lauantai 19. tammikuuta 2019

Sydäntalven lintuja

Kovin oli harmaa ja valoton syksy kuin myös vuodenvaihteen seutu. Lintuja on ollut niukasti ja niidenkin kuvaaminen valon puutteen vuoksi haastavaa. Siinäpä syitä, miksi ei saalis ja kuvien laatu ole kovin kaksinen. 


Jorman piilokoju eväineen on kuitenkin suht varma. Aina siellä jonkun linnun tapaa, kuten tämän harakan,


närhen,


hömötiaisen,


sinitiaisen ja keltasirkkuja. Ei ollut vielä marraskuun lopulla lunta maassa.


Seuraavana päivänä tapasin Jyväskylän Haukanniemessä valkoselkätikan työnsä touhussa. Läheisellä pellolla oli tikliparvi ruokaillut jo useita päiviä, mutta nyt ei niitä näkynyt. Varpushaukka karkotti parven juuri saapuessani.


Ei ole ravinnon saanti helppoa kellään talviaikaan. Siinä huomaan vasta nyt pesäkolon. Viimekeväinenkö?


Jouluaaton aattona kävin suorittamassa Rautalammilla mökin kuntotarkastuksen. Kaikki OK. Konneveden Siikakoskella vatsaansa täytti parisenkymmentä koskikaraa. Ankaraa on heidän elämänsä.


Kosken sulassa sinnitteli vielä useita joutsenperheitä, parikymmentä lintua heitäkin.


Passikuva


Viherpeippoja Konnevedellä


Joulupukin työmatkallaan kuvaama harakka. Löydätkö?


Mämmen myllyllä Äänekoskella olen tavannut usein pystötiaisia. Niin myös menneenä joulupäivänä. Paikalla ruokaili myös viherpeippoja ja pari koskikaraa. Saukosta, jota etsin, löytyi vain jäljet.


Tammikuun kolmantena tiirailin jälleen maisemaa Nastolassa piilokojulla. Vakiovieraat kävivät tervehtimässä minua. Kolme käpytikkaa ja


kaiken sortin tiaiset muiden joukossa.


Matkalla tapasin isolepinkäisen tähystyspaikallaan. Mahtoivatko olla myyrät liikkeellä?


Tammikuun seitsemäntenä päivänä oli Porvooseen luvattu pelkkää auringonpaistetta. Niinpä suuntasimme Jorman kanssa toivorikkaana rannikolle tavoitteena viiksitimalit . Mutta, mutta. Taivas oli paksussa pilvessä ja ilma oli täynnänsä sakeaa sumua. Ei päivä hukkaan mennyt, näin ja kuvasin elämäni ensimmäisen nokkavarpusen. Jykevä on nokkansa. Värejä en kunnolla kuvaan saanut. Taas jäi jotain saavutettavaa hänenkin kanssaan.


Tolkkisen syöttöpaikalla asustaa useamman lajisia tikkoja. Sumun seassa poseerasi palokärki.


Tammikuun 12. Iitin Kupparinojalla oli syötöllä vilskettä: pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja viherpeippoja. Tiaiset, käpytikka ja punatulkut tarkkailivat oksistossa.


Birdlifen Tiira kertoi tiklien ja urpiaisten löytäneen puimattoman viljapellon Orimattilan Kuivannolta paikasta nimeltä Kirkonmies. Voisi uskoa, että nimellä on joku tietty historia. Siellä niitä pyrähteli ankarassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Evästä pitää olla, jos aikoo pysyä lämpimänä ja hengissä tällaisella säällä.


Tiiran mukaan tässä noin kahdensadan linnun sekaparvessa on joukossa muutama tundraurpiainenkin. Minä en niitä ilman kaukoputkea eroita tavallisesta urpiaisesta.




 Siinäpä heitä tällä kertaa. Keväämmällä varmaan mukana jo joku muukin.