Sulkavan linnavuori ja Ruokolahden kummakivi

Suomen muinaislinnat eli linnavuoret sijaitsivat mäillä, kallioilla tai harjuilla, joiden loivemmille rinteille tehtiin sodankäyntiin kuuluneita kivi- tai maavalleja. Myös koko paikkaa linnoineen kutsuttiin linnaksi. Vallit tukivat hirsivalmisteisia seinä- tai arkkurakenteita, joiden päällä oli rintavarustuksia. (Wikipedia)

Sulkavan Linnavuori (myös Pisamalahden Linnavuori) on Sulkavan kunnassa sijaitseva muinainen linnavuori. Se sijaitsee Saimaan Enonveden Pisamalahdessa, vastapäätä Partalansaarta. Kunnan keskustasta on matkaa vuorelle noin viisi kilometriä. (Wikipedia)

Sulkavan linnavuori on yksi Suomen mahtavimmista linnavuorista. Vuoren laelle vievät kapeat portaat ja siellä aukeaa upeat maisemat Saimaan yli. Maisemaa katsellessa voi aistia paikan tuhatvuotisen historian. (visit Sulkava)

 

Mäki on kolmelta suunnalta erittäin jyrkkäreunainen, ja sen itäpuolisella, hieman loivemmalla reunalla on vallin jäännöksiä. Muuri on noin 120 metriä pitkä, ja sen kivinen perustus on erittäin jykevä: se on tehty suurista kivistä ja edelleen paikoin lähes kolme metriä korkea. (Wikipedia)

Meidät, Seijan, Pentin ja minut, sai vuoren huipulle 18.lokakuuta Pentin pian tuleva 70-vuotis juhlapäivä. Vietettiin etkoja, koska sankari pakenee varsinaisen juhlan aikaan Etelä-Afrikkaan. Paljon onnea Pentille!

Mahtava oli päivä ja upeat olivat maisemat.

Näkymä toiseen suuntaan.

 Järvenpuoleinen pystysuora rinne on 55 metriä korkea. Eipä tuosta ole kannattanut hyökkäystä suunnitella.

Linnavuoren maisemiin pääsee myös veneellä. Tänä syksynä vedet ovat ennätysmatalalla.

Retki jatkui Ruokolahden puolelle tutkimaan Haukonsalosta löytyvää kummakiveä. Kivellä on pituutta seitsemän metriä.

Naapurin Seijan ja Pentin kotikylällä Kerimäellä pyöri joitain tilhiparvia. Vähissä olivat näiden eväät jo tässä vaiheessa.

Muinaislinnat

 Sulkavan Linnavuori

Kummakivi

Hanhiretki Orimattilan Kuivannolle 6.-8.10. 2025

 Monen vuoden haaveilun jälkeen palasin tutuille, hanhien suosimille ruokamaille Kuivannon pelloille. Täällä tapahtuu näiden hanhien viimeiset tankkaukset ennen matkan jatkumista. Matka on pitkä Pohjoisen jäämeren pesimäalueilta Pohjanmeren talvehtimisalueille.

Tukikohdakseni sain huoneen jo satavuotiaalta Perheniemen kansanopistolta. Kuvassa vanha hirsinen kartano. Kuvan ulkopuolella nykyinen päärakennus, jossa tupani sijaitsi. Ikävä kyllä kansanopistojen aika saattaa olla jo menneisyyttä. Niin tärkeitä kuin ne ovat  kansan sivistämisessä aiemmin olleetkin ei niihin tänä päivänä ole riittävästi tulossa opiskelijoita. 

Oheisesta linkistä voit tutustua Perheniemen kartanon ja kansanopiston historiaan enemmän. Perheniemen opisto

Opisto sijaitsee Iitissä Sääskjärven rannalla. Järviallas toimii lepo- ja suojapaikkana muuttaville valkoposkihanhille.

 

 Päivän valjetessa aamuisin, nousivat kymmenettuhannet linnut siivilleen ja siirtyvät lähiseudun pelloille ruokailemaan. Kun ajoin rantaan, lensivät hanhet minua vastaan. Saalistava merikotka oli saanut  laumassa  aikaiseksi pakoreaktion.

Noin kaksitoista kilometriä länteen löytyi hanhien ruokamaat. Taustalla näkyvä harmaa lintumassa oli merikotkan aikaansaannosta. 

Valtavan pauhun saattamana lähtivät hanhet  lentäen kiertämään suurta peltoaukeaa, kunnes laskeutuivat jollekin kulmalle jatkamaan ruokailuaan.

Sieltähän se peto saapuu. Näin tapahtui useamman kerran päivässä. Yhtään saalistusiskua en tällä kertaa nähnyt, epäilenkin kotkan olleen etsimässä loukkaantuneita tai sairaita yksilöitä.

Paikalla olivat myös kokeneet lintumiehet Olli

 ja Jorma.

Yllätyksiäkin sattuu. 

Lumikko oli kiinnostunut touhuistamme.

Tiklit olivat löytäneet hamppupellon puimajätteet.

Muuttomatkalla olivat myös monisatapäiset järripeippoparvetkin.

Tästä hieman tietoa valkoposkihanhista. Valkoposkihanhi