keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Linnut, huhtikuu 2022

 Kevät oli tänä vuonna myöhässä ja huhtikuussa ei Keski-Suomeen ollut vielä mitään muuttoryntäystä. Tätä kirjoitellessa odotellaan kahlaajien ja hyönteissyöjien saapumista. Jotain aina kuitenkin.


Tourujoenlaakson peukaloinen terhakkaana äänessä.


Muuramenjoen suulta löytyi virtavästäräkki kuten myös Jämsänkoskelta ja Tourujoelta.


Ei ollut vielä golf-kausi alkanut, kun tunturikiuru asettui lepäilemään Muuramen kentälle.


Haukanniemen (Jkl) ojalla tallusteli liejukana. Minne lie jatkanut.


Meriharakat ovat valtaamassa Jyväskylää.


Ensimmäinen näkemäni ja kuvaamani kaulushaikara koskaan. Laukaa, Vuontee


Uivelokoiras, Vuontee


Kalasääski vei hauen, Vuontee.


Muuttohaukka saaliinsa kanssa, Allunlahti, Laukaa


Tiltaltti


Nokikanat Tourujoella


Tundra- ja taigametsähanhia. Näitä on näkynyt runsaasti.


Laulurastas


Töyhtöhyyppä oli aloittanut varhain.


Rautiainen


Kottarainen se vaan on komea. Ei ole kokomusta, kuten joskus kuvittelin.


Taveja on näkynyt runsaasti.


Pikkutylli Kivilammen maankaatopaikalla Vaajakoskella


Lopuksi vielä kuva peukaloisen uutterasta lauluhetkestä.

Toki muitakin lintuja tuli kuvatuksi, tässä niistä mieluisimmat .






perjantai 8. huhtikuuta 2022

Linnut, maaliskuu 2022

Mennyt maaliskuu ei tuonut uusia lajeja, mutta kenties kuitenkin uudenlaisia kuvia vanhoista tutuista lintukavereista. Merkittävin onnistuminen oli kolmas yritys piilokojussa Satakunnassa. Merikotkat suostuivat viimein poseeraamaan. Aiheesta enemmän edellisessä postauksessa.

Haaska oli viritetty ketuille. Kotkat ja korpit olivat sen myös löytäneet. Näin paikalla yhteensä seitsemän merikotkaa. 

Muuramenjoki on monen keski-suomalaisen luontokuvaajan suosikkikohde, eikä suotta. Tässä vihervarpunen joenrannan lepässä.

Koskikara, yksi viimeisistä. Moni on jo palannut pohjoiseen.


Paasivuoren syöttöpaikalta ja pöllipinoista löytyi myös niin eri tikkalajeja kuin pienempiäkin piipertäjiä. Urpiaiskoiras.

Punatulkku samasta metsästä

Harmaapäätikka Leppälahti

Valkoselkätikka Hämeenlahden polulta

Pikkukäpylintunaaras Jyväskylä, Tourujoki

Ja puolisonsa koiras

Sulkurannan pikkutikka. Paikalla koiraskin. Taitavat taas pesiä vanhoilla seuduilla.

Raumalainen isokoskelo

Turkinkyyhky, Vanhan Rauman asukas

Siellä talvehti myös järripeippo.

Muuramen Ojalassa tallusteli ennen takatalven lumia yksinäinen kiuru.

Kuten myös pulmunen. Vielä on matkaa jäljellä.


Kylpee se keltasirkkukin. Vuontee









tiistai 8. maaliskuuta 2022

Kotka on laskeutunut

 Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa se tosi oli napakymppi, aiemmin ei oikein irronnut. Ja mistä olikaan kyse. 

Ystäväni Juha oli kutsunut minut 1.-2. maaliskuuta Satakuntaan naapurinsa kettukojulle kuvaamaan sikahaaskalla vierailevia merikotkia. Koju oli uusittu ja kotkia oli näkynyt enemmän kuin aiempina talvina.


Ensimmäisen kuvauspäivän aamuna kello soi 5.15. ja ennen kuutta olin jo kojulla. Juha vei niin minut kuin kamppeenikin. Oli vielä pimeää, linnuista ei ollut havaintoa. Tiettävästi on kuitenkin viisasta, että kuvaajalla on saattaja, jonka poistuessa linnut kuvittelevat paikan olevan vain heitä varten.
Heti kohta oli kojun lämmitin päällä, eväät sivupöydällä ja kameravarustus ( Sony RX10 IV, ja Canon 7D Mark IV varustettuna Sigma 150-600 putkella. Ei ole köyhällä varaa ammattimiesten vehkeisiin) paikallaan ampuma-aukossa. Kuppi kahvia ja lämmitin pois päältä. Nyt voisi show alkaa.

Klo 6.21 saapui ensimmäiset ruokavieraat, korppiparvi ja muutama harakka. Haaskasta päätellen ne olivat käyneet aiemminkin. Vielä siellä riitti nokittavaa. Kauemmas pellolle laskeutui yksi kerrallaan peräti seitsemän kotkaa.Ne olivat huomattavasti korppeja varovaisempia.


Auringon jo noustua uskalsi ensimmäinen kotka aamupalalle. Päivästä tulikin pilvetön ja kirkas.


Merikotka on Suomen suurin petolintu. Ympäristömyrkkyjen takia lintu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta haaskoilla eli puhtaalla ravinnolla kanta saatiin pelastetuksi. Nykyisin kotkat saavat pärjätä omillaan, mitä nyt tällaisia muuhun tarkoitukseen asetettuja haaskoja käyvät verottamassa.


Vähitellen muitakin kotkia lähestyi tarjoilua.


Arkoja olivat ja pitivät välimatkaa.


Korpit tai ketut olivat levitelleet lihanpaloja ympäriinsä, kauemmaskin. Näin sai tämäkin kotka jotain syödäkseen.


Taitaa olla nuori kaveri, mutta nokka on kyllä silläkin kunnioitusta herättävä.


Rengaslöydöistä ja havainnoista voi ilmoittaa Luonnontieteelliseen keskusmuseoon oheisen linkin kautta.


Välillä taivaalla käytiin ilmataisteluita vai oliko jo jotain kevätleikkejä. 






Niin vain kävi, että ainoastaan tämä yksi niistä seitsemästä uskalsi tulla haaskalle korppien joukkoon.
Tätä eivät korpit vainonneet. Onko vanha konkari? Muut yrittäjät saivat korpeilta äkkilähdön ilmasaattueen kera.


Seuraavana harmaana aamuna ensimmäisenä saapui tämä kotkayksilö. Se ei rohjennut  mennä yksin haaskalle ja kohta se sitten häipyikin. Korppejakin tuli aamun aikana vain muutama. Että kuis sillain? En osaa selittää.


Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tuleekohan tänä talvena enää uutta lihalähetystä?