sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Raippaluoto, Replot, Björkö, Svedjehamn

Raippaluoto (ruots. Replot) on entinen Suomen kunta ja 142 neliökilometrin saari Merenkurkun rannikolla Mustasaaren kunnassa Pohjanmaalla.  Kunta oli itsenäinen vuodesta 1872 vuoteen 1973 asti. Raippaluoto on Suomen merialueiden neljänneksi suurin saari Ahvenanmantereen, Kemiönsaaren ja Hailuodon jälkeen.


Saari on tullut tunnetuksi Suomen pisimmästä sillasta, Raippaluodon sillasta, joka yhdistää saaren mantereeseen. Sillan pituus on 1 045 metriä, ja se valmistui vuonna 1997 korvaten siihenastisen lauttayhteyden.


 Sanon heti aluksi, että tähän kohteeseen ei kannata ihan vain hetkeksi piipahtaa. Näin kuitenkin tein. Päivä oli 28.6. Sillan ylitettyäni ajoin suoraan Svedjehamniin, joka sijaitsee Björkön saarella. Pengertie saarelle on valmistunut 1954.


Svedjehamnissa, voit nähdä selvästi, kuinka maan kohoaminen on vaikuttanut sekä luontoon että kulttuuriin. Bodvattnet runt -luontopolun varrella voit oppia lisää maan kohoamisesta 


ja tietysti myös tähyillä Merenkurkun komeimpia De Geer -moreeneja yli 20 metriä korkeasta Saltkaret -näköalatornista.

 
Arvatenkin vaikeita vesiä veneilijälle.


Björköbyn saaristo on kohonnut merestä suhteellisen myöhään, joten on epätodennäköistä, että täällä olisi ollut varsinaista esihistoriallista asutusta. Björkön saarelle muodostui kuitenkin 1500-luvun puoliväliin mennessä kalastajien ja hylkeenpyytäjien ruotsinkielinen kyläkunta.






 Bodvatnet on myös monien vesilintujen pesimäaluetta.


Vanhassa Salterietissä, jossa aina 1980-luvulle asti säilöttiin kalaa, sijaitsee nykyään kesäkahvila ja venemuseo. 




Svedjehamn toimii myös joka toinen vuosi aloituspisteenä jokavuotiselle Postisoudulle. Postisoudun aikana osallistujat soutavat ja purjehtivat maalaisveneillä Svedjehamnin, Björköbyn ja Ruotsin Holmön väliä kunnioittaakseen saariston asukkaita jotka vuosisatoja kuljettivat postia matkustaen Suomen ja Ruotsin väliä.



Näkötornista voi kuvata ympärillä ja usein alempana lenteleviä lintuja. Kurki vaihtaa ruokapaikkaa.


Kuten sorsakin.


Bodvatnet runt-luontopolku kulkee näkötornin  kautta. Osa polusta on tasoitettu kivimurskeella, osa taas on ainakin toistaiseksi huonojalkaisemmalle vaikeakulkusta. Lenkki on vajaat neljä kilometriä.


Maisema on kaunista ja tyypillistä saaristorantaa.


Vanhan katajan juurakko


Sisämaan puolella laidunnetaan nautoja.


Tässä minun tämänkesän ensimmäinen sudenkorentoni, isolampikorento lepäilemässä pitkospuulla.


 Paikalla asustaa myös pikkulokkeja.




Vanhoja pyytöjä


Silakkatynnyri


Postireitin muistomerkki


Ylämaan karjaa laitumella.


Venäläinen kenraali Barclay de Tolly marssitti Suomen sodan aikana maaliskuussa 1809 joukkonsa Vaasasta Björköbyn kautta Uumajaan. Vaikeakulkuisten ahtojäiden vuoksi venäläiset kärsivät retken aikana suurta mieshukkaa, ja kenraali de Tollyn kerrotaan sanoneen, että hän viitoitti tien Merenkurkun yli omien miestensä ruumiilla.


Näillä rannoilla kasvaa myös aito villi tyrni.


 Merenkurkun saaristo kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.


Paluumatkalla poikkesin Björkbyn idyllisessä kirkossa.


Ei ole suomalaisissa luterilaisissa kirkoissa sellaista loistoa kuin monesti maailmalla näkee. Vaatimattomuus kaunistaa.


Kirkko on valmistunut vuonna 1859.


Björkbyn kylän raittia.


Ennen kuin poistuin kokonaan saarilta kävin Raippaluodon satamassa syömässä ahvenfileet ravintola Arkenissa. Voin suositella, olivat kruunu retkipäivälleni.


Toiset ovat tulossa, minä jo poistun. Antoisa päivä. Toivottavasti vielä palaan ja pääsen Valassaarille asti.

Lähteet ja lainat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raippaluoto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rk%C3%B6by
http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/





lauantai 1. heinäkuuta 2017

Suokonmäen näkötorni, Lehtimäki

Lehtimäki sijaitsee oikeasti korkealla mäellä, etten sanoisi vaaralla. Tämä ei kyllä ollut tiedossani ennen vierailuani paikkakunnalla 27.6.


Tie Kuortaneelta Lehtimäelle on kuin Pohjois-Karjalan maisemista. Pohjanmaan kuuluu olla aakeeta laakeeta vaan toisin myös on.


Lehtimäen mäkiasutus on keskittynyt maakunnan mittakaavassa huomattavien Suokonmäen ja Kirkonmäen lakialueille, jotka kohoavat yli 200 metriin merenpinnasta.

Suurin osa Lehtimäkeä kuului 1630-luvulla perustettuun Lappajärven emäseurakuntaan. Lehtimäestä muodostettiin Alajärven kappeliseurakunta 1859. Kirkko rakennettiin 1800-1808.

Mäellä seisova puukirkko on muodoltaan tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko, jonka ristikeskuksesta kohoaa kahdeksankulmainen, torniin päättyvä attikaosa. Kirkkosalin nykyasu on 1988-1989 korjauksesta. Erillinen kolmikerroksinen kellotapuli on rakennettu Abraham Hernesmaan toimesta 1835 ja yhdistetty kirkkoon solarakennuksella 1895. Vanha hautausmaa sijaitsee kirkon pohjoispuolella. 



Suokonmäellä asutusta on ollut jo mesoliittisen kivikauden aikana, noin vuosina 7400–4300 ennen ajanlaskun alkua. Pysyvä asutus saapui Lehtimäelle kuitenkin vasta 1500-luvulla.

Lehtimäen mäkiasutus on Etelä-Pohjanmaalle harvinainen esimerkki mäkiasutuksesta. Suokonmäki on kauas maisemaan näkyvä kiintopiste, jonka profiili erottuu taivaanrannasta etenkin pohjoisesta tultaessa.

Mäen laelle on talkoovoimin rakennettu näkötorni, jonka korkeus on 31 m. Korkeus merenpinnasta on 231 m.


Kyseessä ei olekaan mikä tahansa torni, vaan se on niin ulkoa kuin sisältä upeasti viimeistelty puuarkkitehtuurin ja kirvesmiestaidon näyte. Valtava työ, jolle lakkiani kohotan.


Tornista avautuu mahtavat näköalat niin Järviseudun kuin Ähtärin suuntaan.Vierailupäiväni oli sateisen harmaa. Hyvällä säällä tornista kerrotaan näkyvän seitsemän kirkon tornit.


Kyllä Suomessa on vielä metsiäkin.


Muusta Pohjanmaan järviseudusta poiketen asutus levisi alueelle Ähtärinjärven kautta sisämaasta päin. Pysyvästä asutuksesta huolimatta alue oli pitkään pohjalaisten ja satakuntalaisten nautinta-alueiden rajaseutua, jonne maakuntien välinen raja vakiintui 1700-luvulle tultaessa.


Valitettavasti minulla ei ole tietoa kuvieni kohteista. Kertokoot ne vain alueen maaseutumaisesta yleisilmeestä.


Lehtimäen asutus alkoi kasvaa 1700-luvulla tervanpolton ansiosta, ja 1800-luvulla tervanpoltto lukeutui alueen tärkeimpiin elinkeinoihin.


Uudempaa ja


vanhempaa asutusta.


Maanviljelys on alueen pääelinkeinoja.


Katsotpa minne päin hyvänsä näet maataloja.

 

Kesäkuun lopulla vihreyttä riittää. Suomeen liitetään aina sininen väri lukuisten järviemme mukaan. Enemmän voitaisiin  korostaa myös maamme vihreyttä.


Tornin vieressä on Lehtimäen kotiseututalo.



Lähteet:
TORSTAI, http://www.torstai-lehti.fi/2016/01/20/lehtimaen-makiasutus-on-etela-pohjanmaalle-harvinainen-asutustyyppi/
Museovirasto, http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4872