Linnut 2025 loka, marrs- ja joulukuu

Linturetket ovat jääneet loppuvuonna vähemmälle johtuen pimeästä ja kosteasta syksystä. Jotain aina kuitenkin. Tässä muutamia näytteitä, joukossa jopa harvinaiset hippiäisuunilintu ja pikkusirkku.

Harakka tyrniaterialla

Hippiäisuunilintu. Sulkurannan siirtolapuutarha Jyväskylä

Räkättirastas

Pyrstötiainen

Hippiäinen

Varpuspöllö, pöllöistämme pienin

 Puukiipijä

Viherpeippo

Pikkuvarpunen

Isolepinkäinen, joka myös lapinharakkana tunnetaan. Kaukana oli hän. 

Pähkinänakkeli talitiaisen ahdistelemana. Muurame Verkkoniemi

Töyhtötiainen

Kuusitiainen

Harmaapäätikka

Varis

Närhi

Pyy

Pikkusirkku Jyväskylän Tuohimutkassa

Paasivuoren studio Muuramessa 25.12. Missä lumet? Lintujakin normitalvea niukemmin. Näinköhän syövät vielä luonnonantimia? 

Sulkavan linnavuori ja Ruokolahden kummakivi

Suomen muinaislinnat eli linnavuoret sijaitsivat mäillä, kallioilla tai harjuilla, joiden loivemmille rinteille tehtiin sodankäyntiin kuuluneita kivi- tai maavalleja. Myös koko paikkaa linnoineen kutsuttiin linnaksi. Vallit tukivat hirsivalmisteisia seinä- tai arkkurakenteita, joiden päällä oli rintavarustuksia. (Wikipedia)

Sulkavan Linnavuori (myös Pisamalahden Linnavuori) on Sulkavan kunnassa sijaitseva muinainen linnavuori. Se sijaitsee Saimaan Enonveden Pisamalahdessa, vastapäätä Partalansaarta. Kunnan keskustasta on matkaa vuorelle noin viisi kilometriä. (Wikipedia)

Sulkavan linnavuori on yksi Suomen mahtavimmista linnavuorista. Vuoren laelle vievät kapeat portaat ja siellä aukeaa upeat maisemat Saimaan yli. Maisemaa katsellessa voi aistia paikan tuhatvuotisen historian. (visit Sulkava)

 

Mäki on kolmelta suunnalta erittäin jyrkkäreunainen, ja sen itäpuolisella, hieman loivemmalla reunalla on vallin jäännöksiä. Muuri on noin 120 metriä pitkä, ja sen kivinen perustus on erittäin jykevä: se on tehty suurista kivistä ja edelleen paikoin lähes kolme metriä korkea. (Wikipedia)

Meidät, Seijan, Pentin ja minut, sai vuoren huipulle 18.lokakuuta Pentin pian tuleva 70-vuotis juhlapäivä. Vietettiin etkoja, koska sankari pakenee varsinaisen juhlan aikaan Etelä-Afrikkaan. Paljon onnea Pentille!

Mahtava oli päivä ja upeat olivat maisemat.

Näkymä toiseen suuntaan.

 Järvenpuoleinen pystysuora rinne on 55 metriä korkea. Eipä tuosta ole kannattanut hyökkäystä suunnitella.

Linnavuoren maisemiin pääsee myös veneellä. Tänä syksynä vedet ovat ennätysmatalalla.

Retki jatkui Ruokolahden puolelle tutkimaan Haukonsalosta löytyvää kummakiveä. Kivellä on pituutta seitsemän metriä.

Naapurin Seijan ja Pentin kotikylällä Kerimäellä pyöri joitain tilhiparvia. Vähissä olivat näiden eväät jo tässä vaiheessa.

Muinaislinnat

 Sulkavan Linnavuori

Kummakivi

Hanhiretki Orimattilan Kuivannolle 6.-8.10. 2025

 Monen vuoden haaveilun jälkeen palasin tutuille, hanhien suosimille ruokamaille Kuivannon pelloille. Täällä tapahtuu näiden hanhien viimeiset tankkaukset ennen matkan jatkumista. Matka on pitkä Pohjoisen jäämeren pesimäalueilta Pohjanmeren talvehtimisalueille.

Tukikohdakseni sain huoneen jo satavuotiaalta Perheniemen kansanopistolta. Kuvassa vanha hirsinen kartano. Kuvan ulkopuolella nykyinen päärakennus, jossa tupani sijaitsi. Ikävä kyllä kansanopistojen aika saattaa olla jo menneisyyttä. Niin tärkeitä kuin ne ovat  kansan sivistämisessä aiemmin olleetkin ei niihin tänä päivänä ole riittävästi tulossa opiskelijoita. 

Oheisesta linkistä voit tutustua Perheniemen kartanon ja kansanopiston historiaan enemmän. Perheniemen opisto

Opisto sijaitsee Iitissä Sääskjärven rannalla. Järviallas toimii lepo- ja suojapaikkana muuttaville valkoposkihanhille.

 

 Päivän valjetessa aamuisin, nousivat kymmenettuhannet linnut siivilleen ja siirtyvät lähiseudun pelloille ruokailemaan. Kun ajoin rantaan, lensivät hanhet minua vastaan. Saalistava merikotka oli saanut  laumassa  aikaiseksi pakoreaktion.

Noin kaksitoista kilometriä länteen löytyi hanhien ruokamaat. Taustalla näkyvä harmaa lintumassa oli merikotkan aikaansaannosta. 

Valtavan pauhun saattamana lähtivät hanhet  lentäen kiertämään suurta peltoaukeaa, kunnes laskeutuivat jollekin kulmalle jatkamaan ruokailuaan.

Sieltähän se peto saapuu. Näin tapahtui useamman kerran päivässä. Yhtään saalistusiskua en tällä kertaa nähnyt, epäilenkin kotkan olleen etsimässä loukkaantuneita tai sairaita yksilöitä.

Paikalla olivat myös kokeneet lintumiehet Olli

 ja Jorma.

Yllätyksiäkin sattuu. 

Lumikko oli kiinnostunut touhuistamme.

Tiklit olivat löytäneet hamppupellon puimajätteet.

Muuttomatkalla olivat myös monisatapäiset järripeippoparvetkin.

Tästä hieman tietoa valkoposkihanhista. Valkoposkihanhi

Linnut 2025 heinä-, elo- ja syyskuu

 Sadepäivän hommina lataan tänne parhaita paloja kolmelta viimeiseltä kuukaudelta.

Etelä-Konnevesi, kalalokit ja kummeli

Kalasääski, joka on Etelä-Konneveden kansallispuiston nimikkolintu. Tänä kesänä näillä vesillä oli parisen kymmentä asuttua pesää.

Kalasääsken risulinna. Poikaset lienee makuulla pesän pohjalla.

Kuikka on toinen tyypillinen karun järven asukas.

Kuten on myös isokoskelo.

Käytiinpä Salossakin. Halikonlahden ruovikosta löytyi piilotteleva liejukananuorukainen

sekä tundrahanhi. Kauempana kuvauspiirin ulkopuolella aterioi valkoposki- ja kanadanhanhia, harmaahaikaroita ja tunistamattomia kahlaajia.

Läheisen, Björn Wahlroosin omistaman, Joensuun kartanon pellon laidalta löytyi parvi kivitaskuja. Oli siellä myös pikkulepinkäisiä ja hiha (hiirihaukka). Lahetta ei nähty.

Aurajoen Halistenkosken padon alla olevassa suvannossa kalasteli harmaahaikara. Kauempana pyöri myös virtavästäräkki. Kuningaskalastajaa, jota varten paikalle tultiin, ei sen sijaan nähty.

Tämä pikkulepinkäinen majaili Jyväskylässä Viherlandian multakasoilla.

Kivitasku, Muurame

Syyskuun retki vei aina Utö:n  saarelle syysmuuttajia etsimään. Tämä teerikukko ei ollut muuttaja vaan paikallinen asukas. Puolisonsa kanssa hän oli saanut saaren maisemissa aikaiseksi kokonaisen poikueen. 

Syysmuutolla näkee yleensä parhaiten petolintuja. Tässä suopöllö, yksi viidestä. Ne eivät tykänneet kuvaajista.

Sitä vastoin Suomessa vain ajoittain esiintyvä punajalkahaukka ei ollut kuvaajista moksiskaan.

Välillä voi tähystää saalista paikoiltaankin, pitää sitä levätäkin. Varpus- ja tuulihaukkoja nähtiin runsaasti sekä yksi nuolihaukka.

 Veli-Pekka Luodon yhteenveto saarella nähdyistä retken linnuista.

Edellisessä postauksessa retkestä enemmän.

Harjalintu Jkl Hippoksen liikuntapuistossa. Kuvattu ja lisätty 23.9.

Harjalintu toisesta kulmasta.