Luontokuvaajien facebook-sivuilla on tänä talvena ollut paljon kuvia hauskannäköisestä linnusta, viiksitimalista. Lintu alkoi kiinnostaa minuakin niin paljon, että halusin nähdä sen ja hyvällä onnella jopa saada kuvatuksi. Birdlifen lintutietopalvelu Tiira kertoi timaleja nähdyn Porvoossa. Sinnehän ei Nastolasta kauan ajele. Niinpä sitten lähdettiin lintumies Jorman kanssa Porvooseen. Yleensä lintujen etsinnässä on monenlaista vaikeutta, tällä kertaa kaikki kävi helposti. Porvoonjoen suistossa, Tiirassa kuvatussa paikassa, ruokaili rantaruoikossa 40-50 viiksitimalin parvi.
Tämän tarinan faktat olen häikäilemättömästi kopioinut LuontoPortin sivuilta. Nappaa linkkiä ja ihastu selkeään luontojulkaisuun.
Kuvia tuli napsituksi muutama sata. Tässä niistä joitakin näytteeksi.
Viiksitimali on pitkäpyrstöinen, eksoottisen näköinen pieni lintu. Ei juuri sekoitettavissa mihinkään toiseen lintulajiin. Väritys laajalti vaalean kellanruskea, pyrstö pitkä, siivet lyhyet ja pyöreäkärkiset.
Aiemmin partatiaisena tunnettu viiksitimali on lähes yhtä pitkäpyrstöinen kuin pyrstötiainen.
Viiksitimalin siivet ovat punaruskean-, mustan- ja valkoisenkirjavat. Koiraan pää ja niska ovat siniharmaat, silmästä alas suuntautuva leveä viiksijuova on musta ja kurkku on valkoinen. Selkä ja kupeet ovat punaruskeat ja alaperä on musta.
Naaraalta puuttuu koiraan viiksijuova sekä pään siniharmaa ja alaperän musta väri. Naaraan punaruskea väri on myös kellanruskeampi. Nuori viiksitimali on yleisväriltään oljenkeltainen, nuorella koiraalla on mustat ohjakset ja selkäjuovat. Nuori naaras on yksivärisempi ja sen ohjakset ovat harmaat.
Nämä ihmistä pelkäämättömät linnut ovat jotain aivan erityistä. On vaikea uskoa niiden kuuluvan suomalaiseen linnustoon. Meitä kuvaajia oli parhaillaan kymmenkunta, mutta timalit vain jatkoivat ahkeraa ruokailuaan pyrähdellen siementupsusta toiseen. Ruokojen seasta kuului lauluääni ping!
Vaikka me pääsimme näkemään timalit helposti, ovat ne uhanalaisia ja siksi rauhoitettuja.
Kuvaamista vaikeuttaa lintujen ja ruokojen alituinen liike. Valoisa pakkaspäivä on käytettävä tarkasti ruuan hankintaan.
Kaikenlaiset asennot ovat mahdollisia.
Viiksitimalin koivet ovat mustat, nokka on koiraalla oljenkeltainen ja naaraalla vihertävänkellertävä. Silmän värikalvo on kellanruskea. Viiksitimali on lennossa epävarman tuntuinen ja siiveniskut ovat huristavat.
Kuvaamamme parvi pysytteli tiiviisti yhdessä ja liikkui vain pienellä alueella.
Joukosta löytyi yksi "sinitimalikin".
Tällainen mielleyhtymä on mahdollinen.
Iltapäivällä suuntasimme meren jäälle merikotkavinkin perään. Kalastaja koki saarten välissä verkkojaan ja jätti lahnanlituskat kotkille evääksi. Mekin saimme ostaa kuhia ja siikoja kotiinvietäväksi. Kohta taivaanrannasta lensi jotain suurta. Ei ollut kotka vielä tämä.
Vaan tämäpä oli.
Kaksi merikotkaa kaarteli kalapaikan yllä ja istuskeli välillä rantain puissa. Aina vaan lähemmäksi kävi lentorata, mutta rohkeus ei aivan riittänyt. Vastarannalta lähestynyt kävelijäkaksikko piti kotkat loitolla. Sittenpä jo aurinko alkoi pudota.
Jostain oli toinen kotka kuitenkin napannut jonkun makupalan, mikä myös olisi korpille ja variksille kelvannut. Tämä tarina tullee saamaan keväällä jatkoa ja toivoakseni paremman kuvituksen.
Käyttämiäni lintuosoitteitta:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/
http://atlas3.lintuatlas.fi/
http://www.birdlife.fi/
Naaraalta puuttuu koiraan viiksijuova sekä pään siniharmaa ja alaperän musta väri. Naaraan punaruskea väri on myös kellanruskeampi. Nuori viiksitimali on yleisväriltään oljenkeltainen, nuorella koiraalla on mustat ohjakset ja selkäjuovat. Nuori naaras on yksivärisempi ja sen ohjakset ovat harmaat.
Nämä ihmistä pelkäämättömät linnut ovat jotain aivan erityistä. On vaikea uskoa niiden kuuluvan suomalaiseen linnustoon. Meitä kuvaajia oli parhaillaan kymmenkunta, mutta timalit vain jatkoivat ahkeraa ruokailuaan pyrähdellen siementupsusta toiseen. Ruokojen seasta kuului lauluääni ping!
Vaikka me pääsimme näkemään timalit helposti, ovat ne uhanalaisia ja siksi rauhoitettuja.
Lintu on 14–15,5 cm pitkä ja painaa 11–21 g. Arviolta sanoisin, että talitintin luokkaa.
Kuvaamista vaikeuttaa lintujen ja ruokojen alituinen liike. Valoisa pakkaspäivä on käytettävä tarkasti ruuan hankintaan.
Kaikenlaiset asennot ovat mahdollisia.
Kuvaamamme parvi pysytteli tiiviisti yhdessä ja liikkui vain pienellä alueella.
Joukosta löytyi yksi "sinitimalikin".
Tällainen mielleyhtymä on mahdollinen.
Iltapäivällä suuntasimme meren jäälle merikotkavinkin perään. Kalastaja koki saarten välissä verkkojaan ja jätti lahnanlituskat kotkille evääksi. Mekin saimme ostaa kuhia ja siikoja kotiinvietäväksi. Kohta taivaanrannasta lensi jotain suurta. Ei ollut kotka vielä tämä.
Vaan tämäpä oli.
Kaksi merikotkaa kaarteli kalapaikan yllä ja istuskeli välillä rantain puissa. Aina vaan lähemmäksi kävi lentorata, mutta rohkeus ei aivan riittänyt. Vastarannalta lähestynyt kävelijäkaksikko piti kotkat loitolla. Sittenpä jo aurinko alkoi pudota.
Jostain oli toinen kotka kuitenkin napannut jonkun makupalan, mikä myös olisi korpille ja variksille kelvannut. Tämä tarina tullee saamaan keväällä jatkoa ja toivoakseni paremman kuvituksen.
Käyttämiäni lintuosoitteitta:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/
http://atlas3.lintuatlas.fi/
http://www.birdlife.fi/
Uskomattoman hienot havainnot! Kotkia on pyörinyt täällä meilläkin, mutta viiksitimaleita ei olla koskaan nähty luonnossa. Oikea haavelintu nähdä joskus.
VastaaPoista