perjantai 30. syyskuuta 2016

Iin Wanha Hamina

Taannoiselta ruskaretkeltä palatessani hain Kemistä matkaseurakseni Helenan, joka oli ollut sukuloimassa siskonsa tykönä. Hänen vihjeestään koukkasimme Iin Wanhaan Haminaan, josta en ennen ollut edes tietoinen.

Iin Wanha Hamina on ollut jo 1300-luvulla satama ja markkina-alue. Haminasta tuli 1500-luvulla Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka.

Haminassa asui vakinaisesti kymmeniä kauppiaita, mutta markkina-aikoihin sinne kerääntyi myyjiä Oulusta, Tukholmasta, Sigtunasta, Vienan Kemistä ja Karjalasta. 1800-luvulla tiiviisti rakennettuun Haminaan tuli jopa 2000 markkinavierasta.

Pääasialliset kauppatavarat ovat vuosisatojen ajan olleet
lohi, terva ja turkikset.


Iin Wanha Hamina on muuttunut vuosisatojen ajan, mutta säilyttänyt oman historiallisen leimansa. Haminan Iijoen rannalla olevan kahden kadun Alakadun ja Yläkadun molemmin puolin olevat talot ovat pääosin vuosisatoja vanhoja, kunnostettuja rakennuksia. Tyypillistä on, että nämä ovat vieri vieressä jopa toisissaan kiinni.



Tässä alueen monista opastauluista ensimmäinen. Ota oikeanpuoleisesta laatikosta alueen karttavihkonen, joka sisältää runsaasti historiallista tietoa. Kuvani ovat napsittu Ylä- ja Alakadun varrelta turistityyliin, eivätkä näin liity tarkalleen näihin tarinoihin.


Hallinnolliseksi pitäjäksi Ii muodostettiin vuonna 1445. Tähän Suur-Iihin eli Iin hallintopitäjään kuuluivat Iin lisäksi seuraavat kylät: Haukipudas, Kiiminki, Yli-Ii, Yli-Kiiminki, Kuivaniemi, Pudasjärvi, Simo, Taivalkoski ja Ranua. 


Iin tärkeimpiä kauppatavaroita oli tietenkin lohi, joka Oulusta välitettiin edelleen Tukholmaan. 1800-luvun vaihteessa Oulun kauppaseura lähetti erityisiä lohenahtaajia Iin Haminan markkinoille huolehtimaan lohen ja siian kunnollisesta lähettämisestä. Tervakauppa oli myös kokonaan Oulun tervaporvarien käsissä. Oulun kauppaseuran eräässä pöytäkirjassa v. 1829 kerrotaan, että Iijokivarren talonpojat olivat ikivanhoista ajoista keväisin heti jäiden lähdön jälkeen tuoneet lautoillaan tervan Iin markkinoille, jotka pidettiin Iin Haminassa ja jonne Oulun porvarit tavaroineen saapuivat. Markkinoilla ylimaan talonpojat myivät tervan ja lautanpohjat kauppamiehille, joilta olivat saaneet ennakkomaksun.
1800-luvun lopulla emme voi enää puhua lohimarkkinoista, sillä Iin haminalaiset itse olivat alkaneet välittää lohta suurimpiin asutuskeskuksiin: Helsinkiin, Tukholmaan ja Pietariin.Lohi suolattiin Iissä ja lohta kuljetettiin esim. jähdeillä ja varsinkin siipilaiva Alussa ja Vellamossa Ouluun kesäisin, mutta paljon yleisempiä olivat talviset lohenkuljetusmatkat. Vanhat tunnetut lohenkuljettajat Frans Veijola, Matti Liedes ja Kalle Räinä kävivät monet kerrat talvessa hevosillaan viemässä lohta, taimenta, siikaa, nahkiaisia ja poronlihaa Ouluun ja Helsinkiin, jossa oli kalastusyhtiön oma tavaranvälittäjä. Monesti vietiin suolattua lohta tiinussa ja sammioissa Kuopion talvimarkkinoille, jonne oli saapunut ostajia aina Pietarista asti, ja kävipä joskus pietarilaisia lohenostajia Iinkin markkinoilla. Myös ellalalaiset, jotka asuivat lähellä Haminaa, kävivät jähdeillään (jähti=iiläinen purjealus) usein Pietarissa.
(Lähde: Viljo Nissilä: Iijoen varrelta. Vanhaa Haminaa, jokisuun kalastusta ja 1800-luvun sivistyneistöä).


Historiallisena aikana on Ii tunnettu kauppapaikkana jo 1300-luvulla. Historiallisissa lähteissä Ii mainitaan ensi kerran v. 1374. Iin satama oli silloin todennäköisesti jo markkinapaikkana. Olaus Magnuksen kuvausten perusteella on päätelty, että Iin tärkeimmät vientitavarat olivat tuolloin kalat, ennen kaikkea lohi, ja turkikset, joita vaihdettiin Tukholmassa laivattuihin tavaroihin: Etelä-Ruotsin vehnään, rukiiseen ja palkoihin, Saksasta tuotuihin huonekaluihin ja koristeisiin, Englannin ja Flanderin verkaan, Espanjan ja Portugalin suolaan ja viineihin. Kustaa Vaasan määräyksestä 29.9.1531 Pohjois-Pohjanmaalla oli neljä luvallista kauppapaikkaa: Tornio, Kemi, Oulu ja Ii.


Viehättävää, houkuttelevaa.


Ruustinnan reitin varrelta kulkija löytää punaisia opastauluja, jotka kertovat Iin menneisyydestä ja tulevaisuudesta, perinteisistä elinkeinoista, taiteesta, ihmistä ja luonnosta. Onpa itse tsaari Aleksanteri I vieraillut Iissä.


Helena pyysi kuvan erään pihamaan mustesienistä. Ole hyvä!


Silmiinpistävää on se, kuinka huolella ja pieteetillä asukkaat omaansa vaalivat.


Kukkia on joka paikassa.


En todellakaan ollut aiemmin tietoinen Iin merkittävästä menneisyydestä. Hyvä, että asia tuli korjatuksi. Aina oppii uutta,  ja siksi nämä retket jatkukoon.


Ii-joen rannalla ollaan. Tänä syksynä on vesi korkealla johtuen kesän runsaista sateista.


Kierroksen alun välittömässä läheisyydessä on Iin kirkko, jonka pihalle on pystytetty muinaisen sissipäällikön Pekka Vesaisen muistomerkki. Kalervo Kallion veistämä patsas valmistui 1940, mutta se nostettiin jalustalleen kirkon valmistuttua vuonna 1950.
Pekka Vesainen oli iiläinen talonpoika ja sissipäällikkö. Hän oli johtajana niillä 1500-luvun lopulla tehdyillä kostonretkillä, joita pohjalaiset tekivät Karjalaan, mutta ennenkaikkea hän tuli kuuluisaksi puolustaessaan kotiseutua venäläisten lukuisia hävitys- ja ryöstöretkiä vastaan. Linkistä lisää.


Ii-joki on ollut myös merkittävä tukinuittojoki. Läheisen kunnantalon pihalta löytyy Sanna Koiviston veistämä, kesällä 2003 paljastettu, Uitto-patsas.

Haminan tiedot olen poiminut täältä: Iin Wanha Hamina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti