perjantai 19. huhtikuuta 2024

Lintuja vuoden 2024 ensimmäiseltä neljännekseltä

 Lintuvuosi on alkanut todella lupaavissa merkeissä. Varsinkin normaalisti harvalukuisia lintuja on löytynyt kuvattavaksi mukavasti. Lajimääräni tähän mennessä on 94, joka on minulle tosi hyvä. Tässä joitakin kohtaamisia.

Hömötiaiset ovat maassa vähentyneet, mutta Keski-Suomen metsissä niitä vielä tapaa. 


Pähkinänakkeleita olen kuvannut kolmella eri syöttöpaikalla.


Nokkavarpunen on teettänyt etsintätöitä Jyväskylässä usean vuoden ajan. Ahkeruus tuli taas palkituksi ja lintu viimein löytyi. Ruokatarjoilua siihenkin tarvittiin. Kiitos Arto.


Keski-Suomesta löytyy vielä muutama kuukkeli. Tarjotun ruuan houkuttelemana tämä yksilö suostui kuvattavaksi. Linnun asuinsijat löytyvät Saarijärven pohjoisosien syvistä metsistä.


Samoilla main viihtyvät myös töyhtötiaiset.


Puukiipijän tapaa vähän kaikkialta.


Tiklejä sattui tielleni normaalia vähemmän.


Palokärki on niin komea, että se voi esiintyä vaikka joka julkaisussa.


Upea on harmaapäätikkakin. Omien havaintojeni mukaan ne ovat lisääntyneet jonkun verran. Penskana ja nuorukaisena en muista heitä nähneeni lainkaan.


Nyt alkaakin kevään tulo näkyä myös lintumaailmassa. Ensimmäinen kurkipari sumuisena aamuna.


Pulmusia on mennyt kohti pohjoista suuria parvia.


Lumet ja jäät alkavat sulaa ja virtapaikoilla on jo monenlajisia muuttajia. Tässä isokoskelopariskunta.


Peukaloinen, lempilintuni, uteliaana touhujani tarkistamassa.


Herra urpiainen


Ei ole lumikko hän vaan on pyrstötiainen pesänrakennuspuuhissa.


Virtavästäräkit ovat palanneet niin Muuramen- kuin Tourujoelle.


Kaakanoiksi tulkitsin, mutta kyllä ne ovat jalohaikaroita nuo valkoiset. Saarijärven Satosuolta löytyi neljä.


Jämsän Alhojärven peltoaukeat ovat muuttavien joutsenten ja hanhien tankkaus- ja levähdyspaikkoja. Valtalajien joukossa muuttaa usein harvinaisempiakin lajisukulaisia. Tässä kaksi pikkujoutsenta.


Vertailun vuoksi kuva laulujoutsenesta. Pikkujoutsenella on nokassaan enemmän mustaa, kaula on lyhyempi ja  lintu on hieman pienempi.


Metsä- ja tundrahanhien joukoista voi kovalla työllä ja hyvällä onnella löytää jonkun lyhytnokka-, sepel- tai punakaulahanhen. Tässä minun elämäni ensimmäinen punakaulahanhihavainto ja -kuva. Jämsän pelloilta tämäkin.


Viimeisin tällä kertaa olkoon eilinen sepelrastas. Muuttomatkalla tulee nälkä. Onneksi Lutakon rannalta löytyy matoja. Tänä aamuna koko maassa taisi olla pakkanen ja lätäköt ja nurmikot jäässä. Saattaa aikaisille muuttajille käydä huonosti.



Kyllä punakaula toisenkin kuvan ansaitsee vaikka olisikin sitten vaan kaakana.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti