perjantai 17. tammikuuta 2020

Jussin matkassa blogilla 100 000 vierailua

"Muuta en neuvo, mutta muista, että kyllä ihmisellä on oltava muutakin tekemistä kuin tuijottaa tv:stä kalsarit jalassa Serranon perhettä. Itse aloitin eläkevuodet näin ja kahdessa viikossa olin hulluksi tulla." Siinä ystäväni Juhan neuvo minulle työurani päättyessä.

Otin neuvosta vaarin enkä ole katunut. Valokuvaus ja linnut olivat aina kiinnostaneet minua, mutta aktiivisen harrastuksen tasolle ne eivät olleet vielä aiemmin päässeet. Jäin eläkeukoksi 1.8.2011 alkaen. Hankin edullisen järjestelmäkameran ja muutaman objektiivin. Näillä pääsin alkuun. Vuosien varrella kalusto on kasvanut, mutta edelleen on aina haave jostain uudesta. Kuvia alkoi karttua, ehkä vähän taitoakin. 


Mutta mitä näillä kuvilla teen, miten talletan ja kelle näytän? Apinoimalla monet asiat ratkeavat, päätin aloittaa retkiini perustuvan blogin, jossa kuvat saisivat suuren osan. Tutorina ja usein myös retkikaverina on toiminut Satunnainen retkuilija Anssi, josta hänelle suuret kiitokset.


Ensimmäisen blogitarinan julkaisin 26. syyskuuta 2013. Siitä lähtien niitä on syntynyt tasaisen harvaa tahtia jo 209 kappaletta.


Aiheina ovat olleet hyvinkin erilaiset retket.


 Linnut ovat olleet esillä eniten.


Oppaana lintu- ja lintukuvausmaailmaan on toiminut Jorma. Tuhannet kiitokset.


Martinselkosen eräkeskuksessa pääsin kuvaamaan karhuja.


Saukkojahti jatkuu, kun vaan tulee enempi jäätä.


Sudenkorennot ja 


perhoset juoksuttavat kesäisin.


Mökkimaisemat ja Etelä-Konneveden kansallispuisto edustavat Suomen kaunista ja erityislaatuista luontoa.


Monen tarinan aiheena ovat ihmisen aikaansaannokset kautta tunnetun 


ja jopa tuntemattoman historian. Kuvissa Pönttövuoren jo suljettu rautatietunneli sekä Sulkavan muinaislinna


Ulkomaanmatkoilta ovat omat muistonsa ja tarinansa. Tässä Budapest


ja tässä Love Valley, Kappadokia, Turkki.


Suomen eteläpää Hanko


länsireuna, Märket


itäraja, Valkeavaara, Kitee ja


pohjoiskärki, Nuorgam


Julkaisuista löytyy kuvia yli 4000. Nämä kaverit, Cara ja Cheri ovat usein päässeet mukaan. Paljonko retkiin on mennyt aikaa? Paljon, mutta enpä ole ehtinyt pitkästymään. Uusia kavereita, uusia lintuja, uusia mielenkiintoisia kohteita, niitä on näiltä retkiltä löytynyt. Ja kaiken sen voin tarinoitani selailemalla palauttaa mieleeni nyt ja kenties sitten, kun ei enää jalka nouse.

Kun reilut kuusi vuotta sitten aloitin, en uskaltanut kuvitellakaan mitä saisin aikaan. Vielä vähemmän saatoin aavistaa, kuinka moni blogini aukaisee. Tosin luku 100 000 on vierailujen määrä ei vierailijoiden. Moni uskoakseni on poikennut useammankin kerran. Kiitän mielenkiinnosta teitä jokaista ja toivotan tervetulleeksi jatkossakin. 

Erityisesti kiitän kaikkia teitä, joiden kanssa olen saanut nämä retket yhdessä kokea. Miten tästä eteenpäin? Kuten urheilijat: Yritän tehdä parhaani, katsotaan mihin se sitten riittää.











sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuoden lopuksi pohjoisen lintuja

Muutama vuosi sitten  kävi luontomies Kimmo Ohtonen  tutustumassa saarijärveläiseen Kuukkelibaarin. Tällä retkellä hän kuvasi videonpätkän, joka tuolloin näytettiin ohjelmassa Puoli seitsemän. 
Mitä? Vieläkö Keski-Suomessa on kuukkeleita? Siitä lähtien aihe on aina välillä palannut ajatuksiini. Muutettuani takaisin Keski-Suomeen aloin etsiä tätä minua kiinnostavaa kohdetta. Tämä on tarina Kuukkelibaarista. Lisänä kohtaaminen pohjantikkojen kanssa.


"Kuukkeli on pitkäpyrstöinen ja melko tumma varislintu, varislinnuistamme pienin. Yläperä, pyrstön reunaosat ja pikkusiipi ovat ruosteenpunaiset ja päälaki on tummanruskea. Muutoin kuukkelin väritys on harmahtavanruskea." (LuontoPortti)


Kuukkelia tavataan yleisemmin Kainuun, Koilismaan ja Lapin havu- ja sekametsissä. Etelämpänä se on nykyisin hyvin harvinainen.


Pohjoisessa moni on tavannut kuukkelin talvisten latu- ja kesäisten vaellusreittien taukopaikoilla. Kuukkeli on peloton lintu, kun vaan on ruokaa tarjolla. Vilkkaimmilla turistipaikoilla se tulee hakemaan evästä jopa kädestä.




 Kuukelibaarin lintupariskunta on asustanut tällä paikalla vuosia, varmaan syntymästään asti. Asuinreviirinä alue voi olla satoja vuosia vanha, jollei suorastaan ikuinen. Metsänhakkuut vievät kuukkeleilta elintilaa. Pohjoisen Keski-Suomen aluella on nykyisin tuskin enää kymmenkunta reviiriä.


Hyvin on hauska ja sympaattinen tämä "jätkän onnenlintu". Sitä kutsutaan myös "metsämiehen sieluksi". Toivokaamme, että sille jää riittävästi rauhallisia metsäalueita tulevaisuudessakin.


Baarissa vierailee runsaan tarjoilun ansiosta myös harmaapäätikkoja,


käpytikkoja,


hömö-, tali-, sini-ja 


töyhtötiaisia, punatulkkuja, puukiipijöitä sekä närhiä. Näistä on tuoreita havaintoja, muitakin varmaan piipahtelee.




Pohjantikoilla on ilmeisesti käynnissä tavallista runsaampi talvivaellus, näin voi todeta Birdlifen Tiira-havaintosivuilta. Ahkerasti etsien tämän voi todeta itsekin. Varmimmin pohjantikat löytää vähän iäkkäämmiltä tukkipinoilta. Hieman Äänekosken pohjoispuolella on puutavaralaani, jossa itse tapasin ja jopa kuvasin kyseisen linnun ensimmäistä kertaa koskaan.
Ensimmäisellä retkellä joulun alla pyrähti tukkipinon raosta tämä koiras tikka. Sen tunnistaa keltaisesta päälaesta.


Toisena päivänä näyttäytyi naarastikka.


Naaras vaikutti rohkeammalta ja sitä oli helpompi lähestyä kameran kanssa. Pohjantikat etsivät ruokansa havupuiden kuoren alta. Niiden nakutus on hädintuskin kuultavissa, joten tarkkana saa olla.


Tapaninpäivänä pyrähtivät sitten jo molemmat melkoisesti metelöiden yhteiskuvaan.

Melkoisen onnekas olen saanut olla kohdatessani nämä kotiseudullani harvemmin tavatut linnut. Tosin on siinä saanut vaeltaa ja olla ahkera. "Ahkeralla on enemmän onnea", sanoo Jorma


















tiistai 26. marraskuuta 2019

Syksyn 2019 lintuja

Kovin on ollut harmaa ja valoton tämä syksy. Ei ole aina innostanut lähteä ulos luontoretkelle. Jotain on kuitenkin tapahtunut, jopa muutama iloinen ensitapaaminen. 


Silakanongintaretkellä Ahvenanmaan Brändön saarella näyttäytyi nuori merikotka. Kovin vaan oli kaakana.


Tilhet ovat niin kuvauksellisia, että niitä pitää jahdata joka syksy. Lokakuun lopulla Äänekoskella he viimein suostuivat kuvattaviksi.


Lähellä pisteli räkättirastas marja-aronian marjoja kupuunsa.


Jos ei metsäretkillä ole muita lintuja näkynyt, on siellä kuitenkin ollut aina käpytikka.


Vain kahdesti olen saanut kuvata pikkutikkaa. Tämä hiljainen nakuttelija etsi ruokaa Äänekoskella.


Siikakoski Konnevedellä on koskikarojen talvehtimispaikka. 30.10. löysin viisi yksilöä, mutta keskitalvella heitä on varmaan taas useampi kymmen.


Mökillä Rautalammilla piipahtaessani syöttelin lintuja muutaman päivän ja tulihan heitä heti aterialle. Tässä sinitiainen.


Hömötiaisten väitetään vähentyneen, mutta mökillä heitä vielä on.


Kuten on myös käpy- ja harmaapäätikkojakin. Samalle talipötkölle he eivät kyllä mahdu.


Harmaan päivän harmaapäätikka. Kun päälaella ei ole punaista lakkia, on kyseessä naaraslintu.


Tätä lintua olen tavoitellut koko kuvausharrastukseni eli toistaiseksi kymmenen vuoden ajan. Hän on Lapin lintu taviokuurna.


Ylempi on naaras ja tämä on koiras.


Kyllä näin kauniita lintuja kannattaa tavoitellakin. Liekö pohjoisessa iskenyt ruokapula, kun ovat lentäneet aina Jyväskylään asti.


Kirjosiipikäpylinnut ovat vaeltaneet Jyväskylään jostain Siperian metsistä.


Upeita lintuja hekin, mutta kun ruoka eli tässä tapauksessa jalokuusen siemenet ovat latvain kävyissä, on kuvaaminen aika haasteellista.


Kolmas ensituttavuus, mustapääkerttu, löytyi Saarijärveltä.


Näitä ihmisen ruokinnasta riippuvaisia talvehtijoita jää aina Keski-Suomeen muutamia yksilöitä. Toivotaan hänelle onnea rohkeaan yritykseen. Pidä Leena ruokapöytä pysyvästi katettuna!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Kyllä se talvi vielä valostuu, johan se kohta alkaa taas päivä pidetä. Lumikin auttaa, kunhan vaan alkaisi satamaan.










maanantai 21. lokakuuta 2019

Kesän 2019 lintuja

Laitanpa tänne "albumiin" muutamia kesällä nappaamiani lintukuvia. Taitaa olla viimeinen hetki, kun maa on täällä Äänekoskella osin jo räntälumen peitossa.



Alkukesällä, kun pellolla vasta pukkasi orasta. Isokuovi, Hankasalmi


"Kallenpöntössä" mökillä oli sinitiaisella tekemistä pitääkseen poikasensa ruuissa.


 Rannan suuresta telkkäpoikueesta selvisi vain kaksi aikuisen mittoihin. Toivottavasti jatkavat vielä eloaan.


Mikähän rouva isokoskeloa noin suututtaa?


Ensimmäinen kuvaamani peukaloinen. Siksi saa näin epätarkka kuva tulla julkaistuksi.


Mehiläishaukaksi on häntä arvuuteltu.


Tästä eivät kalankasvattajat pidä. Kalasääski on käynyt taas varkaissa Siikakosken altailla.


Arosuohaukka, sinisuohaukka vai joku muu? Varmaa määritystä ei ole. Hailuodontien varressa Oulunsalossa hän päivysteli sateisena elokuun lopun päivänä. (Virallisen tunnistuksen 23.10. mukaan kyseessä on arosuohaukka.)


Varangin vuono on kalaisa. Sen tietävät myös monet linnut, kuten tämä korppi ja lokit.


Perkuulaitureiden alla riittää syötävää isommallekin joukolle.


Varpunen on saanut väistyä etelämpänä pikkuvarpusen tieltä. Jäämeren rannalla ei vielä tätä kilpailijaa näy.


Kivitasku samoilla seuduin.


Kuten tämä merikotkakin. Elo-syyskuun vaihteessa ovat varsinaiset merilinnut jo pääosin muuttaneet muualle.


Tämä nuori tylli tepasteli Inarinjärven rannalla. Nokan väliosan oranssi väri sekä päänseudun selkeä musta-valkoinen väri puuttuvat vielä.


Eilen kuljeskelin Kuhnamon rantamaisemissa Äänekoskella. Hiljainen oli lintuelo. Tiaisparvet pyrähtelivät pusikoissa. Harakan sentään pääsin kuvaamaan. Kahlaaja on siitäkin tullut.