Sarvenperän saunamaraton

 Sattumalta tavattiin Kokko-Penan kanssa vuonna 2015 Turkissa ja nyt on yhteisiä seikkailuja koettuna jo kymmenkunta: Skoganvarren kalastuskeskus, Märketin, Yttergrundin ja Gustavsvärnin majakat, Rauman jigiretki, Hornöyan lintusaari ja Puruveden  veneretket Hytermään ja kalaluodoille. Viimeisin yhteinen tempaus oli 9.8. kierretty Sarvenperän saunamaraton Korpilahden maaseudulla. 

"Huippusuosion saavuttanut, legendaarinen Sarvenperän Saunamaraton on kesäinen tapahtuma Sarvenperän ja Saukkolan rantamaisemissa, jossa yhdistyvät suomalaiset perusarvot: luonto, sauna ja liikkuminen. Osallistujille pyrimme tarjoamaan vaihtelevaa ohjelmaa koko päiväksi, tutustumista erilaisiin ihmisiin sekä paikallishistoriaa ja kasvillisuuden esittelyä." Kuvassa Pena ja ryhmämme opas Elli.

"Saunamaraton ei ole kilpailu, vaan saunan ystävistä kootaan joukkueet, jotka yhden päivän aikana saunovat 13-15 eri saunassa. Matkaa kävellen kertyy noin 10 kilometriä. Saunat ovat pääosin rantasaunoja. Maratonin erikoisimmat saunat ovat telttasauna sekä siirtosaunat." Lopullinen saunamäärä oli 16.

Pukuhuone

Reitin varrella umpimetsässä on Suomen markan muistopatsas.

Näkymä Saukkojärven lintutornista.

Kuten tämäkin, mutta jotoksen suuntaan.

"Saunojen välimatkat kuljetaan kyläteitä ja pääosin metsäpolkuja pitkin kävellen. Metsäpolut ovat paikoin haasteellisia, mikä edellyttää kohtuullista ruumiin kuntoa. Joka saunassa heitetään ainakin yhdet kunnon löylyt. Kiireellä ei kuljeta. Aikaa varataan noin 10 tuntia."

Joku vaelsi shortseissa, joku saunatakissa. Olipa yksi kulkija pelkissä bikineissäkin.

Siirtosaunaa viedään. Kaikilla  saunoilla ei ollut uimamahdollisuutta, 

mutta useilla oli.

Tämän saunan tekijän harrastuksena on hirrenveisto ja hirsirakentaminen. Mahtava sauna, varsinkin sisältä ja muhevat löylyt.

Osanottajia oli kuusikymmentä, kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan. Ensikertalaisilla on etuoikeus koitokseen. Ryhmiä oli kahdeksan ja kaikilla oppaat. Meidän ryhmä pääsi matkaan ensimmäisenä. Matka- ja kylpyajat oli tarkkaan kellotettu ja siitä oppaat pitivät huolen. Joskus kuitenkin kakkosryhmä kiilasi kantapäille ja silloin opas komensi heille lepopaussin.

Puolimatkan krouvi: lihakeittoa, leipiä  ja juomia. Aamulla startissa saatiin tukeva aamupala puuroineen. Jokaisella saunalla oli tarjolla monenlaista juomaa ja suolakurkkuja, maalissa taas salaatit ja grillimakkarat. Ei voi valittaa.

Talkooväkeä oli aina Nurmeksesta saakka.

Taas oli kakkos-ryhmä kannoilla.

Sauna, jonka toimintoja ohjailtiin sähköisesti ei kuitenkaan kiukaan lämmitystä.

Viimeinen saunaväli kuljettiin venekyydillä.

Vastassa ensiapuryhmä Kuohun VPK:sta. Meidän ryhmä sevisi ilman avustajia, toivottavasti muutkin.

Toki jo väsytti, mutta mieli oli iloinen loistavasti järjestetyn ja hyvin sujuneen retken jälkeen.

Lopuksi jaettiin puiset kunniakirjat. Omani olen jo kiinnittänyt mökkisaunani seinään.

Tällainen oli reitti. Kiitos Sarvenperän kyläyhdistys, kiitos Elli, kiitos ryhmä 1. ja kiitos Pena, joka houkuttelit minut tähän kylähullujen tempaukseen!

Mitähän me keksitään seuraavaksi?

Mahdolliset virheet menevät minun piikkiin. Lainaukset kyläyhdistyksen kotisivuilta.

https://sarvenpera.fi 

Linnut 2025 huhti-, touko- ja kesäkuu

Muutamia kuvia linnuista vuoden 2025 keväältä ja alkukesästä.

Sarvipöllö saalistaa. Paljon on työtä, kun poikaset vaativat.

Ja löytyihän sieltä pellolta myyriä.

Ruokokerttunen jaksaa laulaa.

Koiras pikkulepinkäinen vartioi reviiriään. Naaras hautomapuuhissa.

Sepelkyyhky Tourujoen laaksossa keskellä Jyväskylän kaupunkia.

Kaupungista löytyi tämäkin pähkinähakki.

Rantasipi

Koiras arosuohaukka. Ensimmäinen laatuaan minun tähtäimessäni.

Metsälammen kaakkuri oli saapunut pesimään tutuille mättäille.

Poikasia ei näyttänyt olevan yhtä enempää.

Linturetket painottuivat enempi hämärtyviin iltoihin ja niinpä kuvat useista linnuita jäivät heikkotasoisiksi tai kokonaan ottamatta. Mielelläni olisin tässä esitellyt.

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto retki 11.-14.5.2025

Taas oli se aika vuodesta, kun veljet Jussi P., Juha L. ja blogaaja-Jussi tapasivat jo perinteeksi muodostuneella kevätretkellään Jussi P:n perintömökillä Puurijärven Virtaniemessä.

Lähes umpeenkasvanut Puurijärvi on maamme runsaslintuisimpia järviä. Yhdessä Isosuon kanssa se muodostaa erityisen arvokkaan ja monimuotoisen lintualueen.

Itselläni on ollut aina tämän vierailun yhteydessä mahdollisuus tutkia kansallispuiston eri osa-alueita ja etsiä sen alueella asuvia tai sen kautta muuttavia monia lintulajeja.

 

Tänä keväänä tein järvialueen lisäksi pikkuretken myös Isosuon puolelle. Kulkeminen oli helppoa, kiitos hyväkuntoisten pitkospuureittien ja selkeiden opasteiden.

Suolenkillä avosuon laidalla on näköalatorni, josta on laaja näköala Isosuolle.

Tummassa puussa suon vastalaidalla lienee  kalasääsken pesä. 

Tilaa on.

Lintuja ei suolta juurikaan löytynyt, joitakin tundrahanhia lensi kuitenkin liki tornia.

Suolta löytyy myös "museoitu" turvesuuli, jonne Huittisten varavankilan vangit lastasivat aikoinaan suosta nostettuja turvepaaleja.  Nyt suulista löytyy muutamia suosta ja turpeennostosta kertovia kuvatauluja sekä pari työkalua.

Puurijärvi on aikoinaan ollut kirkasvetinen vesiallas. Maanviljelyn pinta-alan lisätarpeisiin järven pintaa laskettiin ja järvi on vuosikymmenten saatossa alkanut kasvaa umpeen. Kalat kärsii, mutta linnut varmaan kiittää.

Nykytasolle järven pinta on saatu asettumaan järvestä laskevan Ala-Kauvatsajoen yläpäähän rakennetun kivipadon avulla. Paikka on kalatiirojen suosiossa, nyt myös muuttavien kymmenten suokukkojen.

Tässä menossa kalatiirakoiraan kosiomenoihin kuuluva kalatarjoilu.

Puurijärven  rannoilta löytyy kolme lintutornia ja yksi katselulava. Kärjenkallion lintutorni on varmaan Suomen suurimpia. Sillä on korkeutta yli rantamäntyjen ja sen ylälavalle mahtuu viitisenkymmentä katselijaa.

Tilaa on täälläkin, tosin jo niin paljon, että useimmista linnuista tulee ns. kaakanoita ja kuvaaminen käy mahdottomaksi.

Alue on myös monille petolinnuille paratiisi. Ruskosuohaukat kiertelivät ruovikon yllä koko ajan, kalasääsket ja merikotkat turhan korkealla kuvattaviksi

Laulujoutsenen haudonta oli meneillään,

eikä vartioiva koiras sallinut hanhen tulla turhan lähelle.

Nokikanoja näkyi runsaasti. Nämä varmaan olivat jäämässä paikallisiksi

Tässä liro.

Mökkitien varrella olevasta lammikosta löysin mantereita kevätpuuhissaan.

Metsäkauriille maistui keväinen ruoho. Järven vastarannalla ruokaili myös hirviemo kahden vasansa kanssa. Tapahtumaa saattoi seurata vain kaukoputkella.

Lintulajeja löytyi kymmenittäin ja yksilömäärät laskettaneen tuhansissa.  Varsinkin metsä- ja tundrahanhia oli vielä runsaasti matkalla.

Mikäs tällaisessa torpassa on majailla. Kiitos isännälle!