perjantai 15. syyskuuta 2017

Raaseporin linna



"Raaseporin linna rakennettiin 1370-luvulla läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi. Linna oli myös tärkeä sotilaallinen tukikohta sekä Tallinnan vastapariksi tarkoitettu kaupallinen keskus. Raasepori olikin Turun ja Viipurin linnojen jälkeen tärkeimpiä kruunun vallan tyyssijoja Suomessa."


"Raaseporin linna rakennettiin levottomina aikoina, jolloin valtakunta oli ajoittain sisällissodassa ja vitaaliveljet eli Itämeren merirosvot rannikkoseutujen vitsauksena. Linna pystytettiin sen päällikkönä yli 20 vuoden ajan olleen Tord Bonden johdolla helposti puolustettavalle paikalle, sisäsaariston saarelle korkeiden muurien, jyrkän kallion ja veden suojiin. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti merenlahti: merenpinta oli tuolloin kaksi metriä nykyistä korkeammalla."



"Linna muodostuu päälinnasta ja kolmesta esilinnasta. Esilinnojen välissä päälinnan itäpuolella oli myös porttitorni eli niin sanottu barbakaani, joka oli monimutkainen puolustusvarustus nostosiltoineen. Linnaa kiersi matalaan veteen pystytetty valtava puinen paaluvarustus, joka vaikeutti kutsumattomien laivojen pääsyä linnalle. Paaluja on yhä näkyvillä linnaa ympäröivän nurmen keskellä.

Keskiajalla linnat olivat myös talouskeskuksia, joiden tukena toimi oma maatila eli linnan latokartano. Raaseporin linnan karjatalous oli laajaa, ja sen tiluksiin kuului pelto- ja laidunalueita sekä mylly. Alueen talonpojat osallistuivat taksvärkkitöinä sekä linnan rakentamiseen että maataloustöihin."



"Linnan kukoistuskautta olivat 1450–1460-luvut, jolloin Ruotsin kuninkaana kolmesti ollut Karl Knutsson Bonde hallitsi linnaa ja asui siellä hoveineen vuosina 1465–1467.

Myös useimmat seuraavista Raaseporin linnanpäälliköistä kuuluivat Ruotsin valtakunnan vaikutusvaltaisimpaan ylimystöön ja asuivat linnassa pitkiä aikoja. Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi oleskeli 1480- ja 1490-lukujen vaihteessa useaan otteeseen Raaseporissa, jossa hän muun muassa isännöi Viroa ja Liivinmaata hallinneen Saksalaisen ritarikunnan kanssa pidettyjä neuvotteluja."


"Vuosisadanvaihteen 1500 tienoilla tanskalaiset olivat uhkana Uudenmaan rannikolla. Vuonna 1521 myös Raaseporin linna siirtyi Tanskan kuningas Kristiern II:n joukoille. Taisteluista ei ole säilynyt varmaa tietoa, mutta silloinen linnanpäällikkö Nils Eskilsson (Banér) kuten myös kuninkaan sanansaattajana ollut piispa Hemming Gadh mestattiin vallanvaihdon jälkeen.

Kahden vuoden päästä Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan kannattajat valloittivat linnan takaisin. Linna oli huonokuntoinen, mikä oli todennäköisesti seurausta piirityksestä, taisteluista ja valtauksesta. Paikallinen perimätieto kertoo linnan vaurioitumisesta tanskalaisten tykkitulessa."


"Kustaa Vaasa suunnitteli huonokuntoisen linnan hylkäämistä. Linna kuitenkin kunnostettiin, ja se oli jälleen voutikuntansa keskus. Linnaa johti nyt vouti, jolla oli apunaan pari kirjuria, saaristovouti sekä jokunen paikallinen rälssimies. Voudin vaimon vastuulla oli linnan vaatevarasto eli fatabuuri. Linnanväen sielunhoidosta ja linnan kappelista vastasi linnankappalainen. Linnanmiehistönä oli parikymmentä nihtiä ja huovia eli jalka- ja ratsumiestä.

Käsityöläisten monilukuiseen joukkoon kuuluivat muiden muassa linnan seppä ja tynnyrintekijä sekä leipurit. Suuren oluenkulutuksen vuoksi linnassa oli oma panimo. Ruoan valmistuksesta ja tarjoilusta huolehtivat kokki ja juomanlaskija apulaisineen. Linnan omat kalastajat varmistivat, ettei ruoasta ollut pulaa. Parhaat oluet ja leipä, herrainolut ja herrainleipä, oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille, ja palkolliset saivat tyytyä kaljaan ja halvimpaan leipään."


