Syysmuuttoa Iitin Lyöttilänkylän pelloilla ja Sääskjärvellä
Valkoposkihanhi on suomessa suht uusi laji. Ensimmäinen pesintä on havaittu vuonna 1981 Inkoon saaristossa. Kantaa on lisätty istutuksin vapauttamalla lintuja mm. Korkeasaaresta. Nykyisin pesiviä pareja arvellaan olevan 3800. Pesiviä lintuja on Kokkolasta Virolahdelle ulottuvalla rannikkoalueella sekä muutamilla sisämaan järvillä mm. Lahden Vesijärvellä, jonka rannalta löytyi ylläoleva, tänään kuvattu yksilö.
Valkoposkihanhelle mieluista ravintoa ovat erilaiset kasvit, joita se hakee rantaniityiltä, pelloilta ja nurmikoilta. Ihmisten aluksi ihastunut suhtautuminen näihin kaupunkinurmikoiden valtaajiin olkaa paikoin olla jo koetuksella.
Suurin osa maassamme tavattavista valkoposkihanhista on muuttomatkalla olevia lintuja. Matka Pohjoisen jäämeren pesimäalueilta Pohjanmeren rannikon talvehtimisalueelle kulkee Itä- ja Kaakkois-Suomen yli. Iitin kunnan alueella sijaitsevat suuret peltoaukeat ja vesistöt tarjoavat linnuille hyvät tankkaus- ja levähdyspaikat. Päämuutto etelään tapahtuu syys- lokakuun vaihteen tienoilla ja takaisin palataan huhti- toukokuussa.
Nastolasta, omalta talvehtimisalueeltani, Iittiin on vain parikymmentä kilometriä. Siksipä minun oli lähes pakko lähteä kameroineni hanhijahtiin.
Ensimmäinen retkeni 29.9. vei minut harhailemaan Iitin kirkonkylän pohjoispuolen peltoaukeille. Aikani ajeltuani näin lintuparven laskeutuvan pellolle. Koska välimatka oli pitkä, en vielä tunnistanut lintuja. Päästyäni lähemmäs ja saatuani kiikarit silmilleni saatoin havaita osuneeni varsinaiselle hanhien joukkoruokailupaikalle. Jalkauduin autostani ja asettauduin pellonlaidan kuusten katveeseen.
Sittenpä alkoikin se näytös, joka tällaiselle keskisuomalaiselle oli jotain aivan uutta ja uskomattoman mahtavaa. Koskaan ennen en ole nähnyt kerralla niin paljon lintuja yhdessä parvessa.
Jo kaukaa kuului lähestyvän lintuparven äänekäs keskustelu. Etsittyäni tovin metelin aiheuttajaa, alkoi metsän yltä taivasta vasten erottua lähestyvä hanhiaura. Kohta tuli toinen ja välillä eri suunnista yhtäaikaa useampikin.
Kaikki nuo saapuvat tuhannet linnut alkoivat pudottaa lentokorkeuttaan ja laskeutuivat lopulta joko suoraan tai muutaman kerran kaarreltuaan samalle pienelle peltoalalle. Miksi? Peltoa olisi kyllä riittänyt kilometrein puoleen jos toiseen.
Sitä hurmosta, jonka lintujen runsaus, huumaava kaakatus ja siipien mahtava kohina aiheuttivat en pysty kyllin kuvaamaan. Se vaan on itse koettava. Ehkä useampi kohtaaminen näiden lintujen kanssa laimentaa tunnetta? Toivottavasti ei.
Välillä tuo valtava lintuparvi nousi humahtaen siivilleen ja vaihtoi ruokailupaikkaa ehkä vain sata metriä. Nousun syyksi etsin jotain petoakin, mutta sellaisia en havainnut.
2.9. suuntasin Sääskjärvelle. Aamu oli sakean sumuinen ja tienoo minulle aivan uusi. Kun oletin olevani jo melko lähellä järveä, löytyi tien vierestä viitta, joka ohjasi lintutornille. Järvi oli niin sumun peitossa, ettei sieltä voinut nähdä yhtään mitään. Sen sijaan ulapalta kuului mahtava kaakatus, hanhia oli siis paikalla. Lintutorni oli oiva ympäristön tarkkailu- ja kuvauspaikka. Metsästäjäpari oli onnistunut saamaan sorsan.
Paikallinen Kala-Eemeli uhmasi sumua ja souteli verkoilleen. Palattuaan hän jäi turinoimaan kanssani ja kertoili omista runsaista luontokokemuksistaan. Lähtiessään mies lahjoitti minulle kiloisen kuhan. Mahtava aamu jo nyt.
Sumun alkaessa hälvetä saatoin todeta järvellä olevan lintuja todella paljon, mutta ne olivat minusta nähden järven väärällä laidalla. Siispä vaihdoin paikkaa ystävällisen lintubongarin vihjeestä vastakkaisella puolella olevalle uimarannalle. Paljonko lintuja oli, en halua edes arvailla. Pitkän putken kuvissa näet vain kapean osan näkymästä. Useita tuhansia joka tapauksessa.
Oman päätelmäni mukaan linnut yöpyvät järvellä ja lähtevät sitten aamun valjettua jälleen pelloille ruokailemaan. Tätä tehdään kelien mukaan joitakin päiviä.
Ja kun kaikki on kohdallaan, lähdetään jatkamaan matkaa.
Metsän yllä ei sitten ole sääski- vaan hanhiparvi. Tätä kirjoitellessani tiedetään valtavien valkoposkihanhiparvien saapuneen Suomenlahden rannoille. Sieltä oletan niiden myös jo jatkaneen matkaansa jonnekin kenties Viroon, Tanskaan, Belgiaan, kuka minnekin.
Keväällä, kun saavutte takaisin, aion olla teitä vastassa. Mutta nyt: Hyvää matkaa ja toivottavasti talvehtiminen sujuu hyvin!
Täältä löytyy:
Lyöttilä
Sääskjärvi
