Pääsin vahemman tyttären perheen oppaaksi Kalajanvuorelle, joka lienee nyt ja vastaisuudessakin uuden kansallispuiston tunnetuin ja vierailluin kohde. "Enonniemen kupeessa kohoava Kalajanvuori oli jo 1800-luvulla tunnettu näköalapaikka, jonka laelle kiivettiin ihailemaan länteen Konnevedelle ja itään Hankavedelle avautuvia maisemia. Kansallispuiston mahtavimman mäen korkeus on 211 metriä merenpinnasta ja 77 metriä viereisestä Vuori-Kalajan lammesta." (Luontoon.fi) Tämä oli kesäloman viimeinen päivä.
Reitille pääsee parhaiten Myhinpää-Konnekoski tien varrella olevan Törmälän leirikeskuksen kohdalta. Törmälän pysäköintialueella on hyvät opasteet. Metsäautotietä voi ajaa vielä 1,5km tien päähän, josta alkaa kävelyreitti.
Varsinaisen Kalajankierroksen varrelle on kuitenkin vielä 0,9km talsittavaaa.
Matkan varrelta löytyy vanhan asumuksen jäänteet. Kukahan on täälläkin elääkituuttanut?
Nyt kierretään jo Vuori-Kalajan lampea. Sen vesi on huomattavan kirkasta. Syvyyttä voi vain arvailla.
Meitä oli kulussa kolme aikuista ja neljä nuorta poikaa. Tässä kulkee nuorimmainen äitinsä avustamana.
Poseeraus taustana Kalajanvuoren jykänne.
Vuoren rinne on aikain saatossa osin sortunut. Mahtavat järkäleet nojaavat rinteeseen.
Jykevää metsää, osin myrskyjen kaatamaa.
Ylhäällä tankataan.
Laelta löytyy myös geokätkö, kuten rannan laavultakin.
Muinainen kolmiomittaustorni vetelee viimeisiään.
Matka jatkuu.
Näkymät Etelä-Konnevedelle.
Myötäpäivään kiertäessä laskeutuminen on vaativaa. Varmaan myöhemmin rinteeseen rakennetaan puiset portaat.
Laavulla odottaa karvainen kaveri.
Ja tämän miehen ensimmäinen erävaellus on tehty. Liekö kyseessä Kalajan nuoruusennätys kaksi kuukautta.
Retki 18.10. toisen tyttären perheen kanssa
Taas on kyseessä mieluinen opastustehtävä.
Syksy on jo pitkällä. Vastapäisessä niemessä sijaitsee Vuori-Kalajan laavu.
Huilaus on hyvästä, varsinkin ennen nousua vuorelle..
Jykevää ja osin louhikkoista. Tuolta löytyisi varmaan useampikin luolantapainen.
Vilppu ehtii odotteleman hitaampia vaeltajia.
Alhaalla Vuori-Kalaja.
Mikähän on näkyvyys vedessä. Liekö kukaan käynyt sukeltelemassa.
Tuolla kaukana on Konneveden kirkonkylä.
On kaksi tapaa tulla alas kiveltä: oikea ja toinen oikea!
Muinainen uhrikivi? Alla oikaisukivet ja tasainen yläpinta vaakasuorassa. Mitä sanoo Satunnainen retkuilija?
Näkymä itään. Kauempana Korholan komia kartano.
Laavulla makkaraa ja muutaa hyvää. Sen pituinen se. Eikä pikkumiehiä edes väsyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti