Arktikaa Emäsalossa

Aamuneljältä matkaan Nastolasta suuntana Emäsalo, saari Porvoon kupeessa. Perillä saaren eteläpään rantakallioilla olimme puoli kuudelta. Luvassa oli helteinen päivä.

Sieltä se aurinko nousee. Puettuna oli pitkä kerrasto ja muuta lämmintä. Aamu olikin viileä, mutta ehkä vähemmälläkin vaatetuksella olisi pärjännyt. Jo pian aamun tunteina saimme alkaa keventämään pukeutumista.

Tällaiset olivat näkymät asemapaikaltamme etelään,

itään

ja etelään. Ei hassummat, vai mitä?

Paikalle saapui muitakin lintuharrastajia: kuvaajia, staijareita ja sekä että.

Viereiseltä luotsiasemalta lähti aluksia taajaan  päivän tehtäviinsä. Tässä oli menossa joku huoltoalus. Varsinaisia oransseja luotsikuttereita meni päivän aikana useampikin. Saattoi se tietysti olla samakin paatti toistuvasti liikkeellä. Emäsalon eteläpuolitse kulkee kapea ja mutkitteleva väylä Nesteen jalostamolle.

Kohta surffataan. Haahkauros sai keinua laivan nostattamissa aalloissa.

Päivän seurannassa näytti siltä, että naarashaahka sukelteli saaliin perään lähes koko ajan uroksen tyytyessä vain vartioimaan. Liekö alkava muninta syynä tankkaukseen?

Saalista oli saanut kalatiirakin.

Merellä joutsenet ovat kyhmyjoutsenia. Tämä pari on varmaan paikallista asujaimistoa.

Lähiluodoilla näytti päivystävän runsaasti merimetsoja.

Välillä oli pistettävä itsensä liikkeelle, ettei ihan olisi paikalleen kangistunut. Samalla etsittiin kallioiden halkeamista ja kivien seasta rantakäärmeitä, joita tällä kertaa ei löytynyt ainuttakaan.

Puolilta päivin ajoimme Porvooseen lounaalle. Se oli Iskender, jolla maha täyttyi. Kangasalan lintumies oli löytänyt Porvoonjokisuistosta satakielen, jonka meille myös neuvoi. Ensimmäinen kuvaamani satakieli on tämän näköinen. Kovasti oli hän laulutuulella jo keskellä päivää.

Koko suistooalueen ruovikko on luonnonsuojelualuetta. Rannoilta löytyy kaksi lintutornia. Nämä särjet uiskentelivat eteläisen tornin vieressä.

Toisesta, pohjoisesta tornista saattoi seurata avouomassa kalastavia harmaahaikaroita. Kovin olivat taas kaakanoita.

Yläpuolella saalisti nuolihaukka. Mitä lie saalisti, yhtään sudenkorentoa en havainnut. Tuskin niitä tähän aikaan edes onkaan.

Olisko ollut kosioaikeita. Siisti mies menestyy varmemmin.

Sittenpä palattiin taas Emäsaloon. Poikkesimme kurkistamaan saaren kärjen länsirantaa. Sieltä oli näkymä luotsiasemalle, mutta lintumaailman arvioimme vähäisemmäksi. Löytyi sieltä sentään yksi sisilisko.

Varsinaista arktikaa emme olleet vielä päässeet seuraamaan, evätkä pohjoiseen matkaavat linnut päivällä juuri liikukkaan. Pieni valkoposkihanhien parvi lensi ylitsemme..

Iltapäivällä ja illalla kallioille saapui auringonottajia, kävipä muutamat uimassakin.

Illan jo hämärtyessä erottui horisontissa joitakin muuttoparvia. Nämä ovat valkoposkihanhia, todisti kaukoputkimies.

Samoin nämä.

Ja nämä.

Nämä sen sijaan ovat alleja. Tarkkasilmäinen saattaa erottaa ohuen pyrstöjouhen. Valitettavasti näiden muuttoparvien lentoreittit menivät meistä huomattavan kaukaa.

Kuinkahan tässä käy? Hyvin kävi.

Tiiran iltapuhteet.

Tähystäjä hälytti: "Katsokaa tuolla merkin suunnassa!"

Kaukana kyllä, mutta hylje se oli. Niitä näyttäytyi illan hämärtyessä muutamia.

Kun lintuja liikkuu heikosti, keskittyy amattimies maisemiin. Jorma touhuissaan.

Arktika ei meille näyttäytynyt, mutta päivä oli monipuolinen ja hieno. Näillä reissuilla löytyy lähes aina jotain odottamatonta. Kesätavoitteisiini kuului keltavästäräkki. Se tuli nähdyksi Ruskiksen tornilla, kuva vain jäi kelvottomaksi. Satakieli oli jotain aivan odottamatonta ja extraa. Matka jatkuu ja haasteita riittää.

Emäsalon tarkastus

8.2. suunnattiin auton keula  Nastolasta etelään. Kuivannon peltoaukeiden aamutarkastus näytti tunnin sisällä

 yhden piekanan, yhden hiiripöllön, kaksi isolepinkäistä

ja kuusi kettua. Nyt näyttäisi olevan runsas kettutalvi. Johtuuko havainnot olemattomasta lumipeitteestä vai mistä? Joka päivä näitä nyt erikoisen upeita pörröturkkeja löytyy. Kunhan ei iskisi kapi! Siis kettuihin.

Retkikaveri Jorma, joka on kolunnut näitä seutuja jo useamman kymmenen vuoden ajan, johdatti meitä ristiin rastiin läpi metsien ja peltojen kohti Porlammia. Matka vei Sibelius-suvun kantakodin ohi Artjärvellä. Porlammilla on suuri sikala, jonka lähistöllä olemme aiemmilla reissuilla nähneet taivaan täydeltä varislintuja jopa kerran kotkankin. Siitä päättelimme, että paikalla täytyy olla jonkin sortin haaska.

Eipä näkynyt haaskaa eikä kotkaakaan, mutta koiratarha oli. Sen ympärillä kävi harakoiden ja korppien meuhka. Kovin liki ja kauaa emme rohjenneet paikalla oleilla.

Matka jatkui Porvooseen Porvoonjokisuulle katsomaan, olisivatko viiksitimalit paikalla. Eivät olleet, kuten vuosi sitten. Kuva on edelliseltä reissulta, mutta lintu on siksi hieno, että ansaitsee päästä näytille uudestaan. 

Eteenpäin, kohti Emäsaloa. Löytyisikö merikotkia? Ennen Emäsalon siltaa lähellä tietä, on Porvoon lintumiesten ruokintapaikka. Pökkelömetsässä asustaa useampia tikkalajeja. Me törmäsimme vain käpytikkaan ja erilaisiin tiaisiin. Nämä ovat sinitiaisia.

Kuusen oksistossa lymysi mustarastas.

"Emäsalossa riittää kuvattavaa", totesi Jorma eikä paljon valehdellut. Lintuja, kotkista puhumattakaan, ei juuri nähty. Emäsalon eteläkärjen maisemat, tällaisena aurinkoisena pakkaspäivänä, olivat enemmän kuin upeat.

Tässä ainut lintukuva Emäsalosta, jos oikein tarkkaan katsot, näet horisontissa pari lentävää joutsenta.

Meri kohdallamme oli aivan jäätymispisteessä. Ulkomeri oli vielä avoinna, mutta rannikon puoli oli jo jäässä.

Jääpalloja

Jäätelejä (pieniä)

Rannalla on irtolohkareita, 

isompia ja pienempiä

sekä silokallioita.

Miltä täällä näyttää kesällä? Se selviää upean Upen blogi-kertomuksesta.

Meri oli aivan tyyni, mitä nyt huomaamattomat mainingit pulpauttelivat vettä pikku lahukassa. Klikkaa Emäsaloa ja löydät tieto-tietoa saaresta.

Kotimatkalla löydettiin Askolasta vielä yksi hiiripöllö, jonka Jorma merkkasi BirdLifen havaintosivulle. (kuvitus kuva)  Kylläpä taas vaan kannatti lähteä!