keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kesäretki Leppävirralle

Anna Kaisan ja Anssin harrastukset löivät kättä, ja sen tuloksena syntyi  valokuvanäyttely Suomalaisuuden kirjopukineet. Tämän suururakan lopputulos on nähtävissä Leppävirran kirjaston näyttelytilassa kesäkuun loppuun asti. Kuvissa kansallispuvut kantajineen ovat päässeet sellaisiin komeisiin suomalaisiin luonnonmaisemiin kuten esimerkiksi Sulkavan linnavuori, Konnuskoski ja Saraakallion värikalliot. Näistä monet kohteet ovat itselleni ennestään tuttuja.



Kuvissa ideana on ollut sijoittaa värikkäästi pukeutunut malli aitoon suomalaiseen luontoon. Tausta on pidetty mustavalkoisena, josta johtuen puku erottuu maisemasta hienosti. Mallit olivat vapaaehtoisia kansallispukuharrastajia ympäri Suomen.


Valokuvataiteilija Anssi Toivanen teoksensa äärellä.


Päivää jatkettiin luontoretkellä. Tämä Sorsakoskella sijaitseva Leväniemen lohkarelinna on ollut yksi näyttelykuvien kuvauspaikoista. Peikon päältä keltaisine hampaineen tämä vahvasti vaikuttaa.


Oikeanpuoleisesta silmästä pääsee kymmenmetriseen luolaan.


Vilppu löysi luolan perältä sinne piilotetun geokätkön. Äitinsä Maija suoritti dokumentoinnin.


Sorsakosken ja Jäppilän välinen maasto on jääkauden jättämiä kivisiä kummallisuuksia täynnänsä. Sinne se on jäänyt tämäkin lohkare toisen suuremman päälle. Vilppu ja Emppu kiipesivät mittasuhdemalleiksi.


Kivikuru, melkein kuin Pyhätunturin Pyhäkuru. Tällaisia pirunpeltoja löytyy tältä alueelta useita, tosin ei aivan tämän kokoisia.


Kivikurun kautta on valmistumassa alueen uusin retkeilyreitti. Vanhempaa kalustoa on tulipaikaksi parikin. Näin valmistuu metsägourmet. Anna Kaisa hoitaa retkikokin hommat jo rutiinilla.


Viereen hiekkakentälle on tuotu uusi pöytäryhmä. Takana näkyvä katsomo on jäänne kokeilusta, kun Joroisten musiikkipäivät yritti saada aikaiseksi aitoa suomalaismetsien tunnelmaa Tapion kartanossa. Oliko paikka nykyihmiselle liian kaukana korvessa?


Kun oli syöty, käytiin vielä katsomassa Anssin löytämää ja Kummakiveksi nimeämää kiviasetelmaa.


Ja se kummallisuus näkyy tässä. Valtava siirtolohkare on jäänyt silloin, kymmenentuhatta vuotta sitten, tämän kallioulokkeen päälle kiikkumaan. No, ei se siinä yhtään kiiku, mutta pieni on tuo kohta, jonka varassa kiven paino lepää.



Vihreä on suomalainen kesämetsä. Nyt on nuorison mielestä nähty jo tarpeeksi luontoa. Sitten vaan kotimatkalle ja suunnittelemaan uusia seikkailuja. Kiitos Anna Kaisa ja Anssi.




 Pikkulinnut ovat visertäneet, että Anssin näyttely saattaa siirtyä myöhemmin Jyväskylään. Käykääpä katsomassa! Kyllä Suomesta löytyy niin upeita luontokohteita kuin kirjopukineitakin, ja vieläpä joku luova taiteilija, joka nämä asiat osaa yhdistää.













perjantai 7. kesäkuuta 2019

Lintuja keväältä 2019

Useat kuvaamistani linnuista ovat päässeet jo aiemmin omiin tarinoihinsa. Tähän juttuun tallennan niitä, jotka eivät vielä ole esiintyneet.


3.4. oli Pukkilan Kanteleella joutsenten, hanhien ja sorsien muutto hyvällä alulla.


Viereisellä pellolla tepasteli ensimmäiset kurjet.


Töyhtöhyypät saivat etsiä ruokaansa paikoitellen lumen seasta.


Lumelle laskeutuivat myös varhaiset kiurut.


Artjärvellä sain kuvatuksi ensimmäiset pikkujoutseneni. Tämä, usein laulujoutsenten joukossa Venäjän pohjoisosiin muuttava lintu, ei pesi lainkaan Suomessa.


Oikealla pikkujoutsen, vasemmalla laulujoutsen. Huomaa lyhyempi, suora kaula ja nokan pienempi keltainen alue.


Pohjoiseen muuttaa myös paljon sinisorsia.


Naakat kuivurin seinustalla.


Kuivannon pelloilla tapasin talven mittaan useamman isolepinkäisen. Moni viipyi pitkälle kevääseen.


15.4. oli tuulihaukkapari vallannut jo oman kotipönttönsä.


Kurkiuroon häätanssia Laukaassa. Oli hieno näytös kokonaisuudessaan.


Vihjeestä, kiitos Maarit,  löytyi myös ensimmäinen virtavästäräkkini. Tämä oli viivähtänyt toviksi Jyväskylään, Tourujoen varrelle


Suolahden sataman läheisyyteen oli asettunut tukkakoskelopariskunta.


Samalla rannalla uiskenteli myös mustakurkku-uikku. Ovatko jääneet kesäksi, en tiedä.


Suolahdessa tapasin myös palokärjen pirstomassa lahokantoa. Löytykö mittään?


Tämä pönttö ei ainakaan mennyt hukkaan, punakylkirastas.


Illan upea lurittelija, mustarastas.


 Viirupöllö vartioimassa pesäpönttöään Orimattilan salomailla.


4.6. oli käpytikka Nastolassa jo näin pitkällä.