maanantai 30. kesäkuuta 2014

Etelä-Konneveden kansallispuisto II

Veneretki 27.6.2014

Kun on levätty eilisestä, jatketaan seikkailua uudessa kansallispuistossa. Tämä retki suuntautui puiston pohjoiseen ja luoteiseen kolkkaan. Itärannan jyrkät ja jylhät kalliot muuttuvat tällä suunnalla mataliksi silokallioiksi.





Kuva: kansipoika AT

Reitti kulki Pyysalon hiekkalaguunin kautta. Olipa vesi korkealla, kun varsinaisesta  hiekkarannasta oli nyt näin vähän näkyvissä. Saareen lienee tulossa uusi leiripaikka, kun vaha laavukin oli tuhoutunut myrskyn kourissa.


Seuraava ja pääkohde oli Pohjois-Lanstun karsikkosaari. Kyseessä on saari, jossa esi-isämme pysähtyivät matkallaan viedessään vainajia Rautalammin emäpitäjän kirkkomaahan. Vieressä oleva Etelä-Lanstu ja kummankin pyöreät rantakalliot muodostavat yhdessä ikään kuin portin matkalla eteenpäin. Tarun mukaan kyseessä on ollut symbolinen portti myös tuonpuoleiseen.


Saattomiehillä oli tapana jättää merkintöjä petäjien kylkiin. Tapana on ollut merkitä aika ja vainajan nimimerkki. Näistä puista löysimme vain numeroita ja merkin X. Kyseessä on varmaan 1800-luvun lopun merkinnät. Taannoinen Asta-myrsky on kaatanut komeat karsikkomännyt. Joku näyte on viety myös Konneveden kotiseutumuseoon.


Kasvakoon tästä uusi karsikkopuu.


Mies tarvitsee myös ruokaa. Lounaspaikka valittiin Lanstuista etelään sijaitsevasta Lapinsalon saaresta. Paikka on veneilijän ihannekohde. Konneveden järvipelastajien rustaama laavu ja venelaituri ovat uskomattoman komean pikkuvuonon suojissa.


Näistä saarista ja rannoilta löytyy runsaasti rapakiviä, jotka sinnittelevät eroosiota vastaan.


Jos liikkujia on vähän, pääset laiturikiinnitykseen. Poijupaikkojakin on muutama. Toisesta lahukasta löytyy laituri ja lapsillekin sopiva hiekkainen uimaranta.


Lintumiesten ja Siikataimenen (näin uskon) vaikutuksesta kalasääski on yleistynyt näillä vesillä. Kahden päivän retkellämme löysimme viisi pesää, joista kolmea asuttiin.


Vaikka alkukesän päivät ovat olleet koleita ja epävakaita, retkiämme suosi lähes tyven ja aurinkoinen sää. Jäi hyvä maku ja intohimomme näihin seikkailuihin roihuaa edelleen.

Etelä-Konneveden kansallispuisto I




Veneretki uudessa kansallispuistossa 26.6.2014

"Etelä-Konnevesi on Rautalammin reitin kirkasvetinen keskusjärvi, jonka rannat ovat pääosin kallioisia, niukkakasvustoisia ja jyrkkiä. Alueen pohjois- ja länsiosassa maaston muodot ovat loivempia ja silokallioisia. Itä- ja eteläosien maisema on puolestaan huomattavan jyrkkäpiirteistä, pohjoissavolaista vuorimaata. Tämä sekä rakentamaton yleisilme antaa alueelle erämaisen leiman."
http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/luonnonsuojelu/suojelualueet/kansallispuistot/etelakonnevesitietoa/Sivut/default.aspx


Retki alkoi karttanimi Hännänniemi H-kirjaimen kohdalta. Kaverina oli "Leppävirtaa"-Anssi ja kyydit tarjosi Jatta apuveneineen. Keula suunnattiin suoraan itään ja ensimmäinen kohde oli Saukkosaari.


 Saukkosaaren itärannan jyhkeä kalliojyrkänteessä on mm. luolamaisen halkeaman, jonka sisäseinämästä löytyy rapautumalla syntynyt nyrkinkokoinen kuoppa ns. tafoni. Valitettavasti tafonin  kuva jäi epätarkaksi veneen keikkumisesta johtuen. Seinämässä on myös erikoisia nuolenpääkuvioita, joiden syntyhistoriasta ei minulla ole tietoa.




Saukkosaaren rantamaisemia.






Tässä uskollinen palvelijamme Jatta.


Naamakuva Käpynänvuoren seinämästä.


Kodanovisen saaresta löytyy suht kookas metsäinen lampi. Vähempi oli ihmisjälkiä maastossa.


Kodanovisenlammen lumme.


Konnevedestä pääsee pienemmällä veneellä parikymmenmetrisen kapeikon kautta Kalajanjärvelle. Tämä entinen jylhärantainen erämaajärvi on nykyisin rannoiltaan paljolti mökitetty. Järvi jää enimmäkseen kansallispuistoalueen ulkopuolelle vaikka onkin sen sisäpuolella. Tuolla jyrkänteellä tonki joku pikkuhaukka talitintin pesäkoloa.


Kalajanjärven kirkkovuori, joka sijaitsee Kirkkoniemessä. Mistä tämä kirkko-osa nimiin tulee?




Luonnonkauneutta riittää ihailtavaksi niin suuressa kuin pienessäkin muodossa. Vanamo.


Ja sitten takaisin mökille ja saunaan. Matkaan meidät saatteli Paskoniemen kalasääski. Kuvista oli tosi vaikea valita vain muutama, sillä niin paljon olisi ollut tarjolla. Käykääpä itse ihan paikanpäällä toteamassa. Moniin kohteisiin pääset vain veneellä tai kanootilla, miksei talviaikaan kelkalla tai hiihtäen. Manneralueen kohteista helpoin valloitettava on Kalajanvuori.