Viime viikonloppu meni Leppävirralla seikkaillen Konnuksen ja Sorsaveden maisemissa sekä opiskellen kuvankäsittelyohjelma Lightroomia. Leppävirta on vanha jo 1639 perustettu mahtipitäjä.
Tänä päivänä se tunnetaan varmaan parhaiten Vesileppiksestään.
Konnuskoski sijaitsee Vuoksen vesistön Leppävirran reitin Kuopion ja Varkauden välisellä vesiosuudella yhdistäen Kallaveden ja Unnukan. Paikalla on ollut kaikkiaan neljä eri kanavaa. Konnuksessa on nykyisin vierekkäin kolme eri sulkua. Kahden vanhimman sulun yli johtaa myös silta, mutta uusimman, 1971 valmistuneen, sulun yli pääsee vain sulkuporttien kautta. Kuvassa se vanhin. Neljäntenä virtaa vapaa koskiuoma.
Kosken ja kanavien rannat ovat upeita eri vuodenaikojen asuissaan. Rannoilla on mahdollista törmätä minkkiin, saukkoon tai majavaan. Vesialue tarjoaa asuin- tai levähdyspaikan monille vesilinnuille. Lehtomaiset ikimetsät pökkelöineen ovat tikkojen ja pienempien kolopesijöiden valtakuntaa. Talven vieraina viihtyvät lukuisat koskikarat.
Lauantai potkukelkkailtiin Sorsavedellä. Jään päällä oli 5-10 cm jääkuorrutettua lunta, ja se teki kelkkailusta ainakin näin tottumattomalle vähän raskasta. Jalaksien alla olevat muovilevikkeet hieman helpottivat kulkua.
Mustalahden Vehkalahdesta päästiin jäälle ja suunnattiin Kuvajanniemen Kohokannaksen yli avaramman Kohoselän puolelle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Koholahden kota.
Uudelta ja hyvin varustellulta leiripaikalta löytyy tulipaikka niin sisältä kuin ulkoa. Paikalla on hyvä laituri, WC ja kalanperkauspöytä. Liiteri oli tännä puita. Paikan on rakentanut ja sitä ylläpitää Kotalahden kyläyhdistys. Kiitos siitä heille! Matka oli vasta alullaan, joten hetimiten eteenpäin. Evästelyn aika olisi tuonnempana.
Kiviin ja niiden tarinoihin hurahtanut Anssi johdatti meidät aluksi Talas-saareen, josta löytyi tällainen kartiokivi. Vaikka kirjoitin hurahtanut, en sano sitä pahalla. Suuremmat ja muuten erikoiset kivet kiinnostavat myös minua. Ja asiantuntijaoppaan mukana olen itsekin oppinut niistä paljon.
Oma järvimaisemani on Etelä-Konnevesi. Hyvin paljon samanlaiset ovat näkymät täälläkin.
Kyläyhdistys kunnostaa kodalle koneladun.
Erikoista lumen pintaa kuvaten.
Jo kesti jää verkkomiesten saapua apajalle autollaan.
Lohkareen rannanpuoleisessa kyljessä on tällainen muinainen kuvio. Mitä lie esittää? Anssi sen on aiemmin löytänyt ja ilmoittanut alan tutkijoille. Kalliomaalaus on se, kuulemma.
Kaunis ilma toi jäälle nämä kaverukset.
Kovin on majavilla tiukkaa, kun pitää saarista hakea tarpeisiinsa koivuja.
Jänis-saaressa on tällainen lohkare ja
saman saaren rannassa, aivan vesirajassa tällainen hieno miestä korkeampi kuutio.
Päin aurinkoa kuvatussa muuten tummassa kuvassa on mies matkalla takaisin kodalle, tulille makkaranpaistoon ja teenjuontiin.
Tankkauksen jälkeen kelkoilla autolle ja autolla pätkä Mustalahden rantaa etelään, takaisin jäälle ja kävelten vastarannan Havukkasaareen. Siellä on yksi seutukunnan komeimmista ja korkeimmista jyrkänteistä. Kartasta en löydä, mutta olisiko Havukka nimeltään.
Tuolla yhdellä lipalla pesinee taas keväällä korppi.
Havukan kainalossa on lähde, joka juoksullaan pitää rantaa sulana.
Ja sittenpä olikin päivä jo tällä mallilla. Aika oli myös retkeläisten päästä saunaan ja syömään. Uunissa koko retkipäivän muhinut patamuikkukukko oli herkkua, jonka vertaista harvasta hovistakaan löytyy. Kyllä Anssi osaa.
No, miten kävi Lr-opintojen? Paljon jäi opittavaa vielä tulevaisuuteen, mutta ensimmäisen kerran olen työstänyt blogi-kuvani ko. ohjelmalla. Ei siis kovin huonosti. Harjoitus tekee mestarin, jatkan siksi vielä näiden nappuloiden parissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti