tiistai 11. syyskuuta 2018

Kaakkuri, aikojen alun lintu


"Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän."


"Kaakkuri istuu yksin omalla pitkällä evolutiivisella oksallaan. Haara yhtyy kuikkalintujen oksaan, mutta vasta lähellä runkoa. Se kertoo, että kaakkurit ovat oma yksinäinen linjansa kuikkalintujen lahkossa. Kaiken huipuksi kuikkalinnut ovat jo itsessään hyvin erilaisia kuin muut, joten kaakkuri on tavallaan poikkeus poikkeuksien joukossa."


Minun ensitutustumiseni kaakkuriin tapahtui vasta vuosi sitten, kun oppaani ja opettajani lintumies Jorma otti mukaansa viime vuoden syyskuussa kaakkurien pesimälammelle Nastolan erämaille.


"Kaakkuri pesii ainoastaan pienillä suorantaisilla lammilla ja suorimmillä. Se etsii ravintonsa laajoilta selkävesiltä usein kaukanakin pesälammiltaan." 


Poikaset kasvavat kotilammellaan emojen ruokkiessa ja kouluttaessa niitä. Tämäkin kala oli noudettu muualta ja ennen kuin poikanen sai ruokansa, joutui se emon pyyntikoulutukseen.  Tähän perheeseen kuului kaksi poikasta.


"Pesä on vaatimaton syvennys, joka sijaitsee rahkasammal- tai saramättäällä yleensä veden ympäröimänä ja lähellä vesirajaa, jotta lintu pääsee kävelemättä pesälleen. Kostealla alustalla pesää on korotettu kasviaineksilla hieman kekomaiseksi." Useat pesät rakennetaan lintumiesten rakentamille tekosaarille. Tähän hautovaan yksilöön törmäsimme puolivahingossa tänä kesänä Anssin kanssa Sorsakoskella samoillessamme. Poistuimme maisemasta heti kuvan napattuani. 

 
Kuluneen kesän elokuun 24. päivänä teimme jälleen Jorman kanssa retken Nastolan pesälammelle. Saavuimme paikalle jo ennen kuin auringon säteet haihduttaisivat aamu-usvan. Tarkoitus oli päästä kuvaamaan kaakkuriperheen elämää aamun varhaisina, utuisina hetkinä. Paikalla oli kuitenkin vain yksinäinen poikanen, joka seilaili joutessaan pitkin lampea. Vanhemmista ei ollut havaintoa. Poikasia oli nytkin ollut alunperin kaksi, mutta toisen oli syystä jos toisesta tuoni korjannut.


Tällainen on maisema laajemmassa kuvassa. Kohta kolme tuntia mennyt, eikä emoa näy.


Liikkeellä oli muitakin perheellisiä. Kalasääski onnistuneella pyyntimatkallaan.


No tultiinhan sieltä viimein. 


Taas samat koulutusleikit kalan kanssa. Saalis ei vain kelvannut teinille. "Aina tuota samaa moskaa!" Lopulta emo hotkaisi kalan itse.


Sitten vietettiin yhteistä laatuaikaa kauniina loppukesän päivänä.


Päivän lämmetessä alkoivat sudenkorennot lentonsa. Ehdin juuri kertoa Jormalle toiveestani päästä kuvaamaan punaisia korentoja, kun noin kolmen metrin päähän istahti tämä upea elokorento.


Korentoja jahtasi varmaan myös tämä nuolihaukka.


Sitten siirryttiin seuraavaan koulutusosioon. Näinkö? Oli lentoharjoituksen aika.


Anna mennä, kyllä se siitä nousee!


Esimerkin voimalla on tarkoitus edetä. Tässä nousee  emo.


Muutama kierros lammen ympäri


ja takaisin alas.


Harjoittelet vaan, niin kyllä se vielä onnistuu.


 Puhdistus ja rasvaus ovat linnuille tarpeellisia huoltotoimenpiteitä.


 Sinne jäivät kaakkurit jatkamaan elämäänsä. Toivottavasti poikasen omat siivet jo kantavat!

Kuvien laadussa on paikoitellen toivomisen varaa. Toivon silti kokemani kiehtovan tunnelman välittyneen myös sinulle.


Lainaukset: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/27/kaakkuri-on-suomen-toiseksi-erilaisin-lintu ja  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kaakkuri










































maanantai 6. elokuuta 2018

Korentoja kesältä 2018

Tästä se alkoi tänä kesänä.




Matkalla Joensuuhun poikettiin kurkkaamassa Komperon Siikakosken vanhan kivisillan  jäännöksiä.



Ja siellä se oli rantapöheikössä, neidonkorento, minun ehdoton suosikkini. Niin hän oli luottavainen, että antoi Petterin kuvata ihan kännykällä.


Kesän muut korennot olen kuvannut Keski-Suomen ja Savon järvien ja metsälampien rannoilta. Kuvassa tyypillinen usein rannoiltaan soistunut metsälampi. Kaikilta metsälammilta näyttää löytyvän ainakin yksi vene, jonka käyttöaste on ilmeisen vähäinen. Lainaluvan olisin kysynyt, jos vain olisin tiennyt keneltä. Niinpä olen tullut syyllistyneeksi veneen luvattomaan käyttöönottoon useammankin kerran, sen tunnustan. Veneen olen aina palauttanut sijalleen hyvässä kunnossa.


Maisemien samankaltaisuudesta johtunee se, että lajisto näillä vesillä on suht suppea ja kaikkialla lähes sama. Tässä ruskohukankorento.


Sama


Pikkulampikorento


Mökkirannassani asustaa vuodesta toiseen ruskoukonkorentojen suku. Kesän joutuessa lämpimät, aurinkoiset päivät laittavat korennot munintapuuhiin. Silloin ne ovat parhaiten kuvattavissa.


Loittorenkaan avulla olen saanut tänä kesänä yksityiskohtaisempia kuvia. Macro-objektiivi on vielä harkinnassa.


Saatavilla olevien, hyvien kohtuuhintaisten välineiden ansiosta korentojenkin kuvaaminen on yleistynyt. Vähäisimmät innostajat eivät varmaan ole Suomen korennot fb-sivut tai Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirja.


Lentokuvat vilkaasti lentelevistä korennoista ovat vaikeita saavuttaa ja vaativatkin taidon lisäksi myös runsaasti tuuria. Ruskoukonkorento


Siniukko


Tummasyyskorento


Korentojen parittelu on mystinen tapahtuma. Ei sen puoleen niin on niiden koko elämä.


 Lajien välisiä eroja on. Halutessasi katso Wikipediasta tarkemmin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sudenkorennot).


Pienemmät, siniset korennot kuuluvat usein tytönkorentojen heimoon.


Tytönkorentojen tunnistaminen on minulle vaikeaa. Sanoisin, että taigatytönkorento, mutten ole mitenkään varma.


Kuten alussa mainitsin, ovat hentosudenkorentoihin kuuluvat neidonkorennot suosikkejani. Syynä tietty ulkonäkö, mutta myös niiden perhosmainen lentely ja kosiokäyttäytyminen. 


Tässä naaras.


Suosikkia suosittakoon


ja saakoon hän myös eniten näkyvyyttä.


Eripuolilla Suomea, erilaisissa kasvuympäristöissä esiintyy erilaisia korentoja. Myös kesän ajankohdalla on vaikutuksensa.

Suomesta on tunnistettu 60 (2013) sudenkorentolajia. Maailmasta heitä löytyy yli 5700 lajia.









Kesän 2018 lintuja


Toukokuun loppupuolelle sattui huomattavan lämmin sääjakso, ja niin varsinkin hyönteissyöjälintujen pesintä pääsi hyvään alkuun. Vedet olivat huomattavan korkealla. Kurjet ja joutsenet joutuivat ainakin keskisessä Suomessa etsimään korkeampia pesimäkumpuja kuin aiempina vuosina.


Kesäkuun alkuun, Veikon ja minun linturetkiemme aikaan, sattui koleampi jakso. Veikon kameraan ei löytynyt kurjen pesää sen vakiopaikalta. 


Kalalammilta löytyi tukkasotkapari tukat taakse kammattuina.


Samoille lammille oli saapunut myös muutama mustakurkku-uikkupari aloittelemaan pesintäänsä.


Konnekoskella saalisti joukko pikkulokkeja. Koskikorennot ovat niiden lempiruokaa.


Rautalammin kirkolla nahisteli parvi varpusen poikia.


Pöntöissä oli runsaasti asukkaita. Hirvitti hieman käykö samoin kuin viime kesänä, jolloin hyönteissyöjilta loppui eväs kesän kylmyydestä johtuen. Kallen tuomassa pöntössä syntyi kaksi kirjosieppopoikuetta.


Perimätiedon mukaan palokärki pihapiirissä tietää onnettomuutta. Oneksi näin ei kuitenkaan ole käynyt.


Kesäkuussa vierailin Anssin luona Leppävirralla. Konnuksen rannalta löytyi käpytikka syöttöpuuhissaan. Jälkikasvu piti vaateliasta meteliä.


Sinitiainen oli löytänyt pesäkolon Konnuksen vanhan kanavan kiviseinän raosta.


Kuusitiainen oli valinnut kodikseen Itkosen suvun uhrikiven vierestä lahopöntön siellä Leppävirralla.


Arka kaakkuri pesällään Sorsakosken metsälammella. Törmäys oli tahaton, emme häirinneet yhtään enempää.


Etelä-konneveden kalasääsket näyttäisivät menestyneen tänä kesänä hyvin. Yhden päivän suppealla veneretkellä saimme todeta viiden pesän olevan asutun.


Midnight Hawks Suomen  Ilmavoimien 100-vuotis lentonäytöksessä Tikkakoskella.


Äitisorsa lähikuvassa


Heinäkuisella Maakallan retkellä oli mahdollisuus pikakuvata useampia merialueen lintuja. Aikaa saaressa oli vain yksi tunti. Karikukko lienee saaren kanta-asukas.


Lapintiiroja näkyi useampi pari.


Luotokirvinen


Pikkukuovi


Punajalkaviklo. Muutama lokkiyhdyskunta ja niitä ahdisteleva merikihu jäivät kauemmas.


Kesän joutuessa on opittava kalastamaan. Kuikkavanhemmat olivat sinnikkäitä kouluttajia. Konneveden mökkirannassa saattoi tätä näytelmää seurata useamman kerran, ja näytökset jatkuvat vielä.


Ennen kuin kalasääsken pojat pääsevät pyyntikouluun on opittava lentämään. Elokuun alussa tehtiin jo harjoituksia.


Kuiva kesä on voinut olla kurjille kurja. Samakot ovat olleet hakusessa.

Kesä jatkuu vielä ja jokunen lintu tulee varmaan kuvatuksi. Näin tänään harvinaisena sateisena elokuun alun päivänä.