sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Kevään 2021 lintuja

 Laitanpa tänne parhaat palat kevään linturetkiltäni ennen kuin uhohtuvat muun kuvamassan joukkoon. Utön retken kohtaamiset ovat omassa postauksessan.

Vielä oli lunta maassa, kun nokikana uiskenteli Tourujoessa.

Peukaloinen on suosikkejani. Ryteikössä pökkelöpuiden alla on usein hänen elintilansa.

Eikä hippiäinen jää yhtään toiseksi. Vilkas kaveri.

Tervatehtaan maisemissa Laukaassa uiskenteli ja ruokaili monenlaista vesilintua ja kahlaajaa. Edessä haapanapari.

Ilmassa jouhisorsia.

Suokukoilla oli tarve tankata ja huilata ennen loppumatkaa pohjoiseen.

Oli siellä lapasorsiakin.

Kahlaajia edustakoon mustaviklo.

Vuontee on lähes lintuharrastajien paratiisi. Tänä keväänä nähtiin erittäin harvinainen arotasku.


Mustakurkku-uikut Petäjävedellä

Tukkasotka Äijälänrannassa


Kuten myös liejukana

Meriharakat ovat lisääntyneet kautta Keski-Suomen.


Sepelrastas Laukaa


Keltavästäräkki Tervasuo, Hankasalmi. Pohjoisemmas varmaan matkalla hänkin.

Näinköhän pikkulokit jäivät pesimään Tervasuolle?


Laulujoutsenpari oli vallannut Lapinjärven pesäpaikakseen ja kanadanhanhien oli poistuttava.

Isokuovia on vaikea erottaa pesältään. Tämä kuitenkin löytyi läpi auton ikkunan.

Lehtokurpan näkee ja kuulee illan hämärtyessä reviirilennollaan esim. mökilläni, mutta harvoin sen löytää näin kuvattavissa.


Tänä keväänä on sinipyrstöt saapuneet harvalukuisena myös Keski-Suomeen. Monikohan näistä kuusamolaisista löytää puolison näiltä main.


Mitä, eikö lokit muka pesi puissa? No, harvemmin. Kuvattu kotini ikkunasta Äijälänrannassa, Jyväskylässa.

Monia lajeja jäi taaskin oman koneen kätköihin. Tässä niistä kenties merkittävimmät.





sunnuntai 23. toukokuuta 2021

UTÖn lintuja 10.-12.5.2021

 Utön saari on lintuharrastajan paratiisi varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Tämä Itämeren saarista yksi ulommaisimmista ottaa vastaan monet etelästä saapuvat meren ylittäjät ja sieltä on hyvä ponnistaa matkaan myös etelän suuntaan. Tämä on tullut selväksi myös lukuisille lintujen seuraajille. Siksi lintuelon seuraajia saarella riittää.

Itse sain toteutetuksi vierailun Utöhön reilu viikko sitten. Retki kesti vain kaksi vuorokautta, mikä on aivan liian lyhyt aika tähän touhuun, mutta hyvä alku näinkin.

Itse saareen ja sen menneisyyteen voit tutustua edellisessä postauksessani. Tämä on tarina  kuvaamistani linnuista.


Osa linnuista on saaren vakituisia asukkaita, osa muutomatkallaan levähtäviä ja lentääpä suuri joukko yli ja sivuitse. Näitä ohittajia tähyilee suuri joukko ns. staijaajia kaukoputkineen. Meikäläisen, kiikarin ja kameran kalustolla varustautuneen, on keskityttävä enempi vain näihin laskeutuneisiin.  Oletan tämän mustarastaan kuuluvan vakioasukkaisiin.

Kuten myös tämän punatulkun puolisoineen.

Kottaraisille on laitettu runsaasti pesäpönttöjä koulun läheiseen metsikköön sekä rakennusten seinille. Poikasten syöttö oli jo menoillaan.



Kirjosiepot olivat varmaan pääosin matkalla mantereelle


kuten harmaasiepot ja 

harvinaisemmat pikkusiepot. Minulle tämä oli ensimmäinen kohtaaminen pikkusiepon kanssa. Saarella oli myös joitain sepelsieppoja, mutta ne  valitettavasti jäivät minulta löytämättä.

Saaren ns. itäniitty on lintujen suosiossa, kuten myös lintuharrastajien. Niittykirvinen

Leppälintuja pyöri asumuksemme ympärillä.

Sirittäjiä näkyi runsaasti.

Tässä hernekerttu.

Kivitaskuja oli monin paikoin.

Samoin pensastaskuja.

Sinirintaa, Lapin satakieltä, piti vaania pidempään, ja siksi kohtaaminen ja kuvat olivat sitäkin mieluisampia.

Olihan siellä ainakin yksi hemppo.

Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla on Topeliuksen Sylvian joululaun innoittaja.

Kangaskiuru

Taisi olla yksinäinen tämä Turkinkyyhky, joka luritteli sitkeästi soidinlauluaan. Tuskin yksikään lajitoveri oli kuulemassa.


Yksinäiseltä vaikutti myös punakylkirastas.


Kuten myös mustavaris.

Kahlaajia ei paljon ollut. Punajalkaviklo

Valkoviklo

Tylli

Karikukko (vasen)

Monenlaisia lokkeja ja lapintiiroja oli aloittelemassa pesintäänsä.

Haahkoja oli paljon.

Kalkas eli koirashaahka


Tavi lähtökiihdytyksessä


Merihanhipari

Paljon oli vielä muitakin lintuja kuten avosetti ja merikotka, mutta kaikista ei tullut kelvollisia kuvia. Aika hyvin silti kahteen vuorokauteen. Staijarit ja heidän havaitsemat lajinsa ovat eri sarjassa. Heille riittää näköhavainto kaukoputkella, heillä on radiopuhelimet keskinäisten havaintojen ilmoittamiseen ja ennen kaikkea useimmilla takanaan  jopa kymmenien vuosien harrastus ja hallussa valtava asiantuntemus niin Utössä kuin muuallakin. Hienoa noissa porukoissa on se, ettei tietoa ja havaintoja piiloteta, tällainen keltanokka sai lyhyessä ajassa runsaasti uutta tietoa ja kokemuksia. Kiitokset siitä heille! 


Kohta kuuluu radiopuhelimesta: AVOSETTI!  ja ukot saavat jalat alleen.