tiistai 30. tammikuuta 2018

Talven lintuja

Muutamia lintukuvia alkaen joulukuulta sekä pihabongaus 2018



Koska talvi ei oikein ollut tullakseen, viihtyivät joutsenet suurin joukoin vielä joulukuulle. On niitä sulapaikoilla vieläkin, mutta kuitenkin jo vähemmän.


Ateneumin Veljekset von Wright näyttelyssä oli näitä pensselikuvia. Minä vaan pidän ja arvostan, vaikka tuosta metsot tunnistaakin.


Kyllä väliin on satanut myös lunta. Tuosta aukosta käy polku syöttöpaikalleni Uudenkylän metsään. Uutuutena siellä on naamioverkosta kyhätty piilo, josta kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Mitään uusia erikoisuuksia ei ole kuvattavaksi ilmaantunut. Mukavaa on ollut myös näiden vanhojen tuttujen parissa.


Ruokailuun on osallistunut säännöllisesti kutakuinkin tasalukuinen kymmenen lajin joukko. Tali-


ja sinitiaisia on tavallista vähemmän. Syy lienee viimekesän onnettomissa pesimäilmoissa.


 Suosikkejani ovat töyhtö-


ja hömötiaiset. Ne ovat aina ensimmäisinä tervehtimässä, kun saavun eväitten kanssa paikalle.


Kuusitiainen on arka ja vikkelä. Harvoin ehdin tarkentamaan kamerani sitä varten, kun se on jo pyrähtänyt muualle.


Tämän talven yllättäjä on urpiainen. Niitä riittää parvehtimaan eripuolille maata.


Punatulkkuja on ilahduttavan runsaasti. Tässä uros


ja tässä vaatimattomamman näköinen puolisonsa.


Kun sain kauroja tarjolle, 


ilmaantuivat keltasirkut.


Muina talvina vakiovieraana käynyt puukiipijä on näyttäytynyt vain kerran.


 Käpytikkapari on jokapäiväinen ruokavieras.


Jos vien tarjolle leipää, ilmestyy varmuudella myös närhi. Kovin on arka kuvattavaksi myös hän.


Matkalla ruokinnalle on toisinaan myös muita kuvattavia,kuten metsäkauriita


tai myyriä vaaniva hiiripöllö.


Immilänjoella asustaa koskikara, jolla varmaan on veden runsaudesta johtuen normaalia työläänpää saalistaa.


Tarkastan talvisin Hartolan ohi ajaessani Tainionvirran vehnämyllyn sulan, jos siellä olisi sorsien joukossa joku muukin. Saukko ja mandariinisorsa ovat aiemmin esiintyneet.


Jyväskylästä löytyi melkoinen tilhiparvi,


jonka mukana oli joitakin rastaita. Mistähän vielä löytyy marjapuita?


Heidelbergissä Saksanmaalla sain kuvatuksi kaupungin erikoisuuden kauluskaijan, joka aiemmin aleksanterinkaijana tunnettiin. Linnut ovat karanneita lemmikkejä, jotka ovat menestyneet vieraslajina myös luonnossa nykyisillä asuinsijoillaan. 


Samantapainen on historia myös näillä Neckarjoen rantamilla asustavilla afrikanhanhilla

Lainakuva

Alunperin oli tarkoitus löytää ja kuvata joutsenhanhi, mutta näin ei päässyt tällä kertaa käymään.


Sitten taas kohti uusia seikkailuja ja kohtaamisia.


Bird Life lintubongaus sunnuntaina 28.7.   Kymmenen lajia

2 talitiainen
1 sinitiainen
1 kuusitiainen
2 hömötiainen
2 töyhtötiainen
16 keltasirkku
12 punatulkku
20 urpiainen
1 käpytikka
1 närhi






















perjantai 26. tammikuuta 2018

Heidelberg



Jo vuosia sitten suunnittelimme työkaverini Hannun kanssa matkaa jalkapallo-otteluun johonkin maailman huippustadionille. Hannunkin tavoitettua eläkeiän tilasimme retken Saksaan Bubdesliigan otteluun 20.1. Hoffenheim-Bayer Leverkusen. Minulle kyseessä oli ns. kerran elämässä elämys, Hannulle, intohimoiselle jalkapalloaktiiville, näitä kokemuksia on päässyt kertymään enemmänkin.


Majoittuminen onnistui hienosti, kunhan ensin selvitimme, missä Heidelbergin Mille Stelle hotelleista sijaitsi meidän huoneemme.


Retkeen oli varattu muutama päivä muullekin ohjelmalle. Saapumispäivän iltakävely ja ensitutustuminen kaupunkiin suuntautui Neckkar-joen rantamille.  Neckarjoen ylittävä vanhin silta, Carl Theodor Brücke, on rakennettu 1786-1788 paikalla sijainneen 1200-luvulta olleen puusillan tilalle. Liitoutuneiden etenemistä hidastaakseen saksalaisjoukot räjäyttivät Neckarjoen sillat 29 maaliskuuta 1945. Kuvassa on uusin Alte Brücke vuodelta 1947.
Takana iltavalaistuksessa on Heidelbergin linna, Schloss Heidelberg, josta myöhemmin lisää.


Toisen päivän aamuna luoksemme saapui Holger, joka on eläkkeellä oleva saksalainen opettaja. Holger on Hannun vanha tuttu  saksalaisten koululaisten Äänekoskelle  suuntautuneiden vierailujen johdosta. Äänekoskelaiset ovat tavan mukaan tehneet vastavierailuja Saksaan. Holger esitteli meille ystävällisesti noin 50 km:n päässä olevan uuden kotitalonsa, kotikaupunkinsa  Jöhlingenin ja osan Karlsruhea. Päivälle sattunut sade rajoitti ulkonaliikkumista. Holgerin vaimon lounaaksi valmistama gulassi, henkilökohtainen lempiruokani, oli todella herkullista.


Poikkesimme myös Reinin varrella toteamassa talven runsaiden sateiden nostaneen vedenpinnan äärilukemiin.


Karlsruhe on Euroopan nuorimpia suurkaupunkeja, mutta sen alueella oli asutusta jo 700-luvulla. Sen perusti Baden-Durlachin kreivi Karl-Wilhelm, joka kyllästyi entisen asuinpaikkansa Durlachin keskiaikaiseen ahtauteen. Hän rakennutti Karlsruhen barokkilinnan, jonka ympärille kaupunki alkoi kehittyä. Linnan peruskivi laskettiin 17. kesäkuuta 1715; linna valmistui 1782. (Wikipedia)


Sateista johtuen linnanpuistoon rakennettu tekojäinen luistinrata näytti toivottomalta.


Karlsruhe on pyöräilijän paratiisi. Jopa kokonaisia katuja on alistettu pyöräilylle.



Se ei sinänsä ole ihme, sillä polkupyörän edeltäjä potkupyörä on kehitetty täällä.


Kaverukset Hannu ja Holger kaupungilla. Kelpaisiko suomen poliisille tällainen kulkupeli?


Ja tämä on sitä surullista historiaa. Paikalla on sijainnut synagoga ennen vuotta 1938.


Tämä kuva ei liity synagogaan mitenkään, mutta kuvatkoon se kuvaajan sen hetkistä  tunnelmaa.


Pyrin aina reissuillani nappaaman muutaman lintukuvan, mieluummin vielä itselle uusista lintulajeista. Nettitutkimuksen perusteella Heidelbergistä saattoi tavoittaa ainakin joutsenhanhen ja kauluskaijan. Neckarin rannalta näitä hanhia olisi pitänyt löytää. Jo kauas rannasta kuului hanhien kaakatus ja siellähän niitä oli. Harmi vain, nämä olivat afrikanhanhia ja joutsenhanhet jäivät kuvaamatta. Uusi laji minulle toki tämäkin.


