Merenkulkijan oppaana Perämerellä ennen ja nyt

 "Pekkasmatkojen" Pekka Väisänen Suomen Majakkaseurasta kokoaa työryhmänsä kanssa uutta kirjaa, tällä kertaa Perämeren pookeista, loistoista ja majakoista. Tästä innostuneena ja asiaan tutustuneena hän on järjestänyt ja järjestää edelleen muutamia ryhmämatkoja noille vesille. Itse pääsin mukaan 22.-25. heinäkuuta toteutuneelle matkalle. Siitä retkestä tämä kuvakertomus.

Retkemme alkoi Lohtajan Ohtakarilta. Edessä muinainen jatulintarha, muinainen kivimuodostelma.

"Saaristossa sijaitsevat jatulintarhat ovat todennäköisesti kalastajien ja merimiesten tekemiä ja liittyvät kalansaaliin ja hyvän purjehdussään turvaamiseen. Ruotsalaisen perimätiedon mukaan kalastajat kävelivät jatulintarhoissa hyvää säätä ja kalaonnea saadakseen. Toisaalta perimätieto yhdistää jatulintarhat merenkulkuun ja merimiehiin: Haaksirikkoutuneet tai parempaa tuulta odottaneet merimiehet olisivat rakentaneet jatulintarhoja ajankulukseen. Jatulintarhat on tulkittu myös luotsien ammattikuntasymboleiksi." (kp.nba.fi/wiki;jatulintarha)

Takana Ohtakarin vanha pooki, huipulla tynnyri. 

"Tunnusmajakka eli pooki on merenkulun optinen apuväline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessä on valaisematon, vain valoisana aikana selkeästi havaittava rakennelma." (Wikipedia)

Matkanjohtaja Pekka Väisänen takanaan Ohtakarin jo hiljennyt luotsitalo.

Ohtakarissa on myös uusi pooki-majakan nimellä kulkeva merimerkki. Huipulla loistaa valo.

Luodolla sijaitsee myös ikiaikainen kalastajakylä museoineen ja kunnostettuine mökkeineen.

Tarkoitus oli vierailla myös Kalajoen Maakallassa kuvan Ansio-kuunarilla, mutta luonto päätti toisin ja nostatti sopimattoman tuulen. Vierailimme kuitenkin aluksella ja saimme kuulla seikkaperäisen esitelmän laivan rakennusvaiheista. Tässä on alus ja matka, jota vilpittömästi suosittelen kaikille. Taatusti et pety. Esimakua blogissani tarinassa Maakallaan kaljaasi Ansiolla

Siinähän me taas ollaan.

"Kraaselin majakasta oli ensin huomattu kotilaivan täysin purjein puskevan ulapalta Raahea kohden ja sen merkiksi oli heti vetäisty flaku ylös. Ja siitä sinkosi kaupunkiin iloinen humaus: ”Pooki flakkaa!” Enempää ei tarvinnut sanoa. Koko kylä siitä tiesi, että kotilaiva oli tulossa" ja tästä alkoikin sitten aivan oma tapahtumien sarjansa johon kuului mm. kolmen päivän juhlimislupa! - Samuli Paulaharju, Wanha Raahe"

Kraaselin luotsitalon katolla näet luotsien tähystysikkunat ja päätykolmiossa merkkivalolaitteen. Talo on nykyään yksityiskäytössä.

"Nämä valottomat pookit eli nk. tunnusmajakat oli tarkoitettu päivämerenkulun kiintopisteiksi. Ne olivat purjelaivakauden tärkeimpiä merimerkkejä, joita pystytettiin mm. kaupunkeihin johtavien väylien tunnuksiksi. Saarissa ja karikoilla töröttävät pookit näkyivät hyvällä säällä kilometrien päähän. Pookien yleisin tehtävä oli toimia väylän alkua tai väylän kulkua osoittavana tunnisteena. Niillä ei ollut tiettyä, samanlaisena toistuvaan muotoon tai väriyhdistelmään liittyvää viestiä. Liikennettä ohjaava vaikutus perustui siihen, että laivurit tiesivät, miten kutakin merkkiä oli lähestyttävä ja kuinka se oli ohitettava." ( https://www.visitraahe.fi/historialliset-pookit-raahen-saaristossa)

Näkymä tähystysikkunasta.

"Tärkeintä pookien muodossa ja värissä on se, että ne erottuvat pitkälle vaakasuorasta horisontista. Yleisimmät pookit ovat torni- tai keilamaisia, kuten Iso-Kraaselin pooki, myös pyramidinmuotoisia pookeja on rakennettu, tästä esimerkkinä Taskun pooki. Pookin yläosaan saatettiin tehdä vielä erilaisia huippumerkkejä - lippu Iso-Kraaselissa, risti Taskun ja tuuliviiri Kumpeleen pookin huipulla. Yleisimmin väreinä käytettiin punaista, valkoista (Iso-Kraaseli) ja keltaista (Tasku). Värien valintaan vaikutti pookin ympäristö ja lähestymissuunta. Jos pookilla oli taustanaan tumma metsä, maalattiin pooki tai osa seinäpinnasta valkoiseksi, jos takana taas oli avoin merimaisema, maalattiin pooki tummemmaksi. Jyrkän vastakohdan muodostavilla väriyhdistelmillä varmistettiin näkyvyys myös vaihtelevissa valaistusoloissa."(https://www.visitraahe.fi/historialliset-pookit-raahen-saaristossa)

Joukkomme Taskun saaren pookilla. Saarelle pääse myös satunnainen matkailija, kesällä veneellä talvella suksien.

Sitten Ouluun ja matkaan. 

"Oulu, tutummin Oulu-laiva, on vuonna 1963 Reposaaren Konepajalla Porissa rakennettu moottorialus, jonka omistaja on oululainen Merellinen Oulu -yhdistys. Alus rakennettiin alun perin Merenkulkuhallituksen toimeksiannosta ja valmistuttuaan se sijoitettiin Oulun Luotsipiiriin tarkastusalukseksi."( Wikipedia)

Laivan tarina

Hiuvet, betoninen hylätty majakka Oulun edustalla on ollut viimeksi yksityisenä huvilana, mutta jäljistä ja viidakosta päätellen jo siitäkin tehtävästä hylättynä.

Suurella laivalla ei pääse tällaisten kohteiden rantalaituriin, jos niitä edes onkaan. Siispä kumiveneeseen, kuten Kaleva-lehden valokuvaaja. Saaren rannassa odotti vielä kahlaaminen. 

Laitakarin pooki, jonka kuvasin vain laivan kannelta.

Mehän tykätään meritunnelmasta.

Oulu-laiva jätti meidät Hailuodon mantereenpuoleiseen laituriin ja automatka luodon toiseen päähän johti meidät Marjaniemeen. Täältä löytyi oikea ja vieläkin toimiva majakka.

Tällaisella lasilaitteella valo näkyy kauas.

Näkymä huipulta.

Marjaniemen luotsitalo, huomaa kattoikkunat.

Jo viimeisiään vetelevä Keskiniemen pooki. Syystä, jos toisesta näiden hienojen historiallisten ja merkittävien rakennusten annetaan rappeutua ja maatua sijoilleen. Saako Pekka ja Majakkaseura tämän pelastetuksi?

Vieressä modernimpi valoaan vilkuttava metallitorni.

Hailuodossa meitä viihdytti ja opasti Kari Blomster. Osajoukon jopa majoitti kotiinsa. Kiitos siitä!

Tähän se sitten päättyi tämä runsas ja mielenkiintoinen majakkamatka. Haluatko mukaan? Tutki mahdollisuuksia täältä Suomen Majakkaseura.

Seuraava tarina kertookin sitten Yttergrundin majakkaviikosta, kunhan ehdin raapustamaan.