. Vieroitetaan 12 viikon kuluttua, seuraavat emoa elokuulle.

Lihansyöjä, saalistaa enimmäkseen pikkunisäkkäitä (esim. metsämyyriä) ja lintuja, syö toisinaan myös linnunmunia. Liikkuu nopeasti tarkastaen käytäviä ja halkeamia.

Kärppää tavataan koko Suomessa. Viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, kunhan tarjolla on riittävästi suojaa ja ravintoa. Kärpät ovat päiväeläimiä, aktiivisuus riippuu lämpötilasta ja saaliin saatavuudesta. Kärpät eivät nuku talviunta. Reviirin koko vaihtelee paljon mm. saaliin saatavuuden mukaan (2–200 ha).

Vaikea uskoa, että tässä kurkkii julma peto.

Löytyihän sieltä lopulta syötävääkin.

Kärpällä saattoi olla lähipusikon lehtikasassa jonkinlainen pesäpaikka. Sinne se ainakin saaliineen katosi.

Näihin saatat kärpän sekoittaa: hilleri, lumikko ja minkki.

Kursiivi teksti, https://luontoportti.com/t/3195/karppa

Lintuja syksyllä 2022

 

Loppuvuoden 2022 linnuista erityismaininnan ansaitsevat punajalkahaukka, harjalintu ja tunturipöllö, jotka kaikki olivat minulle ns. eliksiä eli  ensitapaamisia.

Alkusyksy on myös monen petolinnun muuttoaikaa. Matkalla etelään tarvitaan lepoa ja ravintoa, siksi niillä on tapana viivähtää täällä Keski-Suomenkin saalismailla. Kuvassa suht harvinainen arosuohaukka pyyntipuuhissa.

Näin myös ruskosuohaukka lekuttelee havaitsemansa saaliin yllä.

Punajalkahaukka Äänekoskella. "Punajalkahaukkoja pesii laajalla alueella Aasiassa ja Itä-Euroopassa, usein suurissa yhdyskunnissa. Nyt meillä nähdyt linnut olivat pääsääntöisesti nuoria lintuja, jotka olivat lähteneet muuttomatkalleen voimakkaan kaakkoisvirtauksen myötä pohjoiseen. Voimakkaan vaelluksen taustalla lienee lajin onnistunut pesintävuosi itäisessä Euroopassa.
Punajalkahaukka muistuttaa meillä vakituisesti pesivistä lintulajeista eniten nuolihaukkaa ja nuorten yksilöiden erottaminen toisistaan vaatii tarkkuutta. Molemmat lajit syövät pääasiassa hyönteisiä. Punajalkahaukka on Suomessa harvinaisuus, joka on jopa pesinyt muutaman kerran. Havaintoja harhailevista linnuista tehdään vuosittain, pääasiassa loppukesästä. Voimakkaita loppusyksyn esiintymisiä on ollut aikaisemminkin, viimeksi vuonna 2019." BirdLife

Merikotkia Rauman edustan luodolla.

Kylmäpihlajan saarella pyöri ilahduttava kottaraisparvi.

Tästä ilmiöstä en oikein osaa hurmioitua. Merimetsot kai pitäisi vaan hyväksyä?

Harakat olivat löytäneet jotain syötävää.

Pikkulepinkäinen Viherlandian maakasoilla.

Kivilammen maankaatopaikalle oli pysähtynyt pieni pulmusparvi.

Tässä on varsinainen työvoitto. Vasta yhdeksännellä etsintäretkellä löytyi tämä harjalintu alueelta, jossa se oli pyörinyt parisen viikkoa. Kuvanoton jälkeen sitä ei sitten enää nähtykään näillä main.

Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla, jonka otaksutaan olevan Topeliuksen Sylvian joululaulun aiheena. Kuvasin linnun käydessäni isäni haudalla. Isän äidin nimi oli Sylvi. Että silleen.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Nyt vain yksi oksalla.

Marjalinnut ovat poissa, kuten marjatkin. Punatulkkuja näkee aika usein,

kuten joskus tiklejäkin. Tämä ja muutama sen kaveri viipyivät pitkään aivan meidän kotipihassa. Nyt on nämä eväät nokittu. 

Pohjantikka on yksi suosikeistani. Ilokseni olen löytänyt sen jo useampana vuonna peräkkäin. Jos kuulet pöllipinojen sisältä hyvin vienoa naputusta, saatat olla lähellä.

Lopuksi tämä ikuisesti odottamani kohtaaminen, joka valitettavasti päättyi surullisesti. Muurameen oli eksynyt tunturipöllö. Lintu menehtyi nälkiintyneenä hoitoyrityksistä huolimatta. Mikä oli lopullinen diagnoosi, on vielä kuulematta.

Tämän harrastuksen parhaimpia puolia on toisten lintukuvaajien kohtaaminen. Usein eksymme samoille paikoille. Silloin kokemukset ja tuoreet havainnot vaihtavat omistajaa.

Vuonna 2022 havaitsin 182 eri lintulajia, lähes kaikki myös kuvasin.  Varmaan oma ennätykseni.