Onneksi rantareitin varrelle lehahti  puun latvaan muutama kauluskaija. Niin joutsenhanhi kuin kauluskaija ovat molemmat alunperin lähtöisin muilta mailta. Jossain vaiheessa ne ovat päässeet ihmiseltä karkuun ja menestyneet nykyisillä asuinalueillaan. Samoin on laita myös afrikanhanhen. Lähtöpäivän aamuhämärissä mekasti rautatieaseman pihapuussa satapäinen papukaijaparvi. Aikataulu ja valo eivät vain passanneet.


Jokitörmältä löytyi myös muutama kanadanhanhi,


harmaahaikara ja


mustarastas.


Hieman erilainen kulkija. Itä-Saksasta alunperin, kertoi Holger.


Hienoja asuintaloja joen pohjoisrannalla


Etelärannalla oleva Altstad ja sen halki kulkeva kävely- ja ostoskatu.





Das Haus zum Ritter valmistui 1592. Tämä renesanssi-tyylinen hotelli  on Heidelbergin vanhin asuttu rakennus.



Tässä koko tarina pääpiirteittäin.


Lepoa tarvitsee työn rasittama ruumis.


Läheltä kirkkoa nousee Bergbahn kohti Schloss Heidelbergiä ja vuoren huippua.


Matka viimeiselle huipulle käy tällaisella historiallisella vaunulla. Meidän lippumme eivät oikeuttaneet enää tämän kyytiin.


Alempana olevaan linnaan sentään päästiin. Sankarimatkaaja itse riemukaarella.


Tämä renesanssilinna on kokenut kovia historiansa aikana. Osia siitä on kunnostettu mm. ravintola- ja museokäyttöön, muuten saamme ihailla vain sen loistosta kertovia raunioita.


Joen puoleisella seinustalla on ulkopiha, josta on hienot näköalat joelle ja kaupunkiin.


Linnan uumenissa olevasta viinimuseosta löytyy valtava viinitynnyri, jonka kokoa voit arvailla vertailemalla sitä Hannun mittoihin.


Takaisin vanhaan kaupunkiin ja sen kapeille kaduille.


Ja pitihän Hannun toki päästä maistamaan paikallista olutta. http://www.brauhaus-vetter.de/de. Minulle tarjoiltiin kookas Weisswurst.




Lauantai 21.1. Pelipäivä.  Hoffenheim-Leverkusen. Junalla Sinsheimiin, pizzat poskeen ja shuttlebussilla Neckarstadionille. Väkeä oli liikkeellä valtavasti. Haaveena oli ollut saada kuvata pelitapahtumia pitkän putken kanssa, mutta valitettavasti kaikenlaiset reput ja kamppeet olivat vientikiellossa stadionin sisään. Terrorismin ja huliganismin pelkoa? Reppu säilytykseen ja sisään. Oli se suomalaiselle maalaispojalle melko upeata. Hannun kännykkävideo ja netistä lainattu kuva kertonevat tunnelmasta ja stadionista jotain.



Tässä ollaan jo onneksi bussia odottamassa. Räntää tulee ja vedonlyöntiin sijoitetut eurot ovat mennyttä. Hoffenheim-Leverkusen 1-4. Hieno kokemus joka tapauksessa, kuten koko retki. Kiitokset Hannulle. Mennäänkö joskus vielä kesäisempään aikaan?

Heidelberg on hieno kaupunki ja nähtävää riittää. Enempään ei nämä pojat ehtineet, pitihän sitä istua myöskin erilaisissa ravintoloissa. Kaikenlaisen etnisen ravinnon tarjoajia on yllin kyllin. Niitäpä runsaasti testasimme. Mihinkään valittamisen arvoiseen emme törmänneet. Maukasta, runsasta, ystävällistä palvelua. Kaikki pelaa, varsinkin joukkoliikenne.