sunnuntai 15. helmikuuta 2015

UNKARI I

Unkari, Budapest, Szentendre


Olemme ystäväni Arin kanssa mieltyneet Unkariin ja niinpä uusimme 5.-12.2. edellisvuotisen matkamme Budapestiin ja sen lähiympäristöön. Tutkittavaa tuntuu riittävän. Kun ihmiset ovat ystävällisiä, hintataso kohdallaan, ruoka maittavaa, historia ja luonto monipuolista, kelpaa meidän kuljeskella. Vieläkin jäi halu palata. Itseäni kiinnostaa seuraavaksi Unkarin luonnonpuistot ja linnut.

Retkeämme haittasi Arin paha flunssa, joka sitten siirtyi myös minuun. Levätä olisi pitänyt vaan emme malttaneet. Meno toki jäi verkkaisammaksi.




Ensimmäinen päivä käveltiin tutuissa maisemissa Tonavan rantamilla.


Laajempaan liikkumiseen hankimme seitsemän päivän kaupunkiliikenteen liput, jotka käyvät kaikkiin kaupungin alueen julkisen liikenteen välineisiin.


Euroopan toiseksi vanhin metro on liikkumisen tukiverkko. Raitiovaunut, bussit ja Hev-lähijunat vievät tarvittaessa laajemmalle alueelle.


Lähikaupunkiin nimeltä Szentedre pääsee kätevästi juuri Hev-junalla. Szentedre on sievä keskiaikainen pikkukaupunki parikymmentä kilometriä Tonavan varrella ylävirran suunnassa.


Kaupungilla on vanha historia aina kivikaudelta lähtien. Sitä ovat myöhemmin asuttaneet niin roomalaiset, asmaanit, ottomaanit, serbit kuin unkarilaisetkin. Taiteilijat ja käsityöläiset ovat jo varhain mieltyneet kaupunkiin, mikä näkyy kaupunkikuvassa tänäkin päivänä.


Kaupunkin keskustasta löytyy pieneltä alalta useamman kirkkokunnan pyhäköt.


Näillä kapeilla kujilla viihtyy pidempäänkin. Kesällä, varsinaisen turistisesongin aikana, on varmaan ruuhkaisampaa.

Takaisin Budapestiin


Budapestin suuri synagoga sijaitsee vanhan juutalaiskorttelin, entisen ghetton laidalla. Tänne juutalaisväestö suljettiin toisen maailmansodan aikana.


Sisäpihalla ja erityisessä museo-osassa palautetaan mieliin juutalaisten tyly kohtalo. 560 000 juutalaista menetti henkensä natsien ja sodan lopulla Unkaria johtaneen oman Nuoliristi-puolueen toimeenpanemissa joukkomurhissa. Luku oli lähes 80% silloisesta juutalaisväestöstä.


Ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg pelasti omilla toimillaan kymmeniätuhansia juutalaisia, josta hyvästä häntä muistetaan tällä laatalla. Wallenberg itse joutui jonnekin tuntemattomuuteen puna-armeijan vallattua 1945 kaupungin.


Synagogan nykyistä loistoa.


Toisaalla Tonavan rantakivetyksellä muistuttaa tämä taideteos nuoliristiläisten julmuuksista. Tässä ammuttiin joukoittain juutalaisia, joiden ruumiit sai joki vietäväkseen. Puistattava näky.
Paikka on aivan parlamenttitalon vieressä.


Parlamenttitalo kuvattuna Margitin sillalta.


Näitä Tonavan ylittäviä siltoja on Budapestin alueella ainakin yhdeksän. Lisäksi on pari junasiltaa. Tässä silloista vanhin Ketjusilta eli Széchenyi lánchíd, joka vihittiin käyttöönsä 1849. Tämänkin sillan saksalaiset tietysti räjäyttivät paetessaan puna-armeijaa sodan lopulla. Akseli Gallen-Kallelan kerrotaan istuneen hajareisin jonkun päätypilareita koristavan leijonan selässä maalaillessaan Tonavan maisemia.


Jokaisessa kaupunkitarinassa kuuluu olla pakollinen "heebo hevosen selässä".  Tällä kertaa se on, vaihteeksi takaa kuvattu, 1700-luvun itsenäisyystaistelija Ferenc Rakoczi II.



Kaupungin pääkadun, Adrassy ut'in, varrelta löytyy House of Terror. Tämä erilainen museo kertoo omalla tavallaan unkarilaisten kokemasta viime sodan aikaisesta ja sen jälkeisestä terrorista. 


Talossa ehkä kiehtovinta on juuri sen oma historia; siellä ovat pitäneet päämajaansa sekä natsit että kommunistit. Museon esitteen mukaan toisen maailmansodan loppumetreillä talon pohjakerroksessa kidutettiin ja teloitettiin unkarilaisen Arrow Cross -puolueen toimesta satoja uhreja. Vuonna 1945 Unkari joutui neuvostomiehityksen alaisuuteen, mistä seurasi kymmenen vuoden ajanjakso kommunistien hirmuvallan alla; joka kolmas unkarilaisperhe joutui tavalla tai toisella tekemisiin Péter Gáborin alaisuudessa työskentelevien turvallisuusviranomaisten kanssa. Tämän historiakatsauksen valossa tietynlaista autenttisuuden kokemusta saa viimeistään kiertäessään vahvasti homeelta haisevia kellarihuoneita. (http://www.kuriositeettikabi.net/numero 12/PDF/ oikarinen.pdf)
Näyttelyn tehoa lisää harkittu esillepano, vaikuttavat musiikkitehosteet ja lukuisat autenttiset filmit.


Talon näyttelytiloissa kuvaaminen oli kiellettyä. Sain kuitenkin luvan kuvata ala-aulassa sijaitsevan "Uhrit"-teoksen. Panssarivaunu on sijoitettu korokkeelle virtaavaan jäteöljyyn, korkealle senälle kohoavat lukuisten terrorin uhrien kuvat.



 Jos on ollut elämä ennen vaikeaa, on se sitä usealle myös tänä päivänä. Yleisestä siisteydestä ja kohonneen elintason vaikutelmasta huolimatta ei kaikilla mene hyvin. Ilmeisesti yleismaailmallinen lama ja siitä aiheutunut työttömyys maassa, jossa sosiaalinen tuki ei tavoita kaikkia, johtaa tällaiseen kurjuuteen.




Onneksi maailmassa on myös hyvyyttä. Köyhä antaa vähästäänkin!

UNKARI II tulee olemaan aiheiltaan valoisampi.

2 kommenttia:

  1. Budapestissä ja Prahassa on paljon samaa. Tykkään molemmista. Kuvasi kertovat myös suurkaupungin varjopuolista. Surullista.
    Pohjois-Unkaria ja kansallispuistoja ja muita luontoalueita suosittelen, mm. Tokaij'n viinialueiden ympäristössä on kaunista ja Bükk'n kansallispuisto on upea.

    VastaaPoista
  2. Luontoretket siis odottavat. Egerissä pyörähdettiin viimeksi.

    VastaaPoista