Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto retki 11.-14.5.2025

Taas oli se aika vuodesta, kun veljet Jussi P., Juha L. ja blogaaja-Jussi tapasivat jo perinteeksi muodostuneella kevätretkellään Jussi P:n perintömökillä Puurijärven Virtaniemessä.

Lähes umpeenkasvanut Puurijärvi on maamme runsaslintuisimpia järviä. Yhdessä Isosuon kanssa se muodostaa erityisen arvokkaan ja monimuotoisen lintualueen.

Itselläni on ollut aina tämän vierailun yhteydessä mahdollisuus tutkia kansallispuiston eri osa-alueita ja etsiä sen alueella asuvia tai sen kautta muuttavia monia lintulajeja.

 

Tänä keväänä tein järvialueen lisäksi pikkuretken myös Isosuon puolelle. Kulkeminen oli helppoa, kiitos hyväkuntoisten pitkospuureittien ja selkeiden opasteiden.

Suolenkillä avosuon laidalla on näköalatorni, josta on laaja näköala Isosuolle.

Tummassa puussa suon vastalaidalla lienee  kalasääsken pesä. 

Tilaa on.

Lintuja ei suolta juurikaan löytynyt, joitakin tundrahanhia lensi kuitenkin liki tornia.

Suolta löytyy myös "museoitu" turvesuuli, jonne Huittisten varavankilan vangit lastasivat aikoinaan suosta nostettuja turvepaaleja.  Nyt suulista löytyy muutamia suosta ja turpeennostosta kertovia kuvatauluja sekä pari työkalua.

Puurijärvi on aikoinaan ollut kirkasvetinen vesiallas. Maanviljelyn pinta-alan lisätarpeisiin järven pintaa laskettiin ja järvi on vuosikymmenten saatossa alkanut kasvaa umpeen. Kalat kärsii, mutta linnut varmaan kiittää.

Nykytasolle järven pinta on saatu asettumaan järvestä laskevan Ala-Kauvatsajoen yläpäähän rakennetun kivipadon avulla. Paikka on kalatiirojen suosiossa, nyt myös muuttavien kymmenten suokukkojen.

Tässä menossa kalatiirakoiraan kosiomenoihin kuuluva kalatarjoilu.

Puurijärven  rannoilta löytyy kolme lintutornia ja yksi katselulava. Kärjenkallion lintutorni on varmaan Suomen suurimpia. Sillä on korkeutta yli rantamäntyjen ja sen ylälavalle mahtuu viitisenkymmentä katselijaa.

Tilaa on täälläkin, tosin jo niin paljon, että useimmista linnuista tulee ns. kaakanoita ja kuvaaminen käy mahdottomaksi.

Alue on myös monille petolinnuille paratiisi. Ruskosuohaukat kiertelivät ruovikon yllä koko ajan, kalasääsket ja merikotkat turhan korkealla kuvattaviksi

Laulujoutsenen haudonta oli meneillään,

eikä vartioiva koiras sallinut hanhen tulla turhan lähelle.

Nokikanoja näkyi runsaasti. Nämä varmaan olivat jäämässä paikallisiksi

Tässä liro.

Mökkitien varrella olevasta lammikosta löysin mantereita kevätpuuhissaan.

Metsäkauriille maistui keväinen ruoho. Järven vastarannalla ruokaili myös hirviemo kahden vasansa kanssa. Tapahtumaa saattoi seurata vain kaukoputkella.

Lintulajeja löytyi kymmenittäin ja yksilömäärät laskettaneen tuhansissa.  Varsinkin metsä- ja tundrahanhia oli vielä runsaasti matkalla.

Mikäs tällaisessa torpassa on majailla. Kiitos isännälle!

Linnut 2025 tammi-, helmi-, maaliskuu

Syksy ja sydäntalvi olivat osaltani vaatimatonta lintukuvausaikaa. Näin on moni muukin keski-suomalainen osaltaan todennut . Jotain aina kuitenkin.

Pihlajanmarjoja oli runsaasti, mutta niin varmaan oli pohjoisemmassakin. Tilhet saapuivat suurin joukoin vasta kuluvan vuoden puolella.

Talven ensimmäisen tiklinkin näin vasta  tammikuussa. Lisääntyneet auringonkukkapellot ovat niille mieleen.

Tämä mustapääkerttu on viihtynyt koko taven Jyväskylän kaupunkialueella erään talon piha-alueella.

Pystötiaisia on näkynyt tavallista runsaammin, yleensä ruokintapaikoilla talipötköjen ja -pallojen kimpussa.

Hömötiaiset ovat vähenevä lintulaji. Metsien ruokintapaikoilla niitä kuitenkin tapaa.

Kuten töyhtötiaisia.

Iloksemme Saarijärven Kuukkelibaarissa vierailee vieläkin kuukkeli. 

Hiiripöllöjä löytyi kaksi.

Tämä lehtopöllö pesi Jyväskylässä lähes kaupungin keskustassa.

Poikasia syntyi neljä. Tässä niistä kolme.

Pulmusia ilmaantui maaliskuun loppupuolella sadan ja kahdenkin sadan yksilön parvina.

Mustarastaita on talvehtinut runsaasti.

Vihervarpuskoiras tosi vihreänä.

Laulujoutsenten joukot lisääntyvät ja hanhiakin alkaa näkyä.

Varsinaista muuttoryntäystä tässä vielä odotellaan.

 

Tytyri, elämyskaivos

Tytyri Elämyskaivos on perustettu yli 100 vuotta vanhaan kalkkikivikaivokseen ja vieressä on yhä toiminnassa oleva kalkkikivikaivos. Laskeutuessasi lähes 100 metrin syvyyteen Elämyskaivokseen, näet mainarien käden jäljet, nautit taiteesta täysin uniikissa paikassa ja seikkailet koko perheen teemaluolassa

Meidät, Himmun ja vaarin, oli kutsunut seikkailuun Oula, kaiken erikoisen ja ihmeellisen tutkija. Maan uumeniin pääsimme pikahissillä ja varsinainen kaivososuus alkaa tästä. Kaivoksen vaativassa valaistuksessa kuvasato jäi valitettavan vähäiseksi ja laadultaan vaisuksi.

Tytyri Elämyskaivos on ainutlaatuinen ja monitoimialainen käyntikohde, jossa yhdistyvät kaivosteollisuus, KONE Oy:n huippuunsa hiottu teknologiakehitys ja matkailu. Tytyristä, kaivoksesta keskellä kaupunkia, on louhittu kalkkikiveä jo vuodesta 1897 lähtien. Kalkin louhinta jatkuu edelleen Nordkalkin operoimana noin 400 metrin syvyydessä maan alla samalla, kun vierailijat voivat tutustua alkuperäisiin kaivoskäytäviin 100 metriä maan alla.

Luolaan on koottu koneita ja välineitä kaivostoiminnan menneiltä vuosilta.

Turvavälineitä, happipullo ja kypärä, onnettomuuksien varalta.

Järeitä ovat kaivoskoneet,

mutta käsityökalujakin tarvitaan.

Reitin varrelta löytyy mineraalinäytteitä ja opastauluja tiedonjanoisille.

Oula matkalla vuorenpeikon kotiluolaan. 

Elämyskaivoksen taidealueella on nähty taidetta monessa eri muodossa. Posliinitöitä, mosaiikkia, kolmen taiteilijan yhteisnäyttely eri tekniikoita ja materiaaleja hyödyntäen sekä valokuvataidetta.

Tytyrin viileisiin ja hämäriin käytäviin mieltynyt Peikko on rakentanut kotinsa Tytyri Elämyskaivoksen perimmäiseen tunneliin - ja piilottanut sinne myös aarteen! Peikko kutsuu sinut vierailulle majapaikkaansa aidossa luolaympäristössä. Tässä keittiö ja ruokailutilat, perältä löytyy sauna.

Himmu peikon vieraana. Peikko oli mukava eikä häntä tarvitse lasten pelätä.

Kaivoksessa on nähtävillä myös stalagtiittejä eli ns. tippukiviä ja stalagmiitteja sekä useita eri kivilajeja niiden autenttisessa ympäristössään.

Pienimmät ja vanhimmat voivat keskittyä hiekkaleikkeihin.

Tekstit suuremmalla fontilla ovat lainatut Kaivoksen esitteestä

https://www.tytyri.fi/fi-FI

Esitteestä voit tutustua kohteeseen laajemmin. Lämmin suositus lapsiperheille.

Linnut 2024 toukokuusta vuoden loppuun

Minulle kohtuulliseen lajimäärään (167) päättyvä vuosi 2024 on syksyn osalta ollut melkoisen vaatimaton. Jotain aina kuitenkin. Tässä muutamia kuvia toukokuusta  vuoden loppuun.

Toukokuussa eksyi kolme kattohaikaraa Jyväskylään Mustankorkean kaatopaikalle. Muutaman päivän viipyivät ja sitten poistuivat jonnekin. Minulle stond.. eiku elis. Ei maalaismieheltä suju nämä kaupunkien sanastot.

Muuramenjoelta löytyi hippiäinen.

Tundrahanhia matkalla

Ki vii tas kuu

Jyväskylän Pitkäruohossa tapailivat toisiaan niin jalo- kuin harmaahaikaratkin.

Rouva sinisorsa salaisessa paikassaan.

Tuulihaukka Äänekoskella. Kyllä myyrä löytyi.

Kaave eli kumisorsa metsästäjän apulaisena houkuttelemassa niitä oikeita sorsia.  Näihin aina joskus törmää ja usein yllättyy.

Heinätavi, joita löysin kahdestakin paikasta. Suomen elis.

Suokulaiset ovat suosikkejani. Joka kevät niihin törmää, mutta kun niillä on niin monenlaisia hääpukuja.

Nokikanat ovat yleistyneet myös täällä Keski-Suomessa.

Jos tämä pariutuminen onnistui,  syntyi myöhemmin muutama silkkiuikku lisää.

Tämä sepelrastas viipyi muutaman päivän Lutakon rantanurmilla.

Syysretkellä Kerimäelle löysin keskeltä kylää ruokailevan pähkinähakin.

Varista ei tule väheksyä.

Hieno pihlajanmarjasato on saanut räkättirastaat viipymään vielä näihin päiviin kotiseudullani Keski-Suomessa. Liekö sato on ollu hyvä myös pohjoisessa, kun  ainuttakaan tilheä, taviokuurnista puhumattakaan en ole täällä  vielä nähnyt.

Hieno lintuvuosi kutenkin. Puurijärvi, Saarenmaa, Utö, Etelä-Konnevesi, Tauvonniemi ja Kalajokisuu, siinäpä hienoimmat retkikohteet.

Hyvää uutta lintuvuotta teille kaikille lintujen ystävät!