Sadepäivän hommina lataan tänne parhaita paloja kolmelta viimeiseltä kuukaudelta.
Etelä-Konnevesi, kalalokit ja kummeli
Kalasääski, joka on Etelä-Konneveden kansallispuiston nimikkolintu. Tänä kesänä näillä vesillä oli parisen kymmentä asuttua pesää.
Kalasääsken risulinna. Poikaset lienee makuulla pesän pohjalla.
Kuikka on toinen tyypillinen karun järven asukas.
Kuten on myös isokoskelo.
Käytiinpä Salossakin. Halikonlahden ruovikosta löytyi piilotteleva liejukananuorukainen
sekä merihanhi. Kauempana kuvauspiirin ulkopuolella aterioi valkoposki- ja kanadanhanhia, harmaahaikaroita ja tunistamattomia kahlaajia.
Läheisen, Björn Wahlroosin omistaman, Joensuun kartanon pellon laidalta löytyi parvi kivitaskuja. Oli siellä myös pikkulepinkäisiä ja hiha (hiirihaukka). Lahetta ei nähty.
Aurajoen Halistenkosken padon alla olevassa suvannossa kalasteli harmaahaikara. Kauempana pyöri myös virtavästäräkki. Kuningaskalastajaa, jota varten paikalle tultiin, ei sen sijaan nähty.
Tämä pikkulepinkäinen majaili Jyväskylässä Viherlandian multakasoilla.
Kivitasku, Muurame
Syyskuun retki vei aina Utö:n saarelle syysmuuttajia etsimään. Tämä teerikukko ei ollut muuttaja vaan paikallinen asukas. Puolisonsa kanssa hän oli saanut saaren maisemissa aikaiseksi kokonaisen poikueen.
Syysmuutolla näkee yleensä parhaiten petolintuja. Tässä suopöllö, yksi viidestä. Ne eivät tykänneet kuvaajista.
Sitä vastoin Suomessa vain ajoittain esiintyvä punajalkahaukka ei ollut kuvaajista moksiskaan.
Välillä voi tähystää saalista paikoiltaankin, pitää sitä levätäkin. Varpus- ja tuulihaukkoja nähtiin runsaasti sekä yksi nuolihaukka.
Veli-Pekka Luodon yhteenveto saarella nähdyistä retken linnuista.
Edellisessä postauksessa retkestä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti