lauantai 11. marraskuuta 2017

Valkoposkihanhien syysmuutto 2017

Tämä oli neljäs syksy, kun olen saanut olla seuraamassa valkoposkihanhien syysmuuttoa. Suranta on tapahtunut Orimattilan, Iitin ja Nastolan vesi- ja peltoaukeilla.


Syksyn ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Iitin Sääskjärvellä. Olimme lintumies Jorman kanssa liikkeellä ennen auringon nousua. Järvellä yöpyneet kymmenettuhannet hanhet olivat jo aloittaneet siirtymisen lähipelloille ruokailemaan. 


Länsirannan lintutornista oli hyvät näkymät kohti aurinkoa ja järvenselkää.


Tältähän se valkoposkihanhi näyttää lähikuvssa.


Jos on ollut syksy hankala maanviljelijöille, on hanhet kuitenkin löytäneet omat eväsmaansa. Ne ruokailevat etupäässä vain puiduilla pelloilla, koska niin laskeutuminen kuin nousukin ovat pitkän korren seasta vaikeita.


Hanhet vetävät puoleensa myös merikotkia, joita tänä syksynä nähtiin entistä enemmän. Itse en onnistunut kohtaamaan tätä kuningaslintua lähietäisyydeltä.


Lintuja oli paikoitellen niin sakeassa, että autoilijan oli pakko pysähtyä odottamaan vuoroaan.


Birdlifen väki on arvellut valkoposkihanhia olevan tällä maailmankolkalla kolmisensataatuhatta. Suurimmassa parvessa Elimäellä oli heidän mukaansa jopa satatuhatta lintua. Kyseessä oli siis mahtava ja ainutlaatuinen luonnontapahtuma.  Sinulle, joka et ole ilmiötä itse kokenut, voin vain kertoa, että se on järisyttävää.


Leijan lailla laskeutuvia lintuja on hauska seurata.


Muutaman viikon kuluttua alkoi joukossa esiintyä metsähanhia


sekä tundrahanhia.


Päivien kuluessa ruokamaat vaihtuivat useaan kertaan.


Mutta paljon oli lintuja joka paikassa.


Kertaakaan en ole nähnyt hanhien törmäävän toisiinsa, mikä tuntuu tosi ihmeelliseltä. Näin kuitenkin väliin käy ja muitakin vahinkoja matkalla sattuu.


Silloin on kotkalla helpompaa saada saalista.


Näihin aikoihin ovat matkalla myös laulujoutsenet. Niiden parvien yksilömäärät laskettaneen parhaimmillaan kuitenkin vain sadoissa.


Peltojen laidoille saapuvat syksyisin myös yksittäiset lapinharakat eli isolepinkäiset. Myyrät varokaa!


Sattuipa eräälle kuvausillalle valaiseva kuutamo.


Yöksi palataan järvelle lepäämään ja sulattelemaan päivän saalista.


Näillä retkillä kohtaa toisinaan muitakin alan harrastajia ja syntyy uusia tuttavuussuhteita. Toisilta saa usein arvokkaita vinkkejä lintukohteista ja neuvoja kuvaukseen. Saattaapa joku joskus palauttaa sinulle hämärässä hukkaamasi kiikarin. Kiitokset siitä!

Kartalla: Sääskjärvi



























keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Suomen ilmavoimamuseo

Suomessa on kuusi ilmailumuseota.  Ne koostuvat pääosin julkisista museoista, joista päämuseot ovat sotilasilmailuun keskittynyt Suomen Ilmavoimamuseo Jyväskylässä ja Suomen ilmailumuseo Vantaalla. Pienemmät museot Jämsässä (Halli), Lahden lähellä (Vesivehmaa), Lappeenrannassa ja Kotkan lähellä (Karhula) esittelevät pääosin museoihin lainattua tai niiden varastoimaa Puolustusministeriön entistä lentokonekalustoa. (Wikipedia)


Tämä julkaisu keskittyy  Jyväskylän Tikkakoskella olevaan Suomen Ilmavoimamuseoon, jossa vierailin 24.10. Museo on sijoitettu vanhaan betonielementtitehtaaseen, ja siksi ulkoasu on tämän näköinen. Sisällä tilanne muuttuu.


Vierailuni pääasiallinen syy on tässä, mutta miksi, siitä myöhemmin enemmän. Jos haluat tietää kuvieni lentokoneista lisää, klikkaa linkkiä eli koneen keltaisella kirjoitettua nimeä.


Thulin Typ D (F1) on Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone. Sen lahjoitti Suomen valkoiselle armeijalle ruotsalainen kreivi Erich von Rosen 1918.


Breguet 14.A2


Hakaristi liitetään usein natseihin. Tässä kuitenkin aiheesta enemmän.


Gourdou-Leseurre (8F,12)


Martinsyde F.r4 Buzzard (MA-24)


De Havilland D.H.60 Moth (OH-EJA)


Ja tässä se motivaattori, Brewster Model 239 (BW-372) .  Tässä heninen.net tarina BW-372 viimeinen lento.  Vuonna 1998 Venäjän Karjalasta löydettiin tämä 25.6.1942 järveen pudonnut BW-372. Kone päätyi Yhdysvaltain Laivaston Ilmailumuseolle, joka lainasi koneen Suomen Ilmavoimamuseolle vuonna 2007.

Lehtitiedon mukaan kone palautettaneen ensi vuonna (2018) takaisin Amerikkaan. Saattoi olla viimeiset hetket kuvata tätä harvinaisuutta.

Koneesta ja sen kohtaloista on Marja Lampi tehnyt dokumenttielokuvan Brewster-Taivaan helmi. Sen mukaan koneen löytymiseen ja kulkeutumiseen Amerikkaan liittyisi  hämärähommia.


Mikä se näissä koneissa sitten niin kiinnostaa? En tiedä, mutta tästä se aikoinaan alkoi.


Syöksy veteen jätti jälkensä. Kone kuitenkin säilyi kokonaisena ja suht ehjänä.


Uskomattoman hieno laite.


Hawker Hurricane MK. I (HC-452) Tämä konservoitu yksilö on yksi vanhimmista Hurricaneista maailmassa.


Näyttelyä elävöittää "työn touhussa" olevat asianmukaiset mallinuket.


Messerschmitt Bf 109 G-6 (MT-507) Saksalainen vastine edellisille. Suomen ilmavoimilla oli II-maailmasodan taisteluissa ainakin  niin jenkki-, englantilais- kuin saksalaiskoneita. Menemättä tässä yhteydessä enempää suomen sotahistoriaan sanottakoon vain, että se oli aika kimuranttia.


Focke Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-4)


Fokker D.XXI (FR-110) hollantilainen hävittäjäkone, ainoa lajinsa edustaja maailmassa.


Koirannahkarukkaset, kyllä tarkenee.


VL Pyörremyrsky (PM-1) oli kotimainen tekele, joka ei ehtinyt tuotantoon sota-aikana.


Valmet Vihuri (VH-18) oli kotimainen koulutuskone vuoteen 1959 asti.


Douglas DC-3C(DO-4) tuo isompi sinisellä raidalla. Kone on ollut siviilipuolella matkustajakoneena, jonka jälkeen vuodet 1960-82 ilmavoimien kuljetuskoneena. Lapsena  1960-luvulla lensin Jyväskylästä Helsinkiin DC-3 koneella.


Armeija-aikaan 1972 meille sisseille pudotettiin huoltotäydennystä (halkoja) DC-3 koneesta. Kyllä muuten v.....i, kun odoteltiin nälkäisinä jotain evästä.


Tässä malliksi muutama   ns. suora rivimoottori


ja tässä lentokoneisiin kehitetty ns. tähtimoottori.


De Havilland D.H. 115 Vampire Trainer Mk.55 (VT-8) oli ilmavoimien ensimmäinen suihkuharjoituskone.


Folland Gnat Mk.! (GN-101) sai nimekseen Kreivi von Rosen. Eric von Rosenin poika Carl Gustav von Rosen oli seikkailija-lentäjä. Hän osallistui vapaaehtoisena Talvisotaan ja lahjoitti Suomelle Douglas DC-2 koneen joka tunnetaan nimellä Hanssin Jukka. Kyseinen kone on kunnostettu Tikkakoskella ja sen löytää nykyään Hämeenlinnan Tuuloksesta.


Fouga CM 170 Magister (FM-45)


Saab 91D Safir (SF-2) ruotsalainen koulukone.


Mig-15UTI (MU-4) Tästä alkoi 1962 venäläiskoneiden aika.


Mig-21F-13 (MG-92) on maailman eniten valmistettu yliäänilentokone.


Saab 35FS Draken (DK.92) Ruotsalaishävittäjä oli Suomen ilmavoimien toinen päähävittäjätyyppi vuosina 1974-2000.


Tältä näyttää hävittäjän  ohjaamossa


Bristol Blenheim Mk.IV (BL-200), englantilainen pommikone, joka on ainoa alkuperäinen IV maalmassa.


Voimalaite: 2 × Bristol Mercury VIII -9-sylinteristä tähtimoottoria; 626 kW (840 hv) per moottori


Tiira  Sanginjokelainen Raimo Päätalo suunnitteli ja rakensi yksimoottorisen ja yksipaikkaisen ylätasoisen lentokoneen pelkästään lennokkien rakentamisesta saadulla kokemuksella. Tämän koneen ei pitäisi teoriassa pysyä ilmassa, mutta käytännössä asia oli toisin. Ilmailuviranomaiset ja poliisit eivät vain tykänneet. 


Mil Mi-8T (HS-1) löytyy pihamaalta.


Saab 35CS Draken (DK-270) ja   MiG-21BIS (MG-138) pihaparkissa. Kun MiG-pilotti kytki jälkipolton päälle ja suuntasi koneensa pystysuoraan kohti taivasta, ei kukaan jäänyt kylmäksi. Jyrinä oli jotain aivan käsittämätöntä.


                                                                                Selfie