torstai 21. heinäkuuta 2016

Kristiinankaupunki, Lapväärtti

WC-Tour, osa II.  Kaskisista kohden etelää

Anssin esityön perusteella päivän urakaksi valittiin seuraavat ihmetystä aiheuttavat luontokohteet:


Solvängenin kivirauniot

Kristiinankaupungin alueelta löytyy viitisenkymmentä muinaishautaa, kivikekoa. Solvängenin kivirauniot eivät tiettävästi liity hautaamiseen. Mihinkäs sitten?


Vanhan Närpiöntien varrelta löytyy kookas runiorakennelma, jolle kansa on joskus antanut nimeksi Jätinkirkko. Aluetta ei ole nähty tarpeelliseksi esitellä yleisölle eikä pitää muutenkaan kunnossa. Liekö jätti kirkkoineen vaipunut tuhatvuotiseen uneen?


Muinaisjäännösrekisteri kertoo paikasta:
“Kyseessä on kivistä ladottu, itä-länsi -suuntainen muuri ja heti sen pohjoispuolella siihen liittyvät kehämäiset kivivallit. Muuri on n. 60 m pitkä ja paikoin 1,5 m korkea, leveys on 1-3 metriä. Muuri madaltuu molempia päitä kohden. Pohjoispuolella on kaksi sisäkkäistä ympyränmuotoista kivivallia, vallien paksuus on noin 1,5 metriä, korkeus vajaa metri. Ulomman vallin halkaisija on noin 20 m, sisemmän n. 12 metriä. Muuri on perimätiedon perusteella rakennettu myöhemmin kuin kivivallit ja valleissa olleita kiviä on käytetty muurin tekoon. Perimätieto mainitsee myös lähellä metsässä sijainneen mestauspaikan.”

Latomatyö on tehty huolellisesti valikoiduin kivin.


Metsäkävely paljasti lisää jo muinoin sammaloituneita muureja.


Viereisessä metsässä oli lukuisia kivipohjisia kaivantoja. Olisiko muurikivet näistä lähtöisin?


Anssin tiedoilla netin kätköistä löytyi  Paikkatietoikkunan vinovarjostekuva. Siitä voi havaita kyseessä olevan suorakaiteen muotoisen alueen. Koiliskulmasta muuria oli vaikeampi havaita.


Kyseiseltä alueelta löytyi jo hylätyn pientilan jäännökset peltokoneineen. Muurin suojissa on siis asuttu lähes nykypäivinä.

Mistä tässä rakennelmassa on kyse? Se jää arvoitukseksi. Parempaa tietoa emme kuitenkaan ole mistään löytäneet.


Pyhävuoren pirunpelto


Lapväärtin Pyhävuorelle on rakennettu pienehkö laskettelukeskus. Parkkialueen reunalta lähtevät maastoon myös hiihtoreitit. Tallustaen ylemmäs pitkin kohti lakea  suuntaavaa väylää,  pääsimme uskomattoman luonnonnähtävyyden tykö. Vuori oli usean hehtaarin alueelta pirunpeltoa eli pyöreähköjen kivien peittämää maastoa.


Pirunpellot ovat syntyneet noin 9000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa vuoren laki nousi merenpinnan yläpuolelle. Aallokko ja jäät kuljettivat, muovasivat ja lajittelivat kiviainesta, ja muodostivat paikalle noin 1 kilometrin mittaisen ja 300 metriä leveän rannan.
Rinteellä erottuu selvästi aaltomaisia "hyllyjä", muinaisten rantojen asemia.


Karuudestaan huolimatta laelta löytyi myös elämää.




Etelävuori


Seuraava tavoite oli Etelävuoren Bastuväggen. Lähestyimme sitä etelän suunnasta autolla metsätietä pitkin. Matkalla tutkimme kaksi muinaishautaa, jotka joku haudanryöstäjä oli aikoinaan avannut.


Tietämättä, että metsästä löytyisivät myös vaellusreitit (nyt jo lähes umpeenkasvaneet), oikaisimme metsän läpi kohti vuoren seinämää. Sieltäpä löytyi se poluntapainen, joka johdatteli kalliohalkeamalle.



Ravinenz-kuru on se nimeltään.


Seinämän halkeama paljasti hienon kvartsijuonteen.


Olihan siellä opastetaulukin.


Noin 600m edempänä ja hiukan ylempänä sijaitsi Bastuväggen. Arvelen, että seinämää vasten on joskus rakennettu puinen suoja ja ehkä kivikiuas lämmön lähteeksi. Siitä sitten tämä bastu nimeen.


Pyhävuoren reitit


Ja näkyyhän sieltä: Lapväärttiin, Kristiinankaupunkiin, Kaskisiin ja aina Selkämerelle asti.


Metsän kukka.

Yöksi Kristiinankaupunkiin. Huomenna uusin voimin erilaisiin seikkailuihin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti