sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mobilistien talviajot 2016 Keuruulla

 Keuruulla järjestettiin eilen Keski-Suomen Mobilistit XLIII talviajot. Mukana oli 190 autokuntaa ja joitakin moottoripyöriä. Osa oli tullut Virosta ja Ruotsista asti. Tapahtuman keskipisteenä oli Keuruun entinen varuskunta-alue, jossa oli ajojen lähtöpaikka ja lounastauko. Autot kiertelivät keuruulaisia maalaisteitä, vanhemmat noin 95 km:n ja uudemmat noin 145 km:n reitin.
Aamu valkeni pilvettömänä, mutta lähtölaukauksen aikaan taivas vetäytyi pilveen ja myöhemmin tipahteli hieman luntakin. Pakkasta oli aamulla 11 astetta ja päivällä viisi. Varmaan hyvä ajokeli, mutta kuvaajalle aika harmaata.


Tästä mennään!


Varuskunta-alueella kun oltiin, lähti keulaan tietä aukomaan tällainen sotakone.



Ford T-Model Runabout vm 1911

Numerolla 1 oli ansaitusti  varustettu tämä vanhin osallistuja Ford T-Model Runabout vm 1911. Auton omistaja on Markus Honkala Vihtavuoresta.


 Ford T Touring vm 1923

Yllättävän paljon näitä autohistorian ensimmäisiä on vielä olemassa ajokuntoisina .



Ford T Touring vm 1925


Citroen B12 10CV vm 1925


Ford Touring vm 1926


                                                                 Ford T Touring vm 1927



Ford A Pick-Up vm 1928


Sama lähempää, matkustamon tyyliä.


Ford A Pick-Up vm 1929


Ford A Coupe vm 1930


Plymouth Standart 4D Sedan vm 1938

Nyt lähestytään jo nykymuotoilua. Mieleen tulevat rosvot ja poliisit pirtuajoilta.


Ford A Fordor vm 1930


Harley-Davidson 28B vm 1928 


Chevrolet Styleline De Luxe 4-d Sedan vm 1952

Siirryttiin aikaan, jota itsekin olen elänyt.


       Mercedes-Benz 4D Sedan 170 Vb vm 1052


Morris Minor Sedan vm 1952

Tällainen oli eräällä kouluni opettajalla vielä 60-luvulla. Isot pojat nostivat auton pituussuunnassa pihan lentopallotolppien väliin.


Cadillac Convertible Coupe vm 1953


Ei päätä palele!


Volvo PV 832 vm 1951, Ruotsi


Citroen BL 11 vm 1955

Tässä ehkä upein kärry, ainakin minun makuuni. Eiköhän tuolla ratin takana istu itse komisario Maigret, joskus aikoinaan ainakin istui.


Moskvitch 401 vm 1955
Moskvitšin historia alkoi vuonna 1928, kun Moskovan autotehdasta alettiin rakentaa. Se aloitti vuonna 1930 Ford A ja Ford AA -malleihin perustuvien autojen kokoonpanon Gorkin autotehtaan (GAZ) tuottamista osista. Vuonna 1940 tämä moskovalainen, Kommunistisen nuorisointernationaalin (KIM) mukaan nimetty tehdas suunnitteli oman kaksiovisen automallin KIM 10, joka pohjautui lähinnä Fordin Prefect- ja Ten-malleihin. Autosta tehtiin myös avomalli.

Josif Stalin ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen autoon, joten sen tilalle suunniteltiin neliovinen pikkuauto. Tämä auto muistutti jossain määrin Opel Kadettia ulkoisesti, mutta perusratkaisut olivat Fordilta. KIM 10 -autoa tehtiin viitisensataa kappaletta. Neliovisia ei ehditty tehdä kuin pari kappaletta, kun tehdas oli siirrettävä sodan vuoksi kauas Uralin taakse ja valjastettava sotatarviketuotantoon. Sodan päätyttyä voittajiin kuulunut Neuvostoliitto miehitti Itä-Saksan, ja sai osansa Saksan teollisesta tuotannosta, osana pyrkimystä estää pysyvästi Saksan uudelleennousun teollisuusmahdiksi.

Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jääneestä Brandenburgista siirrettiin Uralin alueelle Opelin kuorma-autotehdas koneistoineen ja henkilökuntineen. Opelin Rüsselsheiminpahoin pommitetusta tehtaasta vietiin jäljelle jääneet Opel Kadettin "K-38" tuotantovälineet ja piirustukset. Tehtaan jäännösten siirto oli työlästä: autotuotanto oli lopetettu 1940 sotatarviketuotannon tieltä, ja tehdas sodan loppuvaiheessa pommitettu raunioiksi. Stalin oli kuitenkin päättänyt, että Kadett on soveliaampi Neuvostoliiton kansanautoksi kuin KIM. Vaikka tuotantodokumentitkin olivat General Motorsilla ja tuotantokoneet enimmäkseen hajalla, oli tehdas saatava toimintaan Moskovassa. Venäläis-saksalainen työryhmä ja sodan jälkeen perustettu yhteistyöyritys, Awtovelo, sai kuin saikin tarvittavat valmistelut tehdyiksi niin, että vuonna 1947 voitiin käynnistää Moskvitš 400-420-mallin henkilöautojen tuotanto. (Wikipedia)


Pobeda M-20 vm 1956

Pobeda (ven. Победа, "voitto") GAZ-M20 oli neuvostoliittolaisen GAZ-autotehtaan vuosina 1946–1958 valmistama automalli. Auton suunnittelun sai tehtäväkseen GAZin tehtaan suunnitteluosasto jo vuonna 1943, pääsuunnittelijana ansioitunut Andrei Lipgart. Autoon suunniteltiin aluksi kuusisylinterinen moottori, mutta Josif Stalinei laitetta hänelle sitä esiteltäessä hyväksynyt ja niin moottoriksi valittiin 2111 ccm sivuventtiilinelonen, teholtaan vain 50 hv. Auto oli suunniteltu pikavauhtia 20 kuukaudessa ja se kärsi alkuun vakavista puutteista ja vioista. Etupään erillisjousitus oli hutera, polttoaineenkulutus valtava, takajousitus veltto ja auto kärsi myös monenlaisista valmistusvioista. Vuoteen 1948 mennessä lastentaudit oli kuitenkin voitettu ja auto osoittautui vankaksi ja kestäväksi. Koska auto painoi noin 1400 kg, se ei ollut nopea, mutta suunnittelun lähtökohtana olikin hyvä etenemiskyky Neuvostoliiton huonoilla teillä. Vankka rakenne, isot pyörät, korkea maavara ja hitaaksi välitetty voimansiirto tekivät autosta hyvän etenijän myös Suomen heikoilla kelirikkoteillä. Pobedaa tuotiin runsaasti Suomeen, koska länsimaisten hyödykkeiden tuonti oli valuuttapulan vaivaamassa maassa ankarasti säännösteltyä. Pobedaa käytettiin paljon
taksiautona. (Wikipedia) Ei siis Popeda, kuten Patella. Oisko tullut tahallinen tai tahaton kirjoitusvirhe?

Volga M21

Jos palveli Pobeda taksina, niin tässä se vasta taksiauto oli. GAZ-21 Volga on vuosina 19561971 valmistettu neuvostoliittolainen keskitasoa suurempi auto ja ensimmäinen Volga-niminen ajoneuvo. Suomessa autoa myytiin nimellä Volga M-21 S. Volga suunniteltiin kestämään ja kulkemaan Venäjän oloissa, joten siinä oli suuri maavara, jäykkä jousitus, sitkeä (mutta tehoton) moottori ja tavallista parempi ruosteenesto. (AutoWiki)


Volvo P 1800 S vm 1968, Pyhimys-Volvo


Renault Elf/ IC Copper vm 1959

Huumoria on aina hyvä olla matkassa. Arolan sakki, Vaasa


Ford Cortina GT vm 1966

Tällainen tähtisilmä (takana) oli myös erään lukioaikaisen luokkakaverin isällä. Sillä käytiin ainakin pilkillä ja Ahvenlammen juhannusjuhlilla. "Hurjaa nuoruutta"?


Ford Mustang V8 Cabriolet vm 1965

Jo 50-vuotias Mustang ei paljon häpeile nykyraudoille. Ja se ääni!

Ensimmäisen sukupolven Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä ARE Oy:n autonäyttelyssä 12.4.1964, eli päivää aiemmin kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13.4. alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä. Ensimmäisiin malleihin oli saatavana joko 170-kuutiotuumainen rivikuutonen tai 260-kuutiotuumainen veekahdeksikon. Mustangista tuli menestys. Ensimmäiset 100 000 autoa myytiin muutamassa kuukaudessa. Miljoonan valmistetun Mustangin raja rikottiin kahdessa vuodessa.

Ford Mustang maksoi Suomessa vuonna 1965 20.800 markkaa eli 37.138 euroa (v. 2013, kerroin 1,7855) (TM 8/1965). Moottorina oli 4738 cm³ V8, teho 140 kW DIN (190 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 220 hv). Vääntö 407 Nm, normi ei tiedossa. Kiihtyvyys 0–100 km/h 9 sekuntia. (AutoWiki)

Volvo Amazon 121 vm 1959

Jos ei ole Mustang ajassa haalistunut, ei sitä myöskään ole Volvo Amazon, nuoruuteni ihailun kohde. 


Aina jonkun kaasujalkaa kutittaa. Ymmärrän.


Volkswagen 1200 vm 1964

Tällaisella alkoi oma autoilijan urani vuonna 1970. Volkkareita oli kotonani useampia. Yhden sain lunastuskuntoonkin. Jos on akku takapenkin alla, voi siitä koitua ongelma. Varsinkin, jos roikut vyössä auton ollessa katollaan.


Fiat Nuova 500 vm 1963

Kyseessä ns. kaapparimalli eli ovet aukeavat etupuoleltaan. Joskus näin kävi myös ajossa.


MG TD vm 1950? Ruotsista (näin väitän, lähtöluettelo väittää muuta)


Kun entisöidään, tehdää työ kunnolla alustaa myöten!


Vanaja N2 47 4x4/4500, vm 1964


Pikkupojan mielestä Vanaja oli ainut oikea kuorma-auto ja on sitä vieläkin. Muut on jotain kuljetusvälineitä.


Gaz 69 vm 1972

Kun menin armeijaan, tuli tämä peli juuri uunista. Nostalgiaa. 


Porsche 911 SC vm 1981

Mustangin ohella meikäläiseen vaikuttanut autokaunotar. Näinköhän on Häkä Häkkinen matkalla rinteeseen. No, taitaa olla liian tuore peli.

                                  


Tyylinäytteitä 


Ja huoltaa pitää, jos aikoo matkustaa.


Lopuksi kuvakavalkaadi varikkoalueelta.








Toivottavasti sinä lukijani et ole päätynyt tätä maratoonia seuratessasi samaan tilaan kuin tämän sotaprätkän peräkärryn potilas. Kuvia tuli paljon enkä olisi halunnut jättää mitään pois. Valinta on vaikeata. Olkoon mottoni tänään: Ei se laatu vaan määrä!