Lintujen kuvaamisessa niiden ruokinta ja kuvaajan piiloutuminen ovat oleellisia asioita. On hyvä tietää, mitä evästä kukin laji syö. Tällaisen syöttöpaikan sijoittamisessa on otettava huomioon sen rauhallinen sijainti, kuvausala, maisema tai ehkä maisemointi ja valon suunta. Linnuilla on oltava suojapaikkoja vaaran uhatessa. Toki merkittävää on, mitä lajeja haluat kuvata, vesilintuja, metsän lintuja jne. Eri vuodenaikoina on erilaiset mahdollisuudet. Soidinmenot ovat sitten vielä erikseen.
Tällaista tulee mieleeni näin äkkiseltään, moni tietää enemmän.
Tästä sinne mennään. Jorma runnoo maasturillaan vielä eteenpäin, minä, kaupunkiauton omistaja, olen kävellyt jo jonkin matkaa. Vaikka lumi on aukeammilta paikoilta jo sulanut, on sitä täällä vielä saappaanvarren verran jäljellä. Näinä päivinä siitä ei kuitenkaan ole ollut haittaa, koska yöpakkaset ovat kovettaneet hanget miehenkantaviksi.
Jo kauas kuului mäeltä varislintujen mekastus. Silti paikalle päästyäni oli vastaanottajana ainoastaan päivän ainut muuttolintu, mustarastas. Tämä yksilö on varmaan talvehtinut lähimaastossa.
Tälle päivälle olin varustautunut kahdella kameralla, joista toisessa oli 100-400 ja toisessa 70-200 zoom-objektiivi. Varislinnut varsinkin ovat epäluuloisia ja kovin arkoja. Pienikin heilahdus tai linssin kimmellys saa ne pakenemaan. Siksi olisi hyvä pitää kamerat suht paikallaan jalustoissaan. Siksi kaksi kameraa on jo tuplasti parempi. Minulla vaan ei tahdo hermo pitää odotella lintua yhteen kohteeseen. Kojun edessä muuttuvat tilaisuudet pistävät vaihtamaan suuntausta. Tällöin myös kohde menettää usein hermonsa ja lehahtaa muualle. Molempi parempi.
Tarjoilun on syytä olla monipuolista. Tässä talipallojen ja läskipalojen ystäviä. Nämä syötit ovat noin viiden metrin päässä kojusta. Talitiainen
ja kuusitiainen.
Hömötiainen vaihteeksi leipäpalan kimpussa.
Mustarastas löysi jotain mieluisaa syötävää suoraan talipallojen alta. Tinteiltä on kai tippunut jotain.
Kahden metrin etäisyydellä on syöttöautomaatti, joka sisältää kauraa, auringonkukkaa ja pähkinöitä. Komean kirkas vihervarpusuros tankkaamassa. Haaleampi vaimonsa pysytteli sivummalla.
Punatulkku-uros samalla tarjoilulla.
Myös punatulkkurouva katseli sivusta ja söi, mitä maahan varisi. Ajattelin kyllä naaraan tarvitsevan enemmän ravintoa. Hänhän se munat valmistaa. Ehkä uros kuitenkin lisää voimiaan perheen turvallisuuden vuoksi?
Sinitiaiset hakkasivat sekä talia että napsivat automaatin katolta pähkinöitä .
Yksinäinen keltasirkkunaaras kävi kurkistamassa tarjoilupöytiin. Ei ollut nyt kauraa maassa. Siksi varmaan keltasirkut pysyivät muualla.
Närhi se vasta varovainen lintu onkin. Kolmen yksilön voimin ne tarkkailivat tarjolla olevaa leipäkuutiokasaa. Leipä on närhien erityistä herkkua. Jossain oksien alla tai lomassa oli jatkuvasti valpas silmäpari.
Tämä tilanne oli harvinainen ja heti, kun kamera rasahti, pomppasi närhi siivilleen.
Ympärillä pyöri myös pari oravaa. Olisivatko olleet kilpailevia uroksia, kun toinen sai aina lähdöt ruokinta-automaatilta.
Kiire tuli tällekin junkkarille, kun kanahaukka istahti yläpuolelle puunoksalle. Kun haukka kerran kiekaisi, näkyi kuusentaimien alta vain kurren häntä.
Kaumpaa metsästä kuului palokärjen takomista ja äänekästä mekastusta. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan tullut. Käpytikat, oletettavasti pariskunta, sensijaan vierailivat taajaan. Toinen niistä oli kovin likaisenvalkoinen ja toinen taas aivan kirkas. Onko kyseