tiistai 19. kesäkuuta 2018

Sulkavan linnavuori


"Sulkavan Pisamalahden linnavuoren seinämät kohoavat lähes pystysuorina kohti korkeuksia Saimaan rannalla. Linnavuorella ei ole koskaan tehty arkeologisia tutkimuksia, mutta sitä pidetään mykistävien maisemiensa ja järeiden puolustusmuuriensa takia Suomen vaikuttavimpana muinaislinnana." (Aalto&Helkala, Matka muinaiseen suomeen)


Satunnainen retkuilija Anssi ja vaimonsa Anna-Kaisa toimivat oppaina 10.6. tehdyssä muinaislinnan valtauksessa.


Tämän muistokiven ääreltä lähtevät portaat kohti vuoren lakea. Kyltissä lukee: Pisamalahden linnavuori, Muinaislinna, Rautakausi.


"Linnavuori sijaitsee erinomaisella paikalla Saimaan Enonveden rannalla, Sulkavalta noin viisi kilometriä Partalansaaren suuntaan. Linnavuori kohoaa komeana noin 55 metrin korkeuteen Saimaan pinnasta ja sen laella oleva muinaismuisto- ja näköalakallio on maakunnallinen nähtävyys." (http://www.sulkava.fi/matkailu/geopark/linnavuori/)



"Vuorta kiertää Suomen linnavuorten järein muuri. Jopa kahden metrin korkuinen ja kolmen metrin levyinen muuri on kasattu litteistä kivistä, jotka lomittuvat hyvin toisiaan vasten. On arveltu, että linnavuori olisi varustettu rautakaudella tai keskiajalla suojaksi hämäläisiä vastaan."  (Aalto&Helkala, Matka muinaiseen suomeen)
Voit verrata muurin mittoja Anna-Kaisan kokoon.


Tässä muuria mahdollisen portin kohdalta lännen suuntaan.


Vuoren laelta ei ole löytynyt mitään merkkiä rakennuksista.


Muurin päällä on kuitenkin ollut mahdollisesti hirsinen seinämä. Tämä on rekonstruktio Rapolan linnavuoren juurelta.


Näkymä Enonveden yli länteen. Haluaisitko vesille?


Tästä voisi ottaa pitkän loikan..... alaspäin.


Paha on ollut vihulaisen yrittää. Hyökkääjän varalle on ollut kivenmurikoita ja kiehuvan kuumaa vettä, ehkäpä nuolipyssyjä nuolineen ja keihäitä. Muurin reunalle yltäneitä on ollut hyvä kumautella jollain astalolla.


Näitä näköalakuvia tuli otetuksi melkoisesti. Arvannet syyn? Järvenpuoleisella reunalla ei muuria ole, ei tosin tarvettakaan. Tämänkesäinen kuivuus oli uuvuttanut laen kasvillisuuden melko totaalisesti.


Action-kamerakuvausta idän suuntaan.


Linnan itäreunalla muuri päättyy tähän. Kyseessä voi olla jonkinlainen vartiopesäke. Tulee toki mieleen, onko tätä kohtaa korjailtu joskus myöhempinä aikoina.


Rannassa vuoren juurella on venelaituri. Sinne johtavan polun varrelta löytyy mahtavien louhujen joukosta miehenryömittävä luola. Anssi suoritti tutkimuksia luolan suulta, sisällä ei käyty.


Ennen rantaa on vielä kuljettava kivisen holvin alitse.


Tarkasteleepa linnavuorta miltä suunnata tahansa, on näkymä aina kunnioitusta herättävä. On siinä vainolainen joutunut harkitsemaan valloituksen järkevyyttä.


Jyhkeää rantaa riittää pidemmällekin.


Samoin suuria irtolohkareita.  

Suuri haaveeni tälle kesälle oli päästä valloittamaan tämä Sulkavan Pisamalahden muinaislinna. Nyt se on tehty ja vielä on kesää jäljellä. Tässähän ehtii vaikka mitä!






lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kevätkauden lintuja 2018

Tässäpä joukko lintumaailman kohtaamisia tältä keväältä. Laitan tänne "albumiin" jemmaan.



Merikotkaa vartosin Huittisissa haaskalla, tulikin korppi.


Valkoselkätikka pesäkolon rakennuksella. Nastola


Sama kolon ulkopuolella


Naurulokit lemmentyössä. Palokka


Sepelkyyhkyt hakevat ylivuotisia viljanjyviä. Kuivanto


Joutsenet ja hanhet täydentävät ravintovarastoaan ennen pitkää lentoa pohjoiseen. Kuivanto


Pikkutikka tankkaa. Uusikylä


Lempi se on mielessä heilläkin.


Kurjen pesänrakentelua. Kosteuden vuoksi paikka hieman siirtyi. Hankasalmi


Mustakurkku-uikkupari. Hankasalmi


Taivaanvuohi kosiolennollaan. Etummaiset pyrstösulat aiheuttavat mäkättävän äänen, kun lintu syöksyy. Iitti


Liro etsii syötävää. Iitti


Kattohaikarat pesällään. Latvia


Pesiikö kalalokki puussa? Kyllä, jopa 10 m korkealla. Nastola


Kottaraisen kotikolo luonnonpuussa. Uusikylä


Ruokokerttunen. Olipa vaikea saada vilkas lintu tähtäimeen. Uusikylä


Haahkapari, naaras kerää ravintoa munintaan. Oltiin Jorman kanssa arktikaa etsimässä. Pitkänmatkan muuttajat menivät kovin kaukaa. Emäsalo


Porvoonjoen suistoalueella, Ruskiksen luonnonsuojelualueella kuunneltiin satakieltä.


Nyt on jo törmäpääskykin pesänteossa. Lannevesi


Nuolihaukka ei pidä kalasääsken läheisyydestä. Lienee turhaa huolta.


Huolehtiva perheenisä tuo hautovalle emolle evästä. Etelä-Konnevesi.


Ja paljon olisi muitakin, mutta nämä tällä kertaa. Kuvataan kesällä lisää.














tiistai 29. toukokuuta 2018

Rapolan muinaislinna

Kevätkiireet ovat siirtäneet jutun tekoa Rapolan muinaislinnasta jo pari viikkoa. Eipä siellä paikan päällä mikään ole siinä ajassa muuksi muutunut, mitä nyt kevät on muuttunut kesäksi. Retkipäivä oli 15.5.

"Suomesta tunnetaan noin 100 muinaislinnaa. Ne ovat yleensä vaikeapääsyisiä paikkoja, jyrkkiäkallioita ja harjuja, joiden loivemmat rinteet on rautakaudella varustettu puuvallein. Linnavuoren varustaminen ja puolustaminen on vaatinut yhteistoimintaa. Niitä pidetäänkin merkkeinä järjestäytyneestä kyläasutuksesta. Usein linnavuorelta toiselle on näköyhteys ja onkin arveltu, että niiden välillä olisi pidetty yhteyttä tuli- ja savumerkein." (Opastaulu)


"Rapolan muinaislinnan erottaa mista sen poikkeuksellisen suuri koko. Noin kilometrin pituisen muurin sisäpuolelle jää yli viiden hehtaarin suuruinen alue." (Opastaulu)

Rapola sijaitsee Vanajanselän pohjoisrannalla Rapolanharjun eteläpäässä, tärkeän rautakautisen vesireitin varrella.


Jätin autoni Voipaalan kartanon vieressä olevalle pysäköintialueelle ja läksin kapuamaan läpi jyhkeän kuusikon kohti harjun lakea.


Alueen polkureitit ovat hyvässä kunnossa paikoitellen myös portaiksi rakennetut. Kulkeminen on helppoa vaikka nousua hieman tuleekin.


"Muinaislinna kohoaa jääkauden synnyttämän harjun laella noin 65–70 metriä Vanajaveden vedenpinnan yläpuolella. Varsinaisen linna-alue sijaitsee 200 metriä leveällä ja 400 metriä pitkällä harjulaajentumalla, jonka alueella on kaksi jääkauden muodostamaa harjuhautaa eli suppaa. Niistä isompi on 200 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja 15 metriä syvä. Pienempi hauta on 50 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja 7 metriä syvä."(Wikipedia)


Läksin kiertämään tätä kraaterimaista mäkeä vastapäivään. Heti alusta saatoin havaita kivisiä latomuksia, jotka ovat olleet linnan puisen seinävarustuksen perustana.


Siellä täällä näkyi jälkiä pienemmistä kivikasoista. Näillä kivillä on voitu heitellä rinnettä nousevia vihollisia, arvellaan.


Tällaisissa nelisivuisissa tulisijoissa, joidenka päätykivi on muita korkeampi, on arveltu keitetyksi vettä, joka sitten olisi myös ollut taisteluase vihollista vastaan.


Polku jatkuu jo maata päälleen saaneen kivivallin päällä. Ulkopuolen rinteitä uskotaan muokatuiksi vaikeammaksi kavuta. Nykyistä hienoa puustoa rinteillä ei varmaankaan ollut. Aukea maisema on ollut vaikeampi valloittaa.


Lähikartanoiden puistikoista maastoon on levinnyt ainakin tammi ja


vaahtera.


Sisärinteestä löytyy kuoppia, joiden arvellaan olleen joko asuinsijojen, hevossuojien tai varastojen pohjia.


Paikoitellen polun pohja on kuin kivillä päällystettyä katua.


Tässä notkelmassa on sijainnut linnan pohjoinen portti.


Näitä kivivalleja on uskoakseni joskus käännelty, jotta nähtäisiin, minkälaisia ne ovat muinoin olleet.


Muuria lännen puolelta.


Linnan ja sen ympäristön polkuja voi kierrellä tutkien historiaa, mutta myös tutkittavaa luontoa löytyy monipuolisesti. Nyt oli kevät parhaimmillaan ja mm. valkovuokot runsain mitoin loistossaan.


Suuremman supan pohjalla on ollut kaivo ja arvelen elämän linnassa hyvinkin sijoittuneen tänne alas. Tosin linna ei ole koskaan toiminut vakituisena asuinpaikkana, vaan se on ollut tilapäinen suoja, pakopaikka.
"Rapolan linnavuoren ajoittaminen on hyvin vaikeaa. Sitä on pidetty viikinkiaikaisena linnavuorena, ja harjun juurella olevat Matomäen ja Hirvikallion kalmistot ovat tältä ajalta. Mikään itse linnoituksessa ei todista, että linnoitus olisi tältä ajalta. Toisaalta linnavuoren pinta-alasta on tutkittu vainprosentti, eli paljon tietoa voi olla vielä löytämättä."Aalto&Helkala, Matka muinaiseen Suomen)


Linnan nykyinen jo iäkäs vartija.


Linnan ja harjulla kauemmas johtavat polut ovat sääksmäkeläisten mieluista ulkoilumaastoa.


Eikä se ole ollenkaan ihme, sillä niin upea on alue ja niin upeat ovat maisemat, jotka varsinkin uudelta näköalatasanteelta avautuvat.

"Kiinnostus Sääksmäen muinaisuuteen heräsi 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan myötä. Läheisen Rapolan kartanon isäntä, kamreeri Per Gustav Svinhuvud rakennutti 1800-luvun puolivälissä harjulle vaaleanpunaisen, kuusikulmaisen huvimajan. Tuolloin Rapolassa nähtiin kesävieraina muiden muassa valtioneuvos E.N. Setälä, oopperalaulaja O. Wallenius ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Näillä retkillä tämä tapasi tulevan vaimonsa Mary Slöörin. Myös Emil Wikströmin, Jean Sibeliuksen ja Eino Leinon tiedetään vierailleen Rapolanharjulla."(Opastaulu)


Eteläisen pään portti on sijainnut tässä.


Polku palailee Voipaalan pihapiiriin luonnontilaisen ikikuusikon halki. Hoitamattomuudessaan tällainen kuusikko tarjoaa kodin useille hyönteisille ja näitä ravinnokseen käyttäville linnuille.


Voipaalan pihaniityltä löytyy  hirsivallirekonstruktio, joka on tehty valtionarkeologi Julius Ailion 1920-luvulla tekemien kaivaushavaintojen pohjalta.


Voipaalan pihalle on rahdattu kuppikivi, muinainen uhrikivi.


Voipaalan kartano, josta kenties toisen kerran enemmän.


Kuten myös Rapolan kartanosta, josta kuitenkin mainittakoon, että se on presidentti P.E. Svinhuvudin syntymäkoti.


Enpä lähteissäni tiennyt, mitä löytäisin. Olin retkelläni läkähtyä kaikkeen siihen uskomattomaan kulttuuriseen perintöön ja keväiseen luonnonkauneuteen. Näin vain osan ja tiedän, että paljon hienoa on jäljellä. Tänne tuon vielä vaimoni ja suosittelen kaikille teille lukijoilleni: Poiketkaa Sääksmäellä ja varsinkin sen linnavuorella. Ette varmasti pety!


Näin sen löydät, nappaa linkkiä: Sääksmäki