Kinnankoski

Nastolasta löytyy lampi nimeltä Kilpanen ja järvi nimeltä Pikku-Kukkanen. Nämä kaksi yhdistää toisiinsa Kilpasenoja, jota itse mieluummin puroksi kutsuisin. Kun ei ole lunta, jotta hiihtää voisi, pitää metsään mennä jalan. Tänään läksin käymään Kilpasenojan Kinnankoskella. Paikka on ennestään tuttu, mutta tähän aikaan vuodesta en ole siellä aiemmin käynyt. Alueella risteilevät Nastolan kunnan ja Pajulahden urheiluopiston merkkaamat vaellusreitit. Alueen laidalla sijaitsee myös uusi Lapakiston luonnonsuojelualue. Reitit ovat muuten hyvin merkityt, mutta opasviitat puuttuvat. Siksi itsekin harhaannuin kulkemaan Kilpasen lammelle. Eipä se mitään, tulipahan sekin nähdyksi tammikuisena päivänä. Lampi on vielä muutama vuosi sitten ollut majavien valtakuntaa, mutta nykyiset elämänjäljet eivät enää ole aivan tuoreita.

Vankka on ollut majavain pato. Se kestää vieläkin kävellä ylitseen ja pidättää lammen veden varmaan metrin alkuperäistä korkeammalla.

Telkälle on koti valmiina, kunhan kevät koittaa.

Pienen korjausliikkeen jälkeen löytyi myös alkuperäiskohde Kinnankoski. Vettä oli suht runsaasti.

Retken osatarkoituksena oli harjoitella kuvaamaan virtaavaa vettä ja saada sen liike vangituksi kuvaan. Jotenkin siinä onnistuinkin.

Reittiä oli kunnostettu rakentamalla kävelysilta yli koskenniskan.

Alempana puroa kokeilin pohjan kuvausta. Polaarisuodin poistaa vedenpinnan heijastuksia. Onkohan pohjahiekan seassa kultaa?

Vuosi 2014 alkaa Hiidenvuorelta

Kolme koiraa, kaksi naista ja vanha vaari käyttivät vuoden 2014 ensimmäisen päivän valoisen ajan retkeen Iitin Hiidenvuorelle. Olosuhteet olivat poikkeukselliset, ei lunta ei jäätä, lämpötilakin neljä astetta plussalla. Hiidenvuori sijaitsee Lyöttilän kylässä Kymijoen Hiidensaarella. Saarelle on autotie. Parkkipaikalta johtaa hyvä polku kohti vuoren lakea. Jyrkimmille osuuksille on rakennettu puiset portaat. Kävelymatkaa jää alle kilometrin.

Graniittinen Hiidenvuori on kestänyt jäävuorten ja aikain kulutusta ympäristöään paremmin. Vuoren monelta puolen pystysuorat seinämät kohoavat 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta mitaten  ja meren pinnan tasoon on sata metriä.

Laelta aukeavat upeat näköalat. Capo sai poseerata useammankin kuvaruudun täytteenä.

Cara ja Cheri eivät malttaneet juurikaan olla kuvattavina. Tälle lavalle iittiläiset kuskaavat pitkin polkua ja portaita kesäkuussa pianon. Tiettynä iltana laella pidetään laadukas konsertti. Aiheesta enemmän Hiidenvuori-blogista: http://hiidenvuori.blogspot.fi/

Päivän pilviverho oli ehkä joulukuisia hieman ohuempi ja valosta sai jo jonkun aavistuksen. Tosin kotimatkalla pimeni ja taivaalta alkoi tulla vettä.

Saniaiset ne jaksaa aina vihertää, talvellakin.

Lumesta tai jäästä ei todella ollut tietoakaan. Onko maisemissa asustellut joskus hiisi? Siitä ei ole tietoa eikä siitäkään, että laella olisi joskus ollut muinainen linnake. Vuoren muoto ja sijainti puoltavat tätä oletusta. Lähitienoolta löytyy kuitenkin runsaasti todistusaineistoa kivikautisesta asutuksesta. Jossain sijaitsee geokätkökin.

Jouluisia värejä Unkarista

Palaan vielä kerran hiljattain tehtyyn Unkarin matkaan. Huomion kohteena näissä kuvissa ovat lähinnä värit.

Tässäpä me, matkalaiset. Joulukuun alusta alkaen Keski-Euroopan kaupungeista löytyy toinen toistaan värikkäämpiä ja upeampia joulutoreja ja -katuja. Nämä kuvat ovat Budapestin Vörösmartyn aukion joulutunnelmista.

Kojuista löytyvät erilaiset hehkuviinit, superrasvaiset ja maukkaat liharuuat ja toki monenlaiset käsityöt pukinkonttiin tai muuten vaan tuliaisiksi. Useampaa sorttia maisteltiin. Aukion kahdelta puolen tulvi jatkuvasti monenlaista elävää musiikkia.

On savesta, puusta, villasta ja ties mistä luonnonmateriaalista tehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä.

Kauppahallit ovat värikkäitä myyntipöytiä tulvillaan.

Kirkoissa on lasitaiteilijoiden työnäytteitä. Tämänkin ikkunan  koko on melkoinen.

Matkakumppani halusi Egri bikaveristä liikuttuneena päästää henkilökohtaisen taiteilijansa vapaaksi. Siksi oikeassa alakulmassa pitäisi olla kirjaimet AH.

Hotellit olivat edullisia, mutteivat välttämättä vaatimattomia. Tämä on viimeisen majapaikkamme sisäänkäynti.
Uudet Unkarin kuvat olkoot sitten seuraavalta retkeltä, mikä toivottavasti toteutuu jo ensi keväänä ja vie matkalaiset lintujen maailmaan.

Egri bikaver

Taannoiseen Unkarin matkaan kuului myös parin vuorokauden vierailu barokkikaupunki Egeriin. Kaupunki sijaitsee n.140 km Budapestistä koiliseen ja sinne pääsee kätevästi bussilla. Eikä maksa paljoa. Eger (64000 as.) on suosittu matkailukohde, mutta tähän vuodenaikaan siellä oli hyvinkin väljää ja leppoisaa.

Kaupungin suht pienelle alalle sijoittuva vanha  keskusta on täynnä upeita kunnostettuja arvorakennuksia. Kuten näet, täälläkin on vaan niin ällistyttävän siistiä joka paikassa. Ex tarkkisopea hämmästyttää myös se, missä on räkivä ja mölisevä vähemmistönuoriso. En heihin törmännyt Budapestissäkään.

Taustalla kohoaa mäen kummulla Egerin linna. Turkkilaiset maailmanvalloittajat sotivat 1500-luvulla linnaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa linna piti puolensa, mutta toisella kertaa turkkilaisten aikeet onnistuivat. Eger on Euroopan pohjoisinta aluetta, jossa turkkilaiset ovat aikoinaan mellastaneet. Ajalta on säilynyt mm. heidän rakentamansa moskeijan minareeti. Itse pyhäkkö on hajoitettu.

Ylempänä keskustassa sijaitsee Egerin tuomiokirkko, joka on maan toiseksi suurin kirkkorakennus. Kaupungissa on ollut piispanistuin jo 1000-luvulla.

Tuomiokirkko on vaikuttava myös sisältäpäin.

 Kaupunkinäkymä linnasta kuvattuna. Edessä keskusaukio, vasemmalla Minoriittikirkko ja takana tuomiokirkko.

Keskustorilla ratsastaa edelleen kapteeni Dobo, turkkilaisten lyöjä (pakollinen joka kaupungin "heebo hevosen selässä" -kuva). Kaupungista löytyy myös mm. terveyskylpylä, opettakorkeakoulu ja maanalaisia viinikellareita eri kerroksissa väittämän mukaan 130 km.
Eger on kuulua viinialuetta. Ikäisilleni tunnetuin merkki lienee Egri bikaver eli Egerin Häränveri, jota myös Erkin pikakivääriksi kutsuttiin. Bussin ikkunasta saattoi hämmästellä viiniviljelmiä auton molemmin puolin silmänkantamattomiin.

Matkalla Unkarissa 26.11.-3.12.

Unkari, tuo monet historian vaiheet ja valloittajat kokenut maa, osoittautui vierailun ja varmaan useammankin arvoiseksi matkakohteeksi. Viikossa ei paljoa ehdi, mutta jotain kuitenkin. Kaikki palveluammattilaiset, metrolipunmyyjästä hotellin vastaanottohenkilöön, puhuvat englantia vähintäänkin sen verran, että toimeen tullaan. Suhtautuminen turistiin on välitöntä ja ystävällistä. Liikenne toimii, ruoka on hyvää ja paikat siistejä. Eipä näy katukuvassa enää miehitysaika, mitä nyt lähiöt ovat kuin Lasnamäessä.
Nyt on nähty hätäisesti niin Buda kuin Pest sekä Egerin kaupunki 140 km Budapestistä koiliseen. Pitkä ja vaiheikas historia on jättänyt jälkensä niin kulttuurimonumentteihin, arkkitehtuuriin kuin kansaankin. Jos ovat suomalaiset sekarotuista porukkaa, niin epäilen unkarilaistenkin olevan, niin monennäköistä sakkia eteen käveli.

Vapaudensilta takana kylpylähotelli Gellert

 Tonava, Euroopan toiseksi pisin joki, halkaisee kaupungin Budaksi ja Pestiksi. Kaupunki on yhdistetty vuonna 1873 Budapestiksi. Tässä apuna toimii kahdeksan komeata siltaa.

Ketjusilta takana länsirantaa ja Pestin komeita rakennuksia

Moneen kertaan hävitetty ja rakennettu kuninkaanlinna

Ooppera

Vapaudensilta päivänvalossa

Vanha kauppahalli

Pöllönmetsästys osa II

Lintumiehen neuvoilla alkoi pöllöjäkin löytymään. Torstaina 14.11. ajelin Iitin Kotteron peltoaukeille ja siellä niitä oli ja peräti kolme aika lähekkäin. Olihan se aika juhlava tunne löytää ensimmäinen. Autoa kääntäessä huomasin suoraa edessä kuusen latvassa ensimmäisen. Keli ei ollut kovin valoisa ja lintuunkin oli matkaa.

Tällaisen siitä sain. Ensimmäinen hiiripöllöni. Lauantaina jo paistoi aurinko. Niinpä läksin uuteen yritykseen noille seuduin.  Saman kuusen latvassa odotettiin.

Toinen pöllö istuskeli matkan päässä sähkölangalla. Aluksi lähestyin sitä varoen, mutta se ei tuntunut piittaavan minusta mitenkään.

Tähystys käynnissä. Näkyykö hiiriä tai todennäköisemmin myyriä? Havainto ja matkaan!

Havainto ei ollut tarkka, sillä pöllö jäi lekuttelemaan tuulihaukan lailla pellon ylle.

Nyt löytyi, syöksyyn!

Myyrähän sieltä tuli saaliiksi. Vaikka pöllö ei aiemmin ollut välittänyt minusta lainkaan, näytti se nyt saaliin saatuaan poistuvan eri suuntaan. Saaliinsa omakseen varmistaen  lintu lensi takana olevaan valtaojan uomaan ja nousi sieltä vasta usean kymmenen metrin päästä. Näin jäi kuviin  saalistuksesta ja saaliista vielä hyvinkin parannettavaa.

Jännittäviä hetkiä näin ensikertalaiselle ja uskon näin olevan  jatkossakin.

Paluumatkalla kohtasin  kolme valkohäntäpeuraa vaiko -kaurista nykyään? Pari varmaan nuorenpaa yksilöä väisti viisaasti  pusikon taakse, mutta ilmeisestikin emä jäi passiin. Taisi olla hyväkin ruokapaikka.

Hiiripöllöä etsimässä

Sumuisen harmaana sunnuntaina ajattelin etsiä hiiripöllön, josta olin kuullut. Hiiripöllöt ovat olleet tänä syksynä tavallista runsaslukuisampina muuttomatkoillaan. Täällä Päijät-Hämeessä niitä on nähty erityisesti. Auto vei Orimattilan Kuivannolle ja sen avarille peltoaukeille. Näkyvyys oli aika vähissä. Iso-arvoa sai laittaa aika suurelle. Lähikuvat ovatkin siksi aika rakeisia.

Ei näkynyt pöllöjä, mutta varis kuitenkin oli särvintään etsimässä. Pyörin seudun maisemissa aikani ja jatkoin Kotteron kautta Säyhteelle.

Säyhtee on ihme paikka. Ei reissua, ettei sieltä löytäisi jotain mielenkiintoista. Tänään törmäsin valkoposkihanhiin.

Immilän myllyn moneen kertaan kuvatut maisemat saivat harmaana päivänätähän kuvaan mustavalkokohtelun, kuten jo yläkuvan variskin.

Vettä oli runsaanpuoleisesti. Viimeyönäkin heräsin sateenropinaan. Tällä paikalla on aikoinaan ollut kai useampikin mylly sekä sahalaitos. KALASTUS KIELLETTY- kyltti kertonee joen arvokalakannasta.

Immilänjoen yläniska on ollut suosikkikohteeni jo muutaman vuoden, yleensä kuitenkin talviaikaan. Tällä paikalla olen kuvannut ensimmäisen saukkoni. Jossain jokipenkassa ne nytkin varmaan lymyävät. Hiljaista oli, ei näkynyt vielä edes joessa talvehtivia joutsenia.

Tässä vielä sumuinen Ruuhijärvi, josta Immilänjoki saa alkunsa. Kello oli jo n. 13 ja lämpöasteita 2,5.