Minulle kohtuulliseen lajimäärään (167) päättyvä vuosi 2024 on syksyn osalta ollut melkoisen vaatimaton. Jotain aina kuitenkin. Tässä muutamia kuvia toukokuusta vuoden loppuun.
Toukokuussa eksyi kolme kattohaikaraa Jyväskylään Mustankorkean kaatopaikalle. Muutaman päivän viipyivät ja sitten poistuivat jonnekin. Minulle stond.. eiku elis. Ei maalaismieheltä suju nämä kaupunkien sanastot.
Muuramenjoelta löytyi hippiäinen.
Tundrahanhia matkalla
Ki vii tas kuu
Jyväskylän Pitkäruohossa tapailivat toisiaan niin jalo- kuin harmaahaikaratkin.
Rouva sinisorsa salaisessa paikassaan.
Tuulihaukka Äänekoskella. Kyllä myyrä löytyi.
Kaave eli kumisorsa metsästäjän apulaisena houkuttelemassa niitä oikeita sorsia. Näihin aina joskus törmää ja usein yllättyy.
Heinätavi, joita löysin kahdestakin paikasta. Suomen elis.
Suokulaiset ovat suosikkejani. Joka kevät niihin törmää, mutta kun niillä on niin monenlaisia hääpukuja.
Nokikanat ovat yleistyneet myös täällä Keski-Suomessa.
Jos tämä pariutuminen onnistui, syntyi myöhemmin muutama silkkiuikku lisää.
Tämä sepelrastas viipyi muutaman päivän Lutakon rantanurmilla.
Syysretkellä Kerimäelle löysin keskeltä kylää ruokailevan pähkinähakin.
Varista ei tule väheksyä.
Hieno pihlajanmarjasato on saanut räkättirastaat viipymään vielä näihin päiviin kotiseudullani Keski-Suomessa. Liekö sato on ollu hyvä myös pohjoisessa, kun ainuttakaan tilheä, taviokuurnista puhumattakaan en ole täällä vielä nähnyt.
Hieno lintuvuosi kutenkin. Puurijärvi, Saarenmaa, Utö, Etelä-Konnevesi, Tauvonniemi ja Kalajokisuu, siinäpä hienoimmat retkikohteet.
Hyvää uutta lintuvuotta teille kaikille lintujen ystävät!
