sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tervatehdas

Suolahden tervatehdas, Tippala 1945-1998



Aamuisesta linturetkestä Keiteleen rannoilla tuli tänään jotain aivan muuta. Maisemakierrokselta
poikkesin uteliaisuuttani Suolahden vanhalle siis entiselle tervatehtaalle, jota kansa Tippalaksi kutsuu.


Tehdas perustettiin  jatkosodan panssarivaunujen voitelutarpeisiin ja se valmistui 1945. Kallis maaöljyperäinen voiteluöljy korvattiin puuöljypitoisella tervalla. Ei tainnut ehtiä ajoissa. Sisartehdas rakennettiin Kainuun tervamaille Kajaaniin.


Sijoituspaikan perusteena oli raaka-aineen saatavuus. Nyt, kun Äänekosken uuden sellutehtaan   rakentamista ollaan aloittelemassa, on yhtenä tärkeänä perusteena sama juttu. Kantojen keruualueena on varmaan ollut koko Keiteleen vesialue, ja laivat ovat tuoneet raka-aineen tehtaan rantaan. Maamatkaa tehtaaseen jäi laiturista vain muutama kymmenen metriä. Tuotteet vietiin rataa pitkin Jyväskylän kautta maailmalle. Rata alkaa olla jo luonnon valtaama.



Sitä, mitä nämä rakennelmat ovat valmistusprosessissa toimittaneet, en tiedä. Tehtaaseen on kuitenkin kuulunut kantojen murskaamo, ja  tervan poltto on tapahtunut neljässä uunissa, retortissa, joihinka upposi jopa 70 kuutiometriä tervaksia vuorokaudessa.


Terva tiivistettiin puukaasusta. Valmista tervaa valutettiin yhdeksään 12000 litraa vetäneeseen sammioon. Kävelyllä ollut kylänmies kertoi kyseessä olleen Euroopan suurin tervatehdas.


Jos on rata jo lepikon valtaama, on koivut tehneet saman tälle elevaattorille. Tulee mieleen inkojen sun muiden menneiden aikojen ihmisten rakennelmat ja niiden hautautuminen eri tavoin.



Ilmeisesti tämä pari on valinnut rauniot asuinpaikakseen. Tehtaan työläisille rakennettiin Tervatielle neljä asuntolaa ja aluetta alettiin kutsua Tippalaksi.



Panssarivaunujen sijasta tervapohjaista voiteluainetta alettiin käyttää junanvaunuissa.  Suolahden tervatehdas oli merkittävin alan tuotantolaitos Suomessa aina 1960-luvulle asti.


Tervaa kului myös kumiteollisuudessa ja vanhempi väki muistaa sitä vedetyn  suksien pohjiin vuosittain. 



Tervanpolton loputtua paikalla alettiin valmistaa grillihiiliä. Tekstistä päätellen tavaraa vietiin myös ulkomaille.

Hiilivarastosta löytyy vielä vanha Valtra. Kylänmies muisteli laitoksen siirtyneen jossain vaiheessa venäläisomistukseen. Epäili tervatehtaasta tulleen pesukoneen rahanpesua varten. Tiedä häntä?



Tuotannon loputtua kaikki on jäänyt juuri siten kuin ne olivat viimeisellä tehtaanpillin vihellyksellä. Kyteekö alueella ympäristöpommi? Luonnonkauniiseen ja saasteettomaan Keiteleeseen on vain muutama metri!


Juu, ei pala valot enää. Vandaalit ovat hoitaneet homman.


 Ja portti on varmaan lopullisesti sulkeutunut.

Matkassa oli vain lintujen kuvaamiseen ajateltua optiikkaa. Näin kuvat eivät ole kovin laajakulmaisia.

Asiatietoa olen napsinut Äks-lehden artikkelista "Tippalassa tiputettiin tervaa". Julkaistu 14.9.2011.
 Kiitän!


maanantai 4. toukokuuta 2015

Rautpohja

Rautpohja, Jyväskylä


"Rautpohja on matala, miltei umpeenkasvanut Tuomiojärven lahti, joka sijaitsee Kortepohjan koulun vieressä. Lahti on ollut tunnettu lintupaikka jo pitkään. Näkyvyys lahdelle on nyt olennaisesti aiempaa parempi uudesta lintutornista.

Lajisto: Paikalla voi nähdä monipuolista vesilinnustoa etenkin muuttoaikaan, mutta myös pesimälajisto on runsas. Rantamilla viihtyvät monet yölaulajat.

Ajo-oje: Rautpohjaan löytää helpoiten seuraamalla Wilhelm Schildtin katua Kortesuolle ja kääntymällä sitten vasemmalle Kartanokujalle. Sopiva parkkipaikka on rannan puolella Kartanokujan päässä ennen Kortepohjan koulua. Tornille on matkaa vain muutamia kymmeniä metrejä."

Näin kertoo Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys. http://ksly.net/rautpohja/


Itse kävelin eilen tuon lahden rantaa myötäilevän noin kilometrin mittaisen rantapolun edestakaisin.
Pohjoispään maasto oli kosteaa ja vetelää savikkoa, rannat hyllyvää rahkasammalta. Eteläpäässä saattoi kulkea yleistä kävelytietä aina pohjukan lintutornille asti. Myöhemmin keväällä maasto on varmaan kuivempaa.


Lahti oli keskivaiheiltaan kasvanut umpeen ja muodosti näin kaksi allasta. Toinen oli auki Tuomiojärveen ja toinen muodosti oman lammen.


Molemmista löytyi runsaasti pesintää aloittelevia naurulokkeja.


Kuvattaviksi joutuivat lokkien lisäksi sinsisorsapoikapari,


pesää rakenteleva puukiipijä,


sinitiainen,


koskelopojat,


tukkasotkapariskunta,


naurulokille rupatteleva haapana ja


runsaslukuista lajiaan edustava räkättirastas. Paikalla oli myös joutsenpari, silkkiuikkuja, käpytikka ja useammanlaatuisia pikkulintuja, joihin en nyt juurikaan keskittynyt.


Kevät on lemmen aikaa.


Aina ei flaksi käy ja silloin tulee pettyneenä tehdyksi tyhmyyksiä. Kaupungin huveista kotiinpaluuseen pöllitty laatupyörä rantapusikon kätkössä. Kukahan jäi ilman, siis pyörää.

Täältä löytyy Rautpohja