"Linnan kunnostamisesta huolimatta kuninkaan mieli muuttui: hän alkoi suunnitella uutta hallinnollista, taloudellista ja sotilaallista keskusta. Osasyynä Raaseporin hylkäämiseen pidetään maankohoamista. Meri vetäytyi linnan ympäriltä, ja se menetti edullisen sijaintinsa.
Uuden keskuksen paikaksi valikoitui Helsinginkosken ympäristö, jonne perustettiin vuonna 1550 Helsingin kaupunki ja kuninkaankartano. Jo 1540-luvun lopussa vanhaa Raaseporin linnaa ajettiin alas, ja seuraavan vuosikymmenen alussa sitä oltiin hylkäämässä.

Helsinki osoittautui kuitenkin Kustaa Vaasan silmissä pettymykseksi. Sinne ei saatu koskaan rakennettua linnaa, eikä kaupungin satama täyttänyt kuninkaan toiveita. Tilalle alettiin etsiä uutta keskusta, ja vuoden 1556 alussa Raaseporin linna nousi jälleen voutikunnan huipuksi. Raasepori koki lyhyen renessanssin voudinlinnana ja yhtenä Suomen herttua Juhanan hallintokeskuksista."


"Raaseporin uusi nousu jäi sen joutsenlauluksi. Huonokuntoinen rakennus oli elinkaarensa päässä, ja sen asevarastot ammottivat tyhjinä. Osa linnasta, muun muassa osa sen olutkellareista, sortui. Tämä vauhditti Juhana-herttuan suunnitelmia perustaa jälleen uusi hallintokeskus. Elokuussa 1558 Raaseporin linnan sijaan alettiin rakentaa suurta kuninkaankartanoa Tammisaareen ja vanha linna hylättiin lopullisesti. Linnan latokartanon toiminta jatkui. Kilometrin päässä linnasta sijaitseva, peltoaukean laidalla seisova Raaseporin kartano hallitsee edelleen Raaseporinjoen länsirannan maisemaa."


"Hylätty linna seisoi autiona yli 300 vuotta. Kasvillisuus ja puut valtasivat kokonaan linnan ympäristöineen. 1800-luvun alussa romanttinen rauniolinna alkoi vetää puoleensa matkailijoita.

Linnan kunnostaminen nähtävyydeksi alkoi 1880-luvun lopussa. Restauroinnin ensimmäisen vaiheen tuloksena koko päälinna oli kaivettu esille, sortuneet muuripinnat korjattu ja muurien sisäseinälle rakennettu puinen käytävä."


"Vuonna 1905 alkoi uusi korjausjakso, jolloin katettiin päälinnan eteläsiipi ja muiden siipien muurinharjat. Tornin suojakatos uusittiin, ja linnalle rakennettiin portaat ja silta. Kolmannen korjausvaiheen aikana, vuosina 1936–1939, pyöreän tornin uudet rakenteet purettiin ja torniin rakennettiin kaksi välipohjaa. Linnan suojakatokset ja linnaa kiertäneet kävelysillat purettiin.

Linnan neljäntenä korjausvaiheena, vuosina 1960–1972, uusittiin kokonaan eteläisen esilinnan romahdusvaarassa ollut huonokuntoinen muuri. Samalla sitä siirrettiin hieman lännemmäksi! Korjaustöiden tueksi tehtiin arkeologisia kaivauksia.

Vuonna 1978 alkoi linnan viides korjausjakso. Nyt korjattiin romahtamisvaarassa olleet muurirakenteet, rakennettiin linnaan kulkusillat ja -tasanteet sekä katettiin koko päälinna. Päälinnan ritarisali sai lankkulattian. Suuri korjausjakso valmistui vuonna 1988, jolloin linna sai nykyisen ulkoasunsa." (luontoon.fi)



" Raaseporista löytyy myös Suomen vanhin turistimaja, kahvila Slottsknektens stuga - Linnanvoudin tupa. Uusi retkeilymaja Snappertuna vandrarhem löytyy lyhyen kävelymatkan päässä (500 m) linnanraunioista. Raaseporin linnanraunioilta johtaa kaunis, noin 300 metrin mittainen "Rakkaudenpolku" metsän läpi Snappertunan talomuseoon, Forngårdeniin. Sen läheisyydessä löytyy Snappertunan puukirkko 1700-luvulta." (http://raseborg.org/slott/fin/)

Kuvat ovat omia, mutta tekstit lainaa ilmoitetuista lähteistä.

Linna oli minulle uusi kohde. Sade jarrutteli menohaluja ja yllämainitut muut paikat jäivät odottamaan seuraavaa vierailua. Kiehtovaa historiaa! Täst mie piän!




Hanko-Tammisaari

Edellisessä tarinassa kerroin Tulliniemestä. Tässä tulee vähän huiskaisten samalta suunnalta, mutta laajemmalta alueelta.


"Hanko (ruots. Hangö) on Suomen kaupunki Uudellamaalla Suomenlahden rannikolla. Se on Suomen eteläisin kunta. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä, kolmelta suunnalta meren ympäröimänä. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 kilometriä." (Wikipedia)


Piti elää reilusti yli puolensataa vuotta ennen kuin jouduin Hankoon. Hyvä, että edes silloin. Olisi muuten jäänyt merkittävä ja upea osa Suomesta näkemättä.

Kylpylä- ja huvila-Hangon juuret ovat 1800-luvulla Venäjän vallan ajalta. Merenkulkuun ja sotiin liittyvä Hangon historia ulottuu ainakin 1200-luvulle.


Syksy saapuu kaupunkiin.


Näitä äärettömän upeita huviloita on säilynyt, kiitos luojan, useita. Nykyisin ne ovat kunnostettuja loistokkaisiin ulkoasuihin. Muutakin merkittävää arkkitehtuuria kaupungista löytyy ja siihen voi tutustua opastetuilla kierroksilla.


 Pienen rantamökin ovesta löytyy tällainen kyltti


  ja mökin viereisestä kalliosta mm. oheinen kaiverrus. Olisiko punaisessa nupissa joskus ollut merenpinnan taso. Tuosta ajasta lienee jonkin aikaa, ja maalla on ollut aikaa kohota.


Keskellä Hangon kaupunkia voi olla omakotitaloja tällaisin omin rannoin.


Ja siitä sotahistoriasta ei Hangossa pääse missään eroon. Takana 1879 valmistunut Hangon Casino, ent. Hangon Seurahuone. Casinon oikealla puolella sijainnut kylpylärakennus tuli pommitetuksi Toisen maailmansodan aikaan.


 Kylpylän viereisestä rantakalliosta voi vieläkin erottaa raapustuksen vuodelta 1895. Kenen lie taiteilema.


Samalta paikalta alkaa kylpylävieraille rakennettu rakkauden polku, joka kiertelee pitkin rantakallioita.


Lahden takana on kaupungin keskusta.


Rakkauden polulla


Ja sitten toiseen äärilaitaan.


On ollut mitä tähystää.


On tällä lenkillä hiisikin joskus kirnunnut.


Ja taas ammutaan.


Tarjoilu pelaa. Olisko jotain sote-uudistuksia?


Vai onkohan tästä kyse?


"Kahvilarakennus sijaitsee Pienellä Mäntysaarella noin 3 km keskustasta. Kahvilalla, jonka ensimmäinen nimi oli Café Lilla Tallholmen, on ollut useita omistajia. Historiallisesti kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin on C.G.E. Mannerheim. Hänen kesähuvilansa oli viereisellä Isolla Mäntysaarella. Kieltolain aikana (1919-1932) kahvilan nimi oli Café Africa, ja siellä tarjoiltiin ns. “kovaa teetä”. Kahvilan iloinen ja riehakas meno häiritsi Mannerheimia. Tästä syystä hän osti kahvilan vuonna 1927. Ensimmäiseksi hän muutti kahvilan nimen “Neljän Tuulen Tuvaksi”. Hänellä lienee ollut tarkoituksena tavoitella jonkinlaista itämaista ilmapiiriä. Kenraali Mannerheimia kiinnosti kuitenkin kahvilan hoitaminen niin paljon, että hän lähetti taloudenhoitajansa ostamaan Ranskasta teeastiastoa, josta on vieläkin joitakin osia Hangon Museon kokoelmissa. Kokoelmissa on myös valokuvia, joissa kenraali valkoinen takki päällään laskee huolellisesti päivän kassaa. Mannerheim myi kesähuvilansa ja kahvilan vuonna 1933. Rakennus toimii vielä nykyäänkin kahvilana ja ravintolana." (Hangon matkailu)


Lilla Tallholmen


Pieni Mäntysaari


Tätä pengertietä pääsee Isoon Mäntysaareen, jossa Mannerheimillä oli huvila. Huvila siellä on toki vieläkin.


Hymyilee kuin Hangon keksi. Nyt ollaankin aidon lähteellä.


Hangon-keksi-logo.jpg

"Yritys perustettiin 1910 nimellä Suomalais-Englantilainen Biscuit-tehdas Oy. Ajatuksena oli korvata suureksi kasvanutta pikkuleipien tuontia: vuonna 1910 Suomeen tuotiin noin 400 000 kiloa keksejä etenkin Englannista ja Venäjältä. Tehtaan teknilliseksi johtajaksi valittiin nuori englantilainen Henry E. Hutton, joka oli työskennellyt Englannin eri keksitehtaissa sekä tehnyt opintomatkoja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Hän hankki tehtaalle ajanmukaiset koneet Englannista.

Yhtiölle rakennettiin päärakennus Tvärminnen tiilitehtaan vaaleasta kalkkihiekkatiilestä arkkitehtien Valter ja Ivar Thomen piirtämänä. 1920-luvun alussa yrityksen itselleen kokonaan ostanut kauppaneuvos Hemming Elfvik (1887–1965) laajensi tuotevalikoimaa kekseistä margariiniin, lakritsiin ja vohveleihin.

Vuonna 1927 tehtaan osti Oy Karl Fazer Ab, joka oli jo kolmisen vuotta valmistanut keksejä Helsingissä." (Wikipedia)

Ja tietysti tuotanto siirrettiin aikaa myöten Helsinkiin. Nyt talossa on Hangon tekninen virasto.


Tarkoitus oli vierailla myös Hangon Rintamamuseossa, näyttelytilat eivät olleet auki ja ulkonakin satoi.

Hangon rintama 1941 on nimitys Hangon vuokra-alueen taisteluille/tapahtumille jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Nimityksiä on myös Hangon saarto, Hangon taistelu ja Hangon motti.

Näin museosta Länsi-Uudenmaan museot sivuilla:

"Näyttelyiden avulla museo syventää kävijän tietoja maamme vaikeista vuosista 1939-1945 sekä muista historian ajanjaksoista. Tykkihallissa kerrotaan tykistöstä ja sen esineistöstä.

Sotaveteraanien rakentama museo sijaitsee sodanaikaisella rintamalohkolla Lappohjan kylän tuntumassa. Juuri rintamamuseon kohdalla taisteluita käytiin kesällä 1941." 


Poikkesimme myös pikaisesti Tammisaaressa. Näistä vanhoista rannikon pikkukaupungeista ei voi olla pitämättä.


"Tammisaaren harmaakivikirkko on rakennettu 1680-luvulla kreivi Gustaf Adolf Leijonhufvudin aloitteesta. Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa ja sai nykyisen ulkoasunsa korjauksessa 1800-luvulla. Viimeksi kirkkoa restauroitiin vuosina 1989-1990. Kirkossa on monta arvokasta esinettä, kuten ehtoollismalja 1600-luvulta."

Seraavaksi Raaseporin linnaan. Siitä seuraavassa tarinassa.















Tulliniemen luontopoku, Hanko


"Siellä missä manner päättyy, kohtaan äärettömän meren ja ainutlaatuisen merellisen luonnon. Suomen eteläisimmässä kärjessä, Uddskatanin luonnonsuojelualueella, on pehmeän pyöreitä kallioita, metsää ja niittyjä ja korkeita näköalapaikkoja. Hankoniemen kärki on monen uhanalaisen lajin turvapaikka sekä tärkeä lintujen levähdysalue ja merilinnuston pesimäalue. Varsinkin syksyisin niemellä voi saada huikeita luontokokemuksia, kun muuttavat linnut kerääntyvät niemen kärkeen ennen meren ylitystä."


"Luontopolun varrelle on sijoitettu 15 infotaulua, jotka kertovat vierailijoille alueen arvokkaasta luonnosta sekä merenkulkuun ja sotahistoriaan liittyvästä kulttuuriperinnöstä. Luontopolku on 6,7 km pitkä." Polku alkaa pysäköintipaikalta (kuvan oikea yläkulma) ja kulkee seuraillen niemen läntistä rantaa (katkoviiva).



"Uddskatanin luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1990, ja Uddskatanin vesialue rantoineen rauhoitettiin arvokkaana lintukohteena jo vuonna 1933. Alue on myös osa vuonna 2008 perustettua Hangon kansallista kaupunkipuistoa. Ketojen ja hiekkarantojen kasvi- ja hyönteislajisto on ainutlaatuinen. Myös alueen vedenalainen luonto on arvokas, vedenalaiset riutat ja hiekkasärkät ylläpitävät monimuotoista elämää." Kurttulehtiruusu on löytänyt rannalta oivan kasvupaikan. Sitä esiintyy alueella haitaksi asti ja sitä koetetaan torjua kitkemällä jopa koneellisesti. Saattanee olla toivotonta touhua.


Alkutaipaleella törmää outoon "merisiiliin". Se on jäänne huono-onnisesta Palawan aluksesta, joka tulipalon vaurioittamana  uppoamisen estämiseksi hinattiin 1937 rantamatalaan . 1940 huono onni jatkui ja ajomiina osui hylkyyn halkaisten sen.


Aurinkoisena päivänä voi niemellä  törmätä loppukesästä satoihin jopa tuhansiin lännensyyskorentoihin


Sisämaan kulkijalle kohtaaminen on ainutlaatuinen, sillä lännensyyskorentoa tavataan vain Ahvenanmaalla ja Tulliniemessä. 
 

Syksyinen merikaali


Ranta on myös perhosten suosiossa. Neitoperho ja pietaryrtti


Polun itäpuolelle jäävät Hangon vapaasatama ja luotsiasema. Hangon satamaan tuodaan suurin osa tuontiautoista.


Kovin ahtaalta vaikuttaa tämä väylä. Peräporttialuksen pitää vielä peruuttaa laituriin päästäkseen.


Tulliniemen kärki on monen muuttolinnun viimeinen levähdyspaikka ennen meren ylitystä. Oman vierailuni aikaan ei ollut paljoa katseltavaa, mitä nyt merimetsojen suuret parvet ja muutama lokki.


Oli minulla mukana muutama kaverikin. Muista pitää koirasi kytkettynä!


"Polku on paikoin vaikeakulkuinen eikä sovellu liikuntaesteisille. Luontopolku kulkee luonnonsuojelualueilla, ja alueella saa liikkua ainoastaan merkittyä polkua pitkin. Polku on merkitty valkopäisillä tolpilla. Alueella ei ole palveluja."

Taipaleen loppuosa eli Suomen eteläkärki on upeaa silokalliota. Näkymä pohjoiseen, kaupunkiin päin.


Tässä etelään, aavalle merelle


ja tässä länteen.


Hangolla ja Tulliniemellä on maantieellisen sijaintinsa johdosta kautta aikain ollut suuri sotaisa merkitys. Oheisesta linkistä pääset halutessasi tutustumaan paremmin aiheeseen. Hangon sotahistoria

Oletan yläkuvassa olevan it-aseman. Asema sijaitsee mäellä aivan niemen kärjessä.


Polun puolivälin paikkeilla on sijainnut Toisen maailmansodan aikaan saksalaisten sotilaiden välietappi matkalla Lapista lomalle kotipuoleen. Jotain leirin alunperin yli sadasta rakennuksesta on vielä jäljelläkin. Tässä monisylinterinen saniteettilaitos.


Sodan päätyttyä ja saksalaisten poistuttua 1944 rakennuksissa kuulusteltiin venäjälle palautettavia sotavankeja.


1948 leiristä tehtiin naisten työsiirtola, jona se toimi 1960-luvulle saakka. Alue on suljettu verkkoaidoin ja varoitustauluissa kerrotaan alueella olevan myrkkyjäänteitä. Mitä, sitä eivät kyltit kerro.


Niin Tulliniemi kuin koko Hankoniemi on täynnä eri sotiin tehtyjä rakennelmia tai niiden jäänteitä: juoksuhautoja jne.


Nykyisen autosataman aidatun varastokentän ja länsirannan väliin jää suuri alempana oleva käytöstä poistettu hiekkakenttä. Satunnainen reitillä kohdattu kulkija kertoi kentän joskus jääneen autoineen päivineen veden valtaan. Kastuneet autot olisivat kertoman mukaan vaurioituneet siinä määrin, ettei niistä ollut otettu talteen muuta kuin renkaat. Muu osa romutettiin.

Nyt kentällä tepasteli jokin tankkaava kirvinen. Tuntisiko joku lajin tarkemmin? Lintumies oli nähnyt isommalla putkellaan myös virtavästäräkin.

Aivan niemen kärjen tuntumassa sijaitsee  Tringa ry:n Hangon lintuasema, jossa lintuharrastajat seurailevat ja tutkivat lähinnä lintujen muuttopuuhia.

Tulliniemi on niin monipuolinen ja kiinnostava retkeilykohde, ettei sitä pysty tällaisessa blogi-tarinassa mitenkään täysin avaamaan. Itselleni jäi vielä paljon tutkittavaa. Käy sinäkin Suomen mantereen eteläisimmässä kärjessä ja ihastu. Taatusti et pety!

Lainausmerkein varustetut osuudet olen lainannut  Hangon turistioppaasta.