keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pönttövuoren tunneli

Miksi pojat halusivat ennen veturinkuljettajiksi? Haluavatko vieläkin, en tiedä, mutta en ihmettelisi, jos haluaisivat. Junissa on jotain. Höyryveturikauden junissa eritoten.

                                                                                                                                          (Lainakuva)

Jo pelkästään tällaisen Ukko-Pekka höyryveturin kuva nostattaa sykettä. Olen toki itsekin höyryajalta.

"Vuoden 1912 lopussa annettiin keisarillinen määräys rautatien rakentamisesta Jyväskylästä Pieksämäelle mahdollisimman suoraan. Kilpailevina vaihtoehtoina poikittaisradaksi olivat aiemmin
olleet myös linjat Jyväskylä - Mikkeli ja Suolahti - Suonenjoki. Kun rautatie Savonlinnasta Pieksämäelle oli päätetty rakentaa vuonna 1909, nämä vaihtoehdot putosivat pois."



Ehkä kaikkein tunnetuin Suomen rautatietunneleista on vuonna 1917 puhkaistu 1223 metriä pitkä Pönttövuoren tunneli Jyväskylän - Pieksämäen rataosalla. Se oli Suomen pisin tunneli aina vuoteen 1964 asti, jolloin valmistui Jyväskylän - Suolahden radalle 2734 metriä pitkä Kangasvuoren tunneli. Pönttövuoren tunnelin itäpäässä on perinteinen kivistä muurattu portti, johon on hakattu tunnelin rakennusvuodet 1914 - 1917 sekä Suomen leijona.


Länsipää eli Jyväskylän pää on nykyisin tämän näköinen.


"Juhannusaattona 1917 saavutettiin yksi tärkeä etappi Jyväskylän - Pieksämäen ratatyömaalla. Silloin Pönttövuoren tunnelia idästä ja lännestä louhineet ryhmät kohtasivat toisensa vuoren uumenissa 580 metriä tunnelin Jyväskylän puoleisesta päästä. Vaikean maaston ja kiireisen rakentamisaikataulun vuoksi Jyväskylän - Pieksämäen rataosuudesta tuli Suomen ensimmäinen suurelta osilta koneellisesti rakennettu rata. Suuren höyrykaivinkoneen, Hullu-Jussin, työskentelyn Leppälahdessa näki myös maanmittarinapulainen Alvar Aalto."


 Kiskot ovat poissa ja tunneli on suljettu rautaristikolla molemmista päistä. Radan sähköistämisen vaatima korkeampi tunneli avattiin pari sataa metriä etelämmäksi 1995.


"Pönttövuoren tunnelin rakentaminen alkoi syksyllä 1914. Tunnelin rakentamista johti insinööri M. Laurila. Aluksi vuoressa työskenneltiin kahdessa ja myöhemmin kolmessa vuorossa. Tunnelia louhittiin aluksii käsityönä lekalla poraan lyöden. Vuonna 1916 työmaalle saatiin paineilmaporat."


Tämä mies ei ole rakennusaikaisesta topparoikasta, vaan hän on veturinkuljettajan poika, Satunnainen retkuilija, jolla on palava rakkaussuhde kaikkeen raideliikenteeseen, varsinkin vanhempaan.

"Tunnelia rakennettin louhimalla vuoreen ensin pientä käytävää porat vaaka-asennossa. Tämän jälkeen käytävää alettiin laajentaa alas ja sivuille päin porat pystyasennossa. Irti räjäytetyt kivet nostettiin kääntyvällä tunnelinosturilla kapearaidevaunuihin poiskuljetettavaksi. Tunnelia valmistui käsityönä noin 30 metriä kuukaudessa ja konetyönä lähes 60 metriä. Välillä louhintaa haittasi dynamiitin puute."


"Pönttövuoressa sattui paljon tapaturmia urakkavauhdin ja huonon dynamiitin vuoksi. Räjähdyksen jälkeen löytyi reikiä, joissa dynamiitti ei ollut palanut pohjaan asti. Näistä reijistä lähdettin sitten jatkamaan porausta työn nopeuttamiseksi. Silloin usein räjähti ja porari menetti henkensä.

Kerran tunnelissa sattui paha räjähdys, jossa kuoli kerralla neljä miestä ja useita loukkaantui. Onettomuuden uhrit vietiin Jyväskylään hevosreessä. Tiehen kerrotaan jääneen veriviivan, joka ylettyi Metsolahdesta Vaajakoskelle asti."


"Rata määrättiin aikanaan rakennettavaksi pikaisesti Venäjän sotaväen tarpeita varten, mutta  maailmasota ja vallankumous olivat muuttaneet tilanteen radan valmistuessa. Sotaisasti radan liikenne kuitenkin alkoi. Kun Etelä-Suomi joutui punaisten haltuun, Jyväskylän - Pieksämäen rata oli valkoisten ainoa ratayhteys Länsi-Suomen ja Itä-Suomen välillä. Sodan vuoksi rata luovutettiin täysin valmiina rautatiehallitukselle vasta marraskuussa 1918."


Louhittu kiviaines vietiin ulos tunnelista kapearaiteista rataa pitkin. Sepelin joukossa on näkyvillä vieläkin ratapölkkyjä, jotka ovat normaali rataan liian lyhyitä. Voisivatko nämä olla yli satavuotiaita?


Tunneli on 1240 metriä pitkä. Molemmista päistä aloitetut louhintatyömaat kohtasivat toisensa 580 metriä läntiseltä suuaukolta juhannusaattona 1917.


Käytöstä poistettua tunnelia ei ole otettu mihinkään muuhun käyttöön. Ilmeisestikin sen rapistuminen ja katosta satunnaisesti irtoavat kivenmurikat vaatisivat sen hintaluokan saneeraustöitä, ettei uutta yrittäjää ole löytynyt.


"Lokakuussa 1919 julkaistussa Keskisuomalaisen erityisessä Pieksämäki-numerossa nimimerkki "ukkeli" kertoi matkastaan uudella tunneliradalla. "Kun matkustaa tällä radalla, huomaa miten erinomaisen suurella mielenkiinnolla jokainen ensikertalainen matkustaja odottaa tunnelin tuloa. Ja kun se tulee, niin kaikki ovat hiljaa ja laskevat sekunteja todetakseen kuinka kauan pimeys kestää.
Nurkassa kenties joku rohkeampi jotain huomauttaa, mutta siihen ei juuri tartuta, vaan istutaan vain vaiteliaina."

Entisenä lievestuoreelaisena, lukuisat kerrat tunnelin läpi kulkeneena, voin kertoa, että näin tehtiin vielä minunkin nuoruusaikana. Tosin silloin oli junien sisätiloissa toisinaan jo valot.


"Juhannusaatto 1917 oli tunnelin rakentajien juhlapäivä, sillä silloin tunneli puhkaistiin läpi. Tunnelia molemmista päistä louhineet ryhmät kohtasivat toisensa vuoren sisällä."

Tämä perhonen lepattelee varhaisen ratavartijan rehevällä asuinkentällä ja toivottaa Hyvää Juhannusta 2017 kaikille blogini seuraajille.

Lainausmerkein varustetut tekstit ovat Pertti Itkosen käsialaa. Kiitos siitä hänelle. (http://personal.inet.fi/koti/pertti.itkonen/ponttovuori.htm)



Nämä kuvat vanhoista postikorteista on lisätty 4.4.2022








Täältä sen löydät: Pönttövuoren tunneli









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti