Vuosi oli 1973, kun ensimmäisen kerran saavuin Raumalle. Syynä oli Opettajankoulutuslaitos ja edessä neljä vuotta opintoja tuossa opinahjossa. Ne vuodet menivät vaihtelevissa merkeissä ja liukkaasti. Raumaan jäi myös voimakkaat tunnesiteet, ei vähiten tuolloin kehittyneiden ihmissuhteiden vuoksi. Viimeisin vierailuni Raumalle tapahtui helmikuun viimeisinä päivinä. Suurimpana syynä visiittiin oli nokkavarpunen.
BirdLifen Tiirasivuilla oli ilmoituksia nokkavarpusista Vanhan Rauman alueella. Raumalainen ystäväni Ripa lähti oppaaksi etsimään näitä isonokkia. Harvinaista kyllä, Raumallakin oli lunta. Kadut vain olivat hengenvaarallisen liukkaita ja täysin hoitamattomia.
Kun tällaisessa miljöössä tapaa harakan, palaa väistämättä mieleen Aapelin lasten-ja nuortenkirja Vinski ja Vinsentti. Aapeli tosin oli kotoisin Kuopiosta ja varmaan siten myös Vinski.
Opiskeluaikani ensimmäinen kortteeri oli tuolla yläkerrassa kussikaverini Markun kanssa. Tuolloin ei vielä tunnettu opiskelija-asuntoloita, jokainen etsi huoneensa mistä sattui löytämään.
Meidän osoite oli Isopoikkikadulla, numero vain oli toinen.
Raumalainen pitsi ja sen nyplääjät ovat maailmankuuluja. Naulamäeltä löytyy pitsinnyplääjän patsas varustettuna Rauman "kansallisrunoilijan" H.J.Nortamon arviolla nyplääjän työstä.
Ensimmäinen pikkulintu, jonka löysimme, oli järripeippo. Hämärässä pihassa arvelin sen olevan etsimäni nokkavarpunen, ei ollut.
Raumalla on aivan oma kieli, raumankieli. Sen "professorina" voitiin pitää edesmennyttä opettajankoulutuslaitoksen äidinkielenopettajaa ja kirjailijaa Tauno Koskellaa. Hieno mies oli Tane.
Lämmin etelätuuli oli tuonut Raumalle jo muutaman kottaraisen.
Näitä kuvia ei liene tarpeen selitellä. Turhaan ei Vanha Rauma ole päässyt UNESCOn maailmanperintölistalle.
Onkohan turkinkyyhky tullut myös lämpöaallon mukana vai onko pysynyt paikalla koko talven?
Paljon on viidessäkymmenessä vuodessa talokantaa kunnostettu, uusi on tämä piippukin. Naakat sen päällä ovat varmaan nuorempia.
Rauman maisemista löytyi myös muita lintuja: tali-ja sinitiaisia, variksia, korppeja, vieherpeippoja, kyhmyjoutsenia, telkkiä, sinisorsia, isokoskeloita (kuvassa) ja pikku- sekä vanhanajan varpusia, mutta ei tällä kertaa nokkavarpusia. Aina ei voi onnistua, kuten tiedetään.
Vanha Rauma on kuvaajalle loputon aarreaitta. Lämpimästi suosittelen kaikille, kuvasit sitten tai vain katselet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti