Lintuja vuoden 2024 ensimmäiseltä neljännekseltä

 Lintuvuosi on alkanut todella lupaavissa merkeissä. Varsinkin normaalisti harvalukuisia lintuja on löytynyt kuvattavaksi mukavasti. Lajimääräni tähän mennessä on 94, joka on minulle tosi hyvä. Tässä joitakin kohtaamisia.

Hömötiaiset ovat maassa vähentyneet, mutta Keski-Suomen metsissä niitä vielä tapaa. 

Pähkinänakkeleita olen kuvannut kolmella eri syöttöpaikalla.

Nokkavarpunen on teettänyt etsintätöitä Jyväskylässä usean vuoden ajan. Ahkeruus tuli taas palkituksi ja lintu viimein löytyi. Ruokatarjoilua siihenkin tarvittiin. Kiitos Arto.

Keski-Suomesta löytyy vielä muutama kuukkeli. Tarjotun ruuan houkuttelemana tämä yksilö suostui kuvattavaksi. Linnun asuinsijat löytyvät Saarijärven pohjoisosien syvistä metsistä.

Samoilla main viihtyvät myös töyhtötiaiset.

Puukiipijän tapaa vähän kaikkialta.

Tiklejä sattui tielleni normaalia vähemmän.

Palokärki on niin komea, että se voi esiintyä vaikka joka julkaisussa.

Upea on harmaapäätikkakin. Omien havaintojeni mukaan ne ovat lisääntyneet jonkun verran. Penskana ja nuorukaisena en muista heitä nähneeni lainkaan.

Nyt alkaakin kevään tulo näkyä myös lintumaailmassa. Ensimmäinen kurkipari sumuisena aamuna.

Pulmusia on mennyt kohti pohjoista suuria parvia.

Lumet ja jäät alkavat sulaa ja virtapaikoilla on jo monenlajisia muuttajia. Tässä isokoskelopariskunta.

Peukaloinen, lempilintuni, uteliaana touhujani tarkistamassa.

Herra urpiainen

Ei ole lumikko hän vaan on pyrstötiainen pesänrakennuspuuhissa.

Virtavästäräkit ovat palanneet niin Muuramen- kuin Tourujoelle.

Kaakanoiksi tulkitsin, mutta kyllä ne ovat jalohaikaroita nuo valkoiset. Saarijärven Satosuolta löytyi neljä.

Jämsän Alhojärven peltoaukeat ovat muuttavien joutsenten ja hanhien tankkaus- ja levähdyspaikkoja. Valtalajien joukossa muuttaa usein harvinaisempiakin lajisukulaisia. Tässä kaksi pikkujoutsenta.

Vertailun vuoksi kuva laulujoutsenesta. Pikkujoutsenella on nokassaan enemmän mustaa, kaula on lyhyempi ja  lintu on hieman pienempi.

Metsä- ja tundrahanhien joukoista voi kovalla työllä ja hyvällä onnella löytää jonkun lyhytnokka-, sepel- tai punakaulahanhen. Tässä minun elämäni ensimmäinen punakaulahanhihavainto ja -kuva. Jämsän pelloilta tämäkin.

Viimeisin tällä kertaa olkoon eilinen sepelrastas. Muuttomatkalla tulee nälkä. Onneksi Lutakon rannalta löytyy matoja. Tänä aamuna koko maassa taisi olla pakkanen ja lätäköt ja nurmikot jäässä. Saattaa aikaisille muuttajille käydä huonosti.

Kyllä punakaula toisenkin kuvan ansaitsee vaikka olisikin sitten vaan kaakana.

Lintuja vuodelta 2023

 

Parempi myöhään, kuin ....  Kevään, kesän ja ja syksyn lintukuvia.

Rastunsuon linturetki Rautalammille toukokuussa ei ollut kovin tuottoisa, mutta jotain aina kuitenkin. Pellon kynnöksillä pomppi keltavästäräkkejä, joku kävi välillä puussakin.

Jyväskylän Äijälänrannassa reviiriä valtaili harvemmin nähty mustaleppälintu.

Jyväskylän eteläpuolelta löytyi sinipyrstö naaras. Lintu on yleisempi Kuusamon seudulla.

Kesä meni mökillä rakennushommissa ja lintukuvaus oli vähäistä. Laukaan Kangaskylältä löytyi sepeltasku.

Jyväskylän Tourujoella vietti kesäänsä ja varmaankin myös pesi virtavästäräkkipariskunta.

Puukiipijöitä tapaa siellä sun täällä.

Tilhiä oli suht vähän. Eipä ollut pihlajanmarjojakaan. Ei myöskään taviokuurnia. Ainuttakaan en nähnyt.

Sensijaan pähkinänakkeleita oli joitakin. Tämä yksilö ruokaili Vuonteella, Laajavuoressa ja Haukanniemessä sen saattoi myös  tavata.

Viirupöllö on viihtynyt useamman syksy- ja talvikauden Tourujoen laaksossa. Nyt niitä nähtiin jopa kaksi.

Mustarastaita talvehtii vuosittain kiitos ruokintojen.

Tämä oli myös runsaslukuisten urpiaisten aikaa.

Metsäisillä ruokintapaikoilla näkee vielä töyhtö- ja hömötiaisia.

Muuramen kirkonkylän läpi virtaavan Muuramenjoen maisemissa asustaa läpi vuoden mitä erilaisempia lajeja. Koskikarat ovat jokavuotisia vieraita.

Joen rantojen pökkelömetsät ovat tikkojen suosiossa. Tässä valkoselkätikka työn touhussa.

Samassa metsikössä saalisti myös viirupöllö, jonka varislintujen lauma ajoi kaatuneen koivun oksiston alle suojaan.

Varpuspöllön tapasin siellä muutamaan kertaan Sillä on tapana säilöä saalistamiaan myyriä ja pikkulintuja valtaamiinsa tikkojen vanhoihin pesäkoloihin.

Joulunseudun erikoisuuksiin kuului pikku-uikku, joka viihtyi kalaisella joella useammankin päivän.

Tikat suosivat myös Muuramen Paasivuoren puutavaralaaneja. Alueelta voi tavata kaikki kotimaiset tikkalajit. Kuvassa suurin tikka palokärki.

Tässä pohjantikkakoiras, jonka tunnistaa sen keltaisesta lakista.

Laitettakoon lopuksi pyrstötiaisen kuva. Näitä suht harvoin tavattavia lintuja on kuluvana talvikautena nähty ilahduttavan usein. Pyrstötiainen ei ole kovin helppo kuvattava, sillä siksi vilkas ja nopea kaveri se on.

Gustavsvärn, linnake ja majakka

 Majakkaharrastukseeni on viime vuosina kuulunut joko viikon talkoovisiitti tai vain päivävierailu jollekin upeista majakoistamme. Tämänkesäinen vierailu 27. heinäkuuta kohdistui Hangon edustalla sijaitsevalle Gustavsvärnin majakalle. 

Retkiseurana tietenkin jo ties kuinka monetta kertaa Kokko Pena.

Retkeen liityi vierailu Penan veljen Sepon ja vaimonsa Annen huvilalle Hangon saaristossa. 

Matkaa majakkasaarelle tehtiin Sepon veneellä. Kaukana häämöttää Hangon kaupunki ja sen maamerkki punainen vesitorni. Sää suosi.

Reittimme kulki pitkin Hanko-niemen itäisen puolen rantaväylää. Kallioluodolla seisoo vanha merimerkki. Maakrapuna sanoisin että kummeli. Mikähän on sen nimi täällä merellä?

Ja siinähän on jo Gustavsvärn, linnake ja majakka.

"Vuonna 1792 Ruotsin kuningas antoi virallisen käskyn Hangon merilinnoitusketjun rakentamiseksi. Linnoituksia rakennettiin kolmelle saarelle. Gustavsvärnin linnoitus on säilynyt näistä parhaiten. Se kuului samaan puolustusketjuun Helsingin edustan Suomenlinnan ja Loviisassa sijaitsevan Svartholman linnoituksen kanssa.

Gustavsvärnin linnakkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1789. Linnoitus rakennettiin pääosin saaren omasta kiviaineksesta, punaisesta graniitista. Saarella näkyy edelleen runsaasti louhinnan jälkiä.

Vuonna 1809 Hankoniemi siirtyi venäläisille Suomen sodan yhteydessä, ja linnoituksen rakentamista jatkettiin. Vain kolmen vuoden kuluttua linnoitus lakkautettiin tarpeettomana. 1850-luvulla linnake otettiin uudestaan käyttöön Krimin sodan uhatessa, mutta sen ylläpito oli liian kallista. Venäjän ylin johto käski räjäyttää linnoitukset, etteivät ne jäisi vihollisen käsiin.

Gustavsvärn tuhottiin vuonna 1854."

Nykyisin linnoituksesta jäljellä on vain osin kunnostettuja raunioita

"Linnoituksen raunioille rakennettiin loisto, joka kuitenkin tuhoutui toisen maailmansodan jälkeen.

Tilalle myöhemmin perustettu majakka on tänäkin päivänä opastamassa lähiympäristön merenkulkijoita."

1959 rakennettu majakka ei ole niitä suurimpia, korkeutta vain 11 metriä. 

"Suomen Majakkaseura on vuokrannut saarella sijaitsevan sumusireeninhoitajan talon Metsähallitukselta. Seura kunnostaa ja entisöi rakennusta mahdollisimman alkuperäiseen asuun."

Tältä rakennus näyttää nykyisin. Vierailumme aikana majakkaseurakollegat eivät olleet paikalla. Näin sisätilat jäivät näkemättä ja ostokset tekemättä.

Kivijalasta päätellen saarella on ollut muitakin rakennuksia. Ehkä silloin muinoin?

Suomalaisella pitää olla sauna. Ilman sitä eivät pärjää majakkaseuralaisetkaan.

Yksityiskohtia ja maisemia riittää.

Ai rähmä, nyt on nälkä.

Paluumatkalla poikettiin kaupungin rantamakasiinissa pitsalla. 

Näin tänä kesänä. Missähän ensi vuonna?

Kiitokset Anne, Seppo ja Pena!

Lainaukset ja mustavalkoiset kuvat : ITÄMERI.FI