Brändö-Kumlinge, silakkaa nousee taas

 

Tämänsyksyinen silakanongintaretki Brändön saarelle tehtiin 18.-21.10. Kaverina oli jälleen "kalastusmestari" Juha Lehtinen, ystäväni vuosien takaa. Kalaa nousi hyvin ja aikaa jäi myös päiväretkeen Kumlingeen.

Paras pyyntiaika on illan hämärtyessä. Ongintapaikkoina hyviä ovat sillat ja laivalaiturit. Ensimmäisenä iltana keli Torsholman laiturilla oli todella haastava. Lähes myskylukemissa vinkuva tuuli, taivaalta satava vesi ja jääkiteet koettelivat onkijaa. Tuulensuojaa oli haettava betonipaaden suojasta, jottei jouduttu meren nielemäksi. Seuraavan päivän syömäsilakat kuitenkin napattiin.

Aamulla haetiin naapurista juuri merestä nostettu kirjolohi, joka pääsi fileerattuna Juhan savustimeen. Koronan ja ajankohdan vaikutuksesta olimme hotellimme Gullvivanin päärakennuksen ainoat vieraat. Näin taloushommia saattoi hoidella pääoven vieressä.

Rantakalaa silakasta, savulohta ja rukiista leipää, melkoista gourmettia noin tuoreeltaan.

Silakkalitkaan kuuluu päätypaino, 5-6 hopean tai kullan väristä koukkua ja Juhan virityksessä litkan yläpäässä normaali ongenkoho. Koho ei kelluta litkaa, mutta pitää sen vedessä pystysuorassa. Syöttejä ei tarvita, silakka pitää pelkistä kiiltävistä koukuista. 

Toisen illan onkipaikkana oli Åvan pohjoinen laituri. 

Kun sanko oli täynnä, loppui syöntikin. Kalat pitää perata tuoreeltaan, tässä oli sopivasti

Menihän siihen oma aikansa.

Sitten lautalla päiväksi Kumlingeen. Lauttalaitureiden yhteydessä on kaikkialla lämpimät avoimet odotusmökit. Varmaan mieluisia pyöräretkeilijöille.

Pyhän Annan kivikirkko on 1400-luvulta. Näistä minä pidän. Sisälle emme päässeet katsomaan.

Kumlingessä on myös lentokenttä. Käytöstä ja lentomääristä ei minulla ole tietoa.

Kentän läheisyydestä löytyy harvinainen lentomajakka. "Kumlingen lentomajakka on rakennettu vuonna 1937, jolloin säännöllinen postiliikenne lentokoneilla tarvitsi majakoita näyttämään suuntaa. Lentomajakan tehtävä oli siis sama kuin merellä olevien majakoiden: suunnan näyttäminen. Saaren lentomajakka seisoo kalliolla reilun kilometrin verran Kumlingen keskustasta itään." (Kumlingen matkailuesite)  Majakan valo sammui jo 1939.

Muinaisen Tukholma-Pietari maa- ja meripostireitin tienviitta. (rekonstruktio)

Lappo

Ejdern, Alfågel, Viggen, vesilintujen nimisiä ovat nämä lautat.

Ei laivakoira, mutta tottunut merimatkaaja.

Tikli

Punatulkku

Mustarastas

Viimeisenä iltana ongittiin taas sangollinen silkkaa.

Taas tänään 5.11. meillä syötiin Brändön silakoita. On ne vaan niin hyviä!

Signeerattomat kuvat kännykällä.

Kesän 2020 lintuja

 Laitan tähän talteen ja katseltavaksi lintukuvia kesältä 2020.

Isokuovi

Kuikka

Pikkutikka

Käpytikka

Sinitiainen (Callen pönttö)

Satakieli

Varis

Punakylkirastas

Kirjosieppo

Laulujoutsen

Pikkuvarpunen

Tavi

Varis ja ruskosuohaukka

Kalasääski

Kalatiira

Isokoskelon pojat

Kalalokki

 

Kivitasku

 Naurulokki

Sinisuohaukka

Punavarpunen

Västäräkki

Rautiainen

Sepelkyyhky

Laulujoutsen

Useimmat linnut ovat jo muuttaneet etelämmksi. Ensi keväänä tavataan ja te ketkä tänne jäitte, pidetään yhteyttä. Tuon myöhemmin muonatäydennystä.

Joku jo saikin maistiaisia.                                     Närhi

Hyyppäänvuori 2020

 Retkeilevien naisten toiveesta toteutettiin 30.9. päiväretki Hyyppään maisemiin. Mukaan pääsi myös metsäkoira Capo. 

Hyyppäätä sanotaan Keski-Suomen Koliksi eikä suotta. Kohta huomaat.

Haapa oli jo päättänyt luopua lehdistään. Vaikka päivä oli harmaa ei maa ollut kuitenkaan märkä. Näin polku ylös ei ollut liukas.

Vuoren valloittajat Capo, Hillevi, Helena ja Leena. Olipahan aika jyrkkä nousu. Kameramies voi nousta hitaammin, kun on niin paljon katseltavaa.

Hyyppään maastoissa on runsaasti erikokoisia siirtolohkareita. Osa niistä on jopa ylhäälä vuoren päällä.

Siinäpä se. Päivän harmaus rajoitti näköalaa, mutta on sitä tässäkin.

Joka retken huippuhetki, evästauko.

Maksamaton mainos. Kesällä saamani lahjapullo, kelpo tuote.

Maistui se kahvi Helenallekin.

Huipulta pohjoiseen sijaitsee Karhulampi. Laituri kuuluu Lievestuoreen partiolaisten kämpälle. Kämppä on vapaasi vuokrattavissa. Katso täältä Hyyppään maja

Siirtolohkareiden alla on useampia lippaluolia. Tulia on tuossakin pidetty varmaan jo satoja vuosia ellei jopa tuhansia. Nykyretkeilijöille tämä ei enää ole luvallista. Lähikylän Lievestuoreen poikana olen nuorempana tuossakin muutamat makkarat paistanut.

Sitten vastarinnettä alas.

Luonnon kauneutta. 

Mikä, mikä, missä? Selvä vainu.

Opas kaarsi polulta liikaa oikealle ja löysi suuren siirtolohkareen päältä "desanttien radioaseman"

sekä kassillisen suppilovahveroita poimittavaksi.

Leena ja yksi monista.

Taas herkutellaan.

Kaarto takaisin Hyyppään juurelle. Vuori on tältä puolelta halkeillut ja jyrkkäseinäinen. Leena ei voinut vastustaa kiusausta tutustua seinämään tarkemmin. Niin meni tyttö ylös, että heilahti.

Ylempää rinnettä löytyi luola. Tämäkö on se kuuluisa Hyyppään luola?

Sielläkin on tulisteltu. Leenan kuva

Vierestä nousee vuoren halkeamassa kanjoni kohti yläilmoja. Pääseekö tästä vuoren laelle, jäi testaamatta. Leenan kuva

Alempana Leenan täytyi hieman punnertaa, jotta sain näkymän lohkareen alle.

Äiti ja tytär. Mentäisiinkö seuraavaksi Hitonhaudalle?

Minä ite Leenan kuvaamana

Karhulammen vesipeto. Ihan on ystävällisen näköinen kyllä.

Vanhempi postaus löytyy täältä Hyyppää 2017