Monen vuoden haaveilun jälkeen palasin tutuille, hanhien suosimille ruokamaille Kuivannon pelloille. Täällä tapahtuu näiden hanhien viimeiset tankkaukset ennen matkan jatkumista. Matka on pitkä Pohjoisen jäämeren pesimäalueilta Pohjanmeren talvehtimisalueille.
Tukikohdakseni sain huoneen jo satavuotiaalta Perheniemen kansanopistolta. Kuvassa vanha hirsinen kartano. Kuvan ulkopuolella nykyinen päärakennus, jossa tupani sijaitsi. Ikävä kyllä kansanopistojen aika saattaa olla jo menneisyyttä. Niin tärkeitä kuin ne ovat kansan sivistämisessä aiemmin olleetkin ei niihin tänä päivänä ole riittävästi tulossa opiskelijoita.
Oheisesta linkistä voit tutustua Perheniemen kartanon ja kansanopiston historiaan enemmän. Perheniemen opisto
Opisto sijaitsee Iitissä Sääskjärven rannalla. Järviallas toimii lepo- ja suojapaikkana muuttaville valkoposkihanhille.
Noin kaksitoista kilometriä länteen löytyi hanhien ruokamaat. Taustalla näkyvä harmaa lintumassa oli merikotkan aikaansaannosta.
Valtavan pauhun saattamana lähtivät hanhet lentäen kiertämään suurta peltoaukeaa, kunnes laskeutuivat jollekin kulmalle jatkamaan ruokailuaan.
Sieltähän se peto saapuu. Näin tapahtui useamman kerran päivässä. Yhtään saalistusiskua en tällä kertaa nähnyt, epäilenkin kotkan olleen etsimässä loukkaantuneita tai sairaita yksilöitä.
Paikalla olivat myös kokeneet lintumiehet Olli
ja Jorma.
Yllätyksiäkin sattuu.
Lumikko oli kiinnostunut touhuistamme.
Tiklit olivat löytäneet hamppupellon puimajätteet.
Muuttomatkalla olivat myös monisatapäiset järripeippoparvetkin.
Tästä hieman tietoa valkoposkihanhista. Valkoposkihanhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti