Kanahaukka, Accipiter gentilis

 Ystäväni lintumies on pitänyt  piilokojua metsän kätkössä jo yksitoista vuotta  huolehtien läpi talvien sen vieraiden ruokailusta. Monenlajisia lintuja on riittänyt runsaasti  harmaapäätikasta tikliin. Ne odotetuimmat, lähimetsän asukkaat, kanahaukat eivät ole aiemmin uskaltautuneet paikalle rentoon ruokailuun. Jokatalvisia havaintoja on ollut, mutta vasta tänä talvena  ruokkijan sitkeys ja ahkeruus on tullut palkituksi. 
Sain eilen viettää päivän kojussa haukkojen mässäilyä seuraillen ja kuvaten.

Kojun edessä viiden ja kahdeksan metrin päässä on kaksi noin puolentoista metrin korkeudessä olevaa syöttölavaa. Tällä kertaa tarjolla on kanoja ja muuta lihaa. Itse vein mennesäni lähikaupasta saamiani kirjolohen perkeitä. Tuore kala maistui hyvin.

Eilen paikalla ruokaili kaksi lintua. Toinen on väritykseltään harmaampi toinen ruskeampi. Näitä arvellaan pariskunnaksi vaikka kovin itsenäisiä tähän aikaan vuodesta ovatkin. Kumpikin lintu kävi kahdesti, viipyivät noin tunnin kerrallaan ja olivat paikalla osin saman aikaan. Lintumies on tunnistanut myös kolmannen kanahaukan, mutta eilen en usko sen käyneen.

      "Heimo: Haukat-Accipitridae

• Yleiskuvaus: Keskikokoinen tai iso, suhteellisen lyhytsiipinen ja pitkäpyrstöinen haukka.
  Koko: Pituus 49–64 cm, siipien kärkiväli 93–127 cm, paino 0,75–1,05 kg (koiras), 1,15–1,7 kg (naaras). 

Pesä: Suuri risupesä yleensä puun puolivälin alapuolella. Koristelee pesää tuoreilla lehtipuun oksilla.
Pesiminen: Munii huhtikuun puolivälistä alkaen 3–6 munaa. Vain naaras hautoo. Haudonta-aika 35–38 vrk. Poikaset lentokykyisiä 38–40 vrk:ssa.

Esiintyminen: Pesii vanhoissa metsissä koko Suomessa. On alkujaan ollut aarnimetsien laji, mutta nykyisin laji kelpuuttaa myös pienet metsiköt. Suomen nykyiseksi kannaksi arvioidaan noin 4.300 paria.
Muutto: Muuttaa syys–marraskuussa ja palaa maalis–toukokuussa. Muutto suuntautuu Suomen lähialueille Itämeren ympäristöön. Talvehtii myös Suomessa.

Ravinto: Syö lintuja ja nisäkkäitä aina fasaanin ja jäniksen kokoluokkaan asti.
Ääni: Kauas kuuluva nalkuttava huutosarja sekä erilaisia naukuvia ääniä.
Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu.

Kanahaukka on rotevatekoinen haukka, jolla on leveät ja lyhyet siivet sekä pitkä pyrstö. Koiras on huomattavasti pienempi kuin naaras ja on helposti sekoitettavissa varpushaukkaan, etenkin naaraaseen. Kanahaukka on vatsakkaampi ja sen kyynärsiipi ja kaula ovat pidemmät. Sen pää työntyy lennossa pidemmälle ja peräosa näyttää paksummalta valkoisen yläperän tienoilla. Lennossa se näyttääkin ristin muotoiselta (varpushaukka näyttää enemmän T:n muotoiselta). Lento koostuu muutamasta nopeasta siivenlyönnistä ja vaakaliidosta. Toisinaan kanahaukka kaartelee. Kanahaukan siiveniskut ovat hitaammat kuin varpushaukan.

Vanha kanahaukka on päältä harmaa ja alapuolelta tiheästi poikkijuovainen. Iän mukana selkäpuolen siniharmaa väri kehittyy ja vatsapuolen poikkijuovat kapenevat. Nuori lintu on päältä ruskehtava ja alapuolelta pitkittäisjuovikas. Kanahaukan koivet ovat keltaiset, nokka sinimusta, vahanahka vihertävän kellertävä ja silmän värikalvo aluksi harmahtava muuttuen iän myötä kirkkaankeltaiseksi tai oranssinpunaiseksi.

Suomessa esiintyy kolme kanahaukan rotua: A. g. gentilis valtaosassa Suomea, A. g. buteoides Lapissa ja A. g. moscoviae Kaakkois-Suomessa." (http://www.luontoportti.com/ suomi/fi/ linnut/kanahaukka)

Haukan ruokailu on voimallista touhua. Siinä kananpalat lentelevät. 

Ruokailun jälkeen on aika siistiytyä. Kun kupu oli täynnä, kumpikin lintu huilaili hetken ja puhdisti nokkansa pökkelön pintaan hinkaten.

Tähän asti kumpikin haukka on ruokaillut tiukasti omalla lavallaan. Eilen kuitenkin tapahtui tällainen vierailu, jonka aikana ei syöty. Liekö linnuilla jo parittelu mielessä.  

Sitten olikin jo aika poistua muualle lepäilemään ja sulattelemaan ateriaa. Jonnekin ne häipyivät läpi tiukan metsän oksiston, kumpikin omaan suuntansa.

Paikasta paljastettakoon sen verran, että se sijaitsee jonkun verran Jyväskylän eteläpuolella.



Täydennetty. 

Näinhän siinä sitten kävi 8.3.