Viime vuoden postauksessa, Märket majakoiden aatelinen, kerroin majakan kuuluneen niihin ns. "kerran elämässä tapauksiin", nyt siitten kävin jo toiste. Uusi vierailuni Märketille tapahtui 5.-12. syyskuuta. Talkootovereina olivat Hille ja Pentti. Hille oli uusi tuttavuus, Pentin tunsin ennestään. Suomen Majakkaseurasta ja Märketin historiasta ja toiminnasta kerroin siinä ensimmäisessä tarinassa. Nyt mentäneen talkooviikon tapahtumien ja tunnelmien parissa.
Märket tulosuunnasta kuvattuna. Saarella ei ole ollut luotsiasemaa ja siksi sinne ei ole rakennettu suojasatamaa eikä laituria. Yhteysveneellä voi päästä tälle puolelle poijukiinnitykseen tai pohjoistannalle kalliohalkeamaan, jos keli on sopiva. Usein ei ole. Poijusta matkaa jatketaan saarella olevalla kumiveneellä.
Alunperin lähtömme Eckerön venelaiturista piti tapahtua aamulla klo 8.00. Lähtö siirtyi iltapäivään, ja me siirryimme Maarianhaminan torille aamupalalle.
Turistikierros jatkui Geta-vuorelle. Luontopolkuun ja luoliin ei ollut kuitenkaan aikaa, mutta tulipahan käydyksi.
Onneksi tuuli asettui ja pääsimme merelle. Lopulta jopa kalliokiinnitykseen suorittamaan vuoronvaihdon. Asetuimme asumaan ja lämmitimme saunan.
Sunnuntaina ei ollut kirkonmenoja vaan päivä meni huushollihommissa. En mielelläni narise olosuhteista tai toisten touhuista, mutta nyt on vähän pakko. Edellinen ryhmä oli syystä jos toisesta jättänyt siivous ja tiskaushommat tulevalle porukalle eli meille. Jo haju keittiössä ja ruokailutiloissa oli kuin teurastamon jätesäiliössä kesähelteellä. Roskikset täynnä, astiat tiskaamatta, jääkaappi täynnä epämääräisiä jätöksiä, lattiat sontaisia, huussi piripintaan täynnä, kuten kompostikin. Vaan eivät olleet enää pyhäiltana, ja sisätilojen ilmanlaatukin alkoi pikkuhiljaa paranemaan.
Pena, Tenojoen lohensoutaja, halusi kokeilla kalaonneaan täälläkin. Olihan sitä onnea, verkot täynnä; kolme silakkaa.
Vapaonni ei ollut ihan yhtä hyvä.
Päivystäjille jaetaan henkilökohtaisia tehtäviä: Itse olin kokki, Pena myyjä/opas ja Hille nettipäiväkirjan ylläpitäjä ja ryhmän POMO. Edellisen ryhmän tehtävänä oli ollut oikeitakin töitä, ulkoseinän rappausta, joka heidän kunniakseen mainittakoon.
Valokuvauksen opettajani KK raivosi kerran meille kurssilaisille: "Yksikin auringonnousu tai -laskukuva vielä niin heitän nämä vermeet ikkunasta pihalle!" Ehkä hän ei törmää tähän auringonlaskuun.
Omiin intohimoihini kuuluu valokuvaus, erityisesti lintujen. Siitä aiheesta tulee oma postaus myöhemmin. Tässä naapuriluodolla päivystävät merimetsot valmistautuvat vastaanottamaan nousevaa myräkkää.
Ennen sitä kuitenkin näkymä majakkatornin pääovelta krs. 1½.
Sitten se torstaiaamuna alkaa. Luoteen puoleinen tuuli 17-21 m/s nostaa meren pintaa ja aallokon korkeutta lopulta niin, että vesi vyöryy yli majakkaluodon. Tänään ja huomenna (16.-17.9.) tilanne lienee jo paljon hurjempi, kunnon myrskyä on luvassa. Kyllä vanha majakka kestää, vaikka tilanne vaikuttaakin pahalta. Tiedän tämän viikon ryhmän varautuneen hyvin myrskyä vastaan.
Odotan mielenkiinnolla huomisia kuvia.
Illalla alkoi jo helpottamaan. Pena on maailman meriä kulkenut vanha merikarhu ja isompikin aallokko on hänelle tuttua. Meikäläiselle maakravulle tämä on jo hurjaa.
Ei paljon huimaa Hilleäkään. Hänkin on purjeveneillä seilannut suurilla merillä.
Aallon-/jäänmurtajan aukosta tulvi merivettä ylämäkeen.
Normaalitilanne on tällainen.
Niin oli kalliot kuivuneet seuraavaan aamuun tultaessa. Majakka kuvattuna lännen puolelta eli ihan Ruotsista saakka. (Puolet luodosta kuulluu Kalle-Kustaalle)
Merikarhua hymyilyttää.
Säätietojen mukaan meidän oli parasta poistua jo perjantai-iltana ja tehdä tilaa uudelle ryhmälle. Sitä ennen saapuivat viikon ensimmäiset vieraat. Suleltajien tukialus Eva ankuroi luodon pohjoissyrjään,
ja osa sen miehistöstä ui maihin tutustumaan Märketin majakkaan. Näin ehti Pena saamaan vielä opastustehtävän. Eikö ole tuo keskimmäinen selvästi James Bondin näköinen?
Vanha miehistö ja tavarat kuskattiin kumiveneellä Zephyr-alukselle ja uusi sieltä luodolle. Kaikki sujui mallikkaasti.
Hille ja Pentti olivat loistavaa seuraa ja ahkeria talkoolaisia. Kiitos teille siitä!
Minä ite, raanakuski.
Bonus-kuvat
Kun taas tuli hieman extra-aikaa, leikittiin turistia. Eckerön vanha posti- ja tullitalo
Armoa!
Anna lantti.
Vanha merimies vakavana.
Ja se oli sitten siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti