maanantai 1. toukokuuta 2017

Saarenmaan retkellä, osa III

Paluu, iltapäivä ja yö Tallinnassa

Tallinna viroksi Tallinn [ˈtɑlʲˑinˑ], venäjäksi Таллин, aikaisemmin saks. Reval eli suom. Rääveli, vanhassa suomessa joskus Kesoniemi tai Kesoi) on Viron pääkaupunki ja maan pääasiallinen portti merelle. Kaupungin väkiluku on 440 112 (18.2.2016) ja se on Viron suurin asutuskeskus. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan kaupungin asukkaista oli virolaisia 52,5 prosenttia, venäläisiä 38,5 prosenttia, ukrainalaisia 3,7 prosenttia ja valkovenäläisiä 2,0 prosenttia. Äidinkielenään viroa puhui 50,1 prosenttia ja venäjää 46,7 prosenttia. Tallinnan pormestari on Edgar Savisaar. (Wikipedia)


Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta. Tallinnaa rakennetaan jatkuvasti. Kävin kaupungissa ensimmäisen kerran neuvostoaikaan 1991. Tallinnaa ei helposti usko enää samaksi.


Kaikilla ei elintaso ole parantunut mm. eläkeläiset ovat vaikeuksissa. Joillakuilla kuitenkin on. Suomipoika voi vain poseerata tällaisten autojen edessä.


Tässä joitakin kuvia pikaisesti käydyn päiväkävelyreitin varrelta vanhasta kaupungista. Olevimägi


Välipalaksi borssikeittoa kellariravintola Vana Wiipurissa. Hyvin maittoi. Taas näitä holvauksia, joista erityisesti pidän.


Monesti on tullut tallatuksi näitä katuja vaan ei näihin kyllästy.


Oli rauhallista.


Jo ensimmäisestä vierailusta alkaen olen ihmetellyt, miten nuo savupiiput pysyvät tuolla katolla. Onneksi ei ole maanjäristyksiä. Mikähän on niiden rakennusvuosi?


Voisipa hypätä aikakoneeseen!


Tallinnan tuomiokirkko


Pakollinen käynti Kohtuotsan näköalatasanteella. Tämä kesyyntynyt asukas vaati turisteilta kuvauspalkkiota.


Panoramaa samalta tasanteelta.


Aleksanteri Nevskin katedraali nykyisessä kunnossaan, upea.


Toompean linnassa kokoontuu Viron riigikogu, parlamentti. Tämä on vain varsinaisen linnan siipirakennus.


Raatihuoneen torin ravintoloita.


Ken tuosta ovesta käy, voi ........     .....tavata Madonnan. Hiukan eppäilen.


Siinähän se sitten oli tämä reissu pääpiirteittäin. Pilveä pukkas ja aamulla laivan irrotessa laiturista oli koko kaupunki ja rannikko sumun vallassa. Onneksi avomerellä paistoi aurinko.

Osassa IV on lintujen vuoro.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti