tiistai 22. maaliskuuta 2016

Linnaistensuon talvi

Syksyllä 2014 esittelin Linnaistensuota lumettomana. Tänä upeana kevättalven päivänä sain hiihdellä samoissa maisemissa missä vain, sillä täällä Lahden seudulla on mahtavat hangenkantoset.


Tälle keväiselle lumihangen ominaisuudelle löytyy monta synonyymiä. Tässä joitakin: kerihanget, kersteet ja kantohanki. Hanki muuttuu kantavaksi, kun kova pakkanen kovettaa aiemmin suojasäällä vettyneen lumen.


Pakkasta oli aamulla kahdeksan aikaan yksitoista astetta, aurinko sai paistaa täysin pilvettömältä taivaalta ja viimeaikojen navakka tuulikin oli päättänyt tänään levätä.


Sain pitää koko suoalueen yksityiskäytössäni koko aamupäivän. Seuranani olivat vain kymmenet korpit.


Näitä käkkyröitä pitää aina kuvata.


Edellisiltana oli joku prätkäjannu käynyt testaamassa hankia mopollaan. Luonnonsuojelualueella toki kyseenalaista toimintaa, mutta uskon kuskin nauttineen tästä mahdollisuudesta. Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistuu mieleen, miten hauskaa vastaava ajelu oli polkupyörällä. Ajat muuttuvat.


Suo on palautettu alkuperäiseen luonnontilaan ja kuurona voisi kuvitella olevansa kaukana kaikesta sivistyksestä. Nelostie on kuitenkin vain kahden kilometrin päässä ja tie Lahdesta Kouvolaan kilometrin etäisyydellä. Liikenteen ja teollisuuden ääniä ei kuitenkaan voi olla kuulematta ja muutamat savut ovat näkösällä.


Suota kiertämällä yritin löytää teerien mahdollisen soidinpaikan. Sellaista ei eteeni tullut, mutta korpit olivat valloittaneet koko laajan suoalueen vastaavaan käyttöön.


Viisas ja varovainen lintu ei kuitenkaan päästänyt hiihtäjää kuvausetäisyydelle. Kiikarilla saatoin seurata korppien kisailua ja tanssahtelua hangilla samoin kuin myös taidokkaita ilmailunäytöksiä.


Siinä joku nuorukainen on ottanut samban ensiaskeleet.


Komea lintu!


Tästä suunnasta näitä luontokappaleita useimmin saa tähdätä.


Jonkun on aina oltava vartiossa. Yksi oikea ääni ja koko parvi häipyy kauemmas.


Korppi on viroksi ronk, mikä varmaan on seurausta sen yleisestä lauluäänestä. Korpilla on kuiten lukuisia erilaisia ääniä, esimerkiksi hauskat blink, donk ja dojojong. Mistä lie kaiken oppinutkaan.


Kansansadussa "Kettu ja korppi" nälkäinen kettu paljastaa leipäpalan löytäneelle korpille, jotta tämän eukko muhinoi usein korpin pomon kanssa korpin ollessa ansiossa. Tähän korppi kiivastuneena tokaisee: Mitä hittoa! Näin suu aukeaa ja leipäpala putoaa ketulle.
Vanhoissa saduissa on usein mukana opetus ja niin on tässäkin: Jos kuulet pomosi vehtaavan eukkosi kanssa, pidä suusi kiinni, sillä muutoin saatat menettää leipäsi!


Näin liidellään suhteen  ollessa vielä tuore.


Tässä tyylittelee taitolentojoukkue The Black Ravens. Keskimmäinen vasemmalla kaipaa vielä lisää harjoitusta.

Suon halkaisee itä-länsi suunnassa pitkospuupolku, joka näin talvella on lumen alla sekin. Polun molemmissa päissä on lintujen ystäväin ylläpitämät talviruokintapaikat. Huomasin läntisellä paikalla autolle palatessani tikliparin.


Näin sain kuvatuksi tämän kauniin linnun nyt jo vähän lähempää kuin aiemmin talvella. Vielä on tavoiteltavaa.


Auringonkukan siemenet maistuivat myös punatulkuille


ja jotain löysi mustarastaskin.


Nyt kolme tuntia myöhemmin mittari näytti +1º.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti