Kevättalven lintuja 2021

 Johtuneeko koronasta vai mistä, mutta ei ole juuri juttuja syntynyt. Linturetkiä on tullut harrastetuksi ihan kiitettävästi kuitenkin. Tässäpä niiden kuvasatoa.

Muuramejoki oli minulle uusi ja mieluinen kohde. Hyvät polut kahta puolta jokea ja lintulöytöjäkin sattui. Jokilaakson vakioasukas valkoselkätikka jokirannan pökkelössä.

Samoja pökkelöitä naputtelee myös paikallinen pikkutikka. 

Tourujoki Jyväskylässä on ollut hyvä kohde. Viimeisin jokirannan vieras oli luhtakana.

Luhtakanaa tavoitteli tämäkin kuvaaja. Sorsa olisi halunnut kanaksi.

Koskikaroja on näkynyt vähän kaikilla sulilla virtapaikoilla. Tämä yksilö on Konneveden Siikakoskelta.

Tämä taas Tourujoelta.

Tiklejä ei Jyväs-seudulla näkynyt koko talvena (minä en nähnyt), kunnes kevät korjasi sen puutteen.

Minulle aivan uusi tuttavuus oli hemppo, joihin törmäsin Muuramen Saarenkylän pelloilla. 

Samoilla pelloilla välitankkasivat myös pulmuset matkallaan pohjoiseen.

Sen verran on kaunis ja harvinainen vieras tämä pulmunen, että ansaitsee toisenkin kuvan.

Vein mökille Rautalammille erilaisia linnunruokia ja sain välittömästi  vieraakseni neljätoista eri lintulajia . Minusta määrä on hurja lähes asumattomalla seudulla. Kuviin pääsivät mm. hömötiainen,

viherpeippo,

puukiipijä ja 

mustarastas.

Kevät on aluillaan ja muuttolintuja alkaa tulla yhä enemmään. Sehän lintukuvaajalle sopii. 

Talven lintuja 2021 ja Vaajakosken saukko

 Tammi- ja helmikuussa lintujen etsintä ja kuvaaminen on tapahtunut korkeintaan  yhden päivän retkellä kerrallaan, sen valoisana aikana. Nyt helmikuun lopulla päivä on jo huomattavasti pitempi. Vuorotellen pakkasta tai tuiskua on ollut riittämiin. Taitaapa olla lumisin talvi Keski-Suomessa sitten miesmuistiin. Myös korona on asettanut omat rajoitteensa pidempään matkailuun.

Vesangan suunnalla on asustanut erään talon ruokinnalla kolme pähkinähakkia. Aikamoinen on hakin nokka.

Samalla syötöllä on myös viihtynyt lukuisa joukko tavallisempia talvilintuja kuten keltasirkkuja, useampia tiaislajeja, tikkoja ja 

mustarastas.

Taka-Keljosta taas löytyi turkinkyyhky.

Petäjäveden kirkonkylän syötettäviin kuuluu pähkinänakkeli.

Tavallaan syötettävä on myös palokärki. Pöllipinot tarjoavat hyvän ruokavaraston.

Samanlaisella apajalla saalisti myös valkoselkätikka. Molemmat tikat löytyivät Petäjävedeltä.

Uuden  kotipihan ympäristö Äijälänrannassa on osoittautunut lähes lintukuvaajan paratiisiksi. Tämä pajusirkku sinnitteli viikkokausia rannan ruovikossa. Enää sitä ei näy. Huhun mukaan sirkku olisi joutunut isolepinkäisen saaliiksi.

Samassa ruovikossa on viihtynyt kohta jo koko talven pieni viiksitimaliparvi. Aluksi näitä oli kymmenen, sitten seitsemän ja tänään kai enää viisi. Poistuneiden kohtalosta ei ole tietoa.

Rauhalahden voimalan lauhdevedet tarjoavat sulan ja ehkä hieman lämpimämmän talvehtimispaikan sadoille sinisorsille. Viihtymistä edistää myös päivittäinen luonnonystävien järjestämä ruokailu.

Sulassa onnistuu myös kylpeminen.

Lehtopöllö on löytänyt naapurin savupiipun päältä suojaisan ja ilmeisesti lämpimän lepopaikan.

Keltasirkku on sitkeä talvilintu. 

Tämä on pikku-uikku, joka on pärjäillyt toistaiseksi Kuusankosken alasuvannossa. Enpä ollut aiemmin nähnyt saati kuvannut.

Koskikaran saalistusta on hauska seurata. Siikakoskella talvehtii toistakymmentä yksilöä. Samaisella koskella on talvehtinut myös merikotka. Siitä en valitettavasti ole saanut julkaisukelpoista kuvaa.

Kuukkelibaarista Saarijärven pohjoisessa metsässä on tullut mieluinen retkikohde. Paikallinen luontoystävä, herra Kalenius, on perustanut tällaisen eräravintolan jo vuosia sitten. Vakioasiakkaina pyörii tikkoja ja kaikenlaisia tiaisia sekä kaksi kuukkelia. Enpä pari vuotta sitten olisi uskonut, että Keski-Suomesta vielä kuukkeleita löytyy. Paikan isännälle suuret kiitokset ja arvostukseni.

Tourujoen kanjonista on löytynyt lintu jos toinenkin. Tämä varpuspöllö, kuten aiemmin esitelty viirupöllö, ovat asuneet siellä läpi talven. Ilmeisesti lähimaastot tarjoavat hyvät riistamaat. Pöllön ruokavarastokin on jo paljastunut.

Huomenna päättyy pitkä pakkasjakso. Miten se tulee näkymään lintumaailmassa? Uteliaana odotan.

Pari bonuskuvaa, Vaajakosken saukko saalistuspuuhissa.

Kuukkelit ja nuijasota

 Loppusyksyn retkipäivänä 11.12. etsimme Kallen kanssa keski-suomalaisen kuukkelin ja tarkastimme muinaisten sotien hautoja. Pohjoisen Keski-Suomen alueella on sodittu sekä nuijasotaa että isonvihan taisteluita. Käytiinpä myös Kivetyn hävitetyn kämpän raunioilla ja Mämmen myllyllä. Paljon ehtii yhdessä päivässä, kun on reippaasti liikkeellä.

Kuukkeleita Keski-suomessa? Kyllä. Siellä täällä suurten havumetsien alueilla on vieläkin joitakin kuukkeleita. Minulle tämä kaveri on vasta kolmas paikallinen tuttavuus ja toinen asuttu reviiri.

Hän viihtyy Äänekosken pohjoislaidalla, kuusten keskellä. Mitäs pidät hänen värityksestään? Rengastajalle tuon renkaan tunnus kertoo paljonkin.

Kuvauspalkkio on paikallaan. Sikanauta maistuu ja auttaa lintua selviytymään  talven  tulevista pakkasista. Suurin osa saaliista siirtyi metsän kätköihin. Toivottavasti eivät jää hukkaan. Saattaa ne syödä joku toinenkin korven eläjä vaan hyvä niinkin.

Jos on kuukkeli minulle mieluinen kaveri, niin on kyllä myös töyhtötiainen

sekä hömötiainen.

Paluumatkalle Jyväskylään lähdettiin Kivetyn erämaa-aluiden halki. Kauniin Ylä-Kivetynjärven rannalla on sijainnut takavuosien metsureiden tukikohta, Kivetyn kämppä. Valitettavasti punakukko on käynyt asialla.

"Metsätyöntekijöiden asumukseksi vuosina 1952?53 rakennettu Kivetyn kämppä on tuhoutunut pahoin tulipalossa Konginkankaalla. Viime ajat kämppä on toiminut Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) virkistyskohteena.

Ohikulkija havaitsi savun nousevan katon rajasta lauantaina iltapäivällä. Palo ehti levitä ullakkorakenteita pitkin ennen kuin paikalle saapunut palokunta sai kolmen yksikön voimin tilanteen haltuunsa.

Kuivan purun sekaan jäi kuitenkin palopesäkkeitä, ja tuli pääsi uudelleen valloilleen sunnuntaina. Kattorakenteissa onkin tuhoja koko suuren rakennuksen mitassa. Tuli vaurioitti myös varsinaista asuinkerrosta kuten kuvat (Mervi Porrassalmi) kertovat.

Vanha tukkimiesten kämppä mitoitettiin aikanaan 40 miehelle. Kämpän yhteydessä oli myös 14 hevosen talli." (aksa.fi 2012)

Kalle muisteli kaiholla näitä seutuja, joissa hän oli samoillut perheineen marjastaen ja kalastaen lasten ollessa nuoria.

Teeriäkin nähtiin.

Liimattalasta, Kurikkakankaan Lylynharjulta löysimme Nuijasodan ja Isonvihan taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin. 

Tutustu nuijasotaan tästä linkistä.

Huomio!

Onko näitä hautakumpuja joskus  avattu ja tutkittu tarkemmin? Sitä en tiedä. Ja mitä varsinkin nuijasodadan aikaan täällä on tapahtunut on enempi perimätiedon varassa.

Tiesitkö, että Äänekosken kaupunki sijaitsee oikeastaan saaressa? Keiteleen vedet laskevat kaupungin alapuoliseen vesistöön Häränvirtaa pitkin läpi kaupungin keskustan sekä lännempää Myllyselältä Myllykosken kautta Kuhnamon Pohjanlahteen. Myllykosken äärellä sijaitsee Määmmen mylly.

"Mämmen Mylly toimi aina vuoteen 2014 saakka, jolloin Metsä Group Oy irtisanoi ikuisen jauhatusoikeuden paikallisilta talollisilta.

Idyllisellä paikalla sijaitseva Mämmen Myllu on tullut tutuksi presidentti Urho Kekkosen kalamatkoilta.

Kerrotaan Myllyn viereisellä sillalla pidetyn tapahtumia ja tanssejakin." (https://www.mammenkyla.com/mammen-mylly)

Kuluneena vuonna kuvan terassin edessä sijainnut hirsinen kalaporras purettiin ja koskiuoma perattiin, jotta taimenella olisi paremmat nousumahdollisuudet Keiteleeseen ja sen latvavesille.

Kurikkaharju

Syksyn 2020 lintuja

 Tässä joitakin syksyn aikana tapaamistani siivekkäistä.

Harmaapäätikan ja närhen oli vaikea mahtua samalle talipötkölle. Mökillä Rautalammilla oltiin.

Tänä syksynä on tehty Paanasen Juhan kanssa jo useita linturetkiä. Juha on ollut lintumies jo nuoruuden ajoista lähtien. Linturetkillä on eduksi, jos edes toisella kuulo pelaa, minulla ei. Tourujoen metsiköstä löytyi varpuspöllö.

Viljasjärvellä lukuisat valkoposkihanhet piirittivät yksinäistä kivellä seisovaa joutsenta.

Tourujoelta löytyi myös tämä peukaloinen. Kuuluu vielä viipyvän paikalla näin joulukuunkin puolella.

Kuten myös tämä viirupöllö.

Jyväsjärven Pitkäruohossa on päivystänyt koko syksyn toistakymmentä harmaahaikaraa.

Kotipihalta Äijälänrannasta löytyi syötävää joukolle urpiaisia.

Äijälänrannassa on viihtynyt myös useamman viikon ajan 6-8 viiksitimalia. Kyseessä on aikalailla harvinainen tapahtuma. Merenrantaruovikoista näitä löytää varmemmin.

Koiraan viiksikuvio on ollut syynä linnun nimen alkuun. Aiemmin tätä lintua kutsuttiin partatiaiseksi.

Aika usein rantaryteikössä vierailee myös valkoselkätikka.

Kotirannassa talvehtii melkoinen joukko sinisorsia. Niitä ruokitaan täällä koko talven ajan. Vielä ei ole tarjoilu alkanut. Sorsajoukosta löytyy yksi tällainen lähes musta väripoikkeama.

Kesykyyhkyjä näkee siellä täällä.

Viikonlopulla piti käydä aina Keuruulla saakka, jotta saimme kuvatuksi pähkinänakkelin. Ei ole aivan jokapäiväinen näky sekään.

Samalla syötöllä ruokaili myös kaikki tavalliset tiaiset, kuten tämä kuusitiainen,

hömötiainen ja 

töyhtötiainen.

Läheisessä Hepolammessa ruokaili vielä lähes sata laulujoutsenta.

Kotimatkalla aivan pikitien varrella tähyili toinen syksyn viirupöllöistä.

Petäjävedeltä löytyi tukkilaanilla asustava pohjantikka, jonka löytää parhaiten kuuntelemalla. Jostain pöllien välistä saattaa kuulua vaisua nakutusta.

Toivottavasti nämä hauskat ja kauniit timalit jäävät seudulle koko talveksi.

Syksy on ollut pimeä, mutta kuitenkin lintukuvaajalle antoisa. Suurin toive talven kohtaamisista  olisi lapinpöllö. Niitä on Keski-Suomessa jo harvakseltaan havaittu, joten ei se aivan mahdotonta ole.