Me saavuimme puistoon Kouvolan suunnasta ja jätimme automme Lapinsalmen pysäköintialueelle. Tästä mennään kohti "suurta seikkailua" ja upeita nähtävyyksiä. Saari- ja Tervajärvi ovat myös reittien aloituspaikkoja.
Ensin on ylitettävä Lapinsalmi.
Ylitys tapahtuu suht korkealla roikkuvaa riippusiltaa pitkin. Lauantaina retkelle oli lähtenyt muutama muukin. Sillalle oli oikein jonotettava. Se on mukavaa, että niin moni on löytänyt retkeilyharrastuksen. Kaltaisilleni liika on kuitenkin liikaa ja siksi on valittava omat hiljaisemmat polut.
Tässä kohtaa monen oli ylitettävä myöskin omat pelkonsa.
Maisema oli ruskainen. Vain punertavat sävyt jäivät enimmäkseen puuttumaan.
Tämä piirros kertoo alueen käytöstä kautta aikain.
Riippusillan jälkeen kaartaa yksi polku vasempaan kohti Katajavuoren näköalapaikkaa. Nousua helpottaa 204 porrasta, jotka nekään eivät ole aivan kepeät kiivetä.
Puiston alueella on monia kalliojyrkänteitä. Meidänkin reitille sattui muutama.
Repoveden eteläpäätä
Jälkiä kallion kyljessä. Millä ukkosenjumalan rattaalla mahtavat olla tehdyt.
Tämä ruskea Cheri on aika arka ja pelkää varsinkin riehuvia lapsia. Siitä seuraa tolkutonta haukkumista, johon Carakin sitten velvollisuudentuntoisesti haluaa yhtyä. Lapsilla toki on oikeus iloita retkillään. Moni varmaan ajattelee: "Jättäisivät rakkinsa kotiin." Näin usein tehdäänkin, mutta yhteiset vähänkään pidemmät retket jäävät tällä menetelmällä tekemättä. Koetetaan sopeutua.
Sopeutumista oli sekin, että valitsimme jatkon pitkin merkkaamatonta polkua kohden Kuutinlahden etelärantaa. Virhe kai sekin, kun läksimme merkkaamattomalle, mutta väylä oli jonkinverran kuljettu kuitenkin.
Tarkkasilmäinen erottaa vastarannalta Mustanlamminvuoren paljaat kalliojyrkänteet ja niiden yläpuolella olevan näkötornin. Esitteen mukaan tornista näkyy koko puistoalue.
Tällä reitillä ei ollut ruuhkaa, ja matka sujui mukavasti.
Rannoilta löytyi leiriytymispaikkoja monestakin kohtaa. Ei taida olla luvallista sekään virallisten alueiden ulkopuolella. Tuhansista vierailijoista huolimatta reitiltä ei löydy roskia eikä muitakaan vahingonteon jälkiä. Olisiko alueelta puuttuvat roskapöntöt tämän aiheuttajia.
Kuutinlahden pohjukassa, sen pohjoisrannalla, on upea jyrkänne louhikoineen.
Syksyistä sammalikkoa
Kuutinlahden pohjukassa on useampi nuotiokatos ja evästelypaikka. Sieltä alkaa myös Repoveden ja Tervajärven yhdistävä uittoränni. Puistoalueesta suuri osa on ollut metsätalouden käytössä. Paljon on myös koskemattomassa luonnontilassa.
Suuret kulkijamäärät jättävät kulumisjälkensä polku-urille.
Muu metsä näyttää olevan säästynyt. Tällaiseksi riukumetsäksi kasvu jää, jos harvennusta ei tehdä. Täällä sen ymmärtää, mutta hoitometsissä tämä olisi rikollista.
Keijujen ja menninkäisten valtakuntaa.
Kallioiden ohella maasto on melkoista kivikkoa. Siellä täällä kohtaat muutaman siirtolohkareen.
Tuo vaakaura ei ole halkeama, vaan se on jonkun hinkkaama ura. Mistä voi olla kysymys?
Kun seuraat näitä merkkejä, et eksy. Tätä leimaa on luova kaivertaja hiukan muotoillut.
Jos oli metsässä äsken ohutta ja tiukkaa närettä, löytyi alempaa aika tömäkkääkin tavaraa.
Illansuussa oli Sillalla jo väljempää. Mukava ja antoisa päivä kaikenkaikkiaan. Matkaakin tuli 7,6 km, mikä on pikkukoirille jo melkoinen suoritus. Paljon jäi tutkittavaa tuleville retkille.
Täältä lisää tiedonjanoisille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti