Tässä osassa lisää Haapsalusta ja hieman Tallinnastakin. Molemmat ovat ehtymättömiä kuvauskohteita ja jatkuvasti tutustumisen arvoisia.
Elävä vai ei? No ei. Aika naturalistinen teos hevosesta, materiaali hiiliteräs. Heppa on saanut värinsä ruosteesta. Pidän hevosista ja siksi tämä onkin minusta niin upea.
Ei muuta sanottavaa.
Mennyttä aikaa. Minkähänlaista on sisällä?
Osattiin sitä ennenkin ja varsinkin silloin.
Kevättä linnan muurilla.
Rakenne, joka kestää.
Leikkipuisto vallihaudassa. Krokotiilit on poistettu.
Matkalla Tallinnaan poikkesimme Lääne-Nigulan 1200-luvulta olevaan kirkkoon. Itse kirkkoherra oli halunnut tulla tervehtimään meitä ja kertomaan kirkostaan, vieläpä sujuvalla suomenkielellä. Kiitos hänelle!
Kirkkomaalla kasvaa keltavuokkoja.
Tässä lähikuvassa.
Näin sisällä.
Taas syötiin.
Sarja kuvia Tallinnasta
Mee Too-mies kipsattuna. Jyväskylän kuuluisa piano-opettaja laittoi häpeilemättä kätensä nuorten neitojen reidelle.
Viimeisenä aamuna ehdittiin vielä poikkeamaan Pietari Suuren mökillä. Talossa esitellään Viroon eksyneitä ulkomaisia taideteoksia. Kadriorgin puisto
Ruokailukalustoa
Hautova kana
Juhlasalin kattokoriste
Talon isäntä itse
Hannu
Joka retkellä pitää kuvata "Heebo hevosen selässä". Näin tällä kertaa.
Traditioihin kuuluu myös "Hannu ja kulkupeli". Ferrariin päädyttiin.
Viro, veljeskansa, lähellä sydäntä.
HE
Mukava matka. Kiitokset Pekalle, Otolle, Hannulle ja kaikille hyväntuulisille matkalaisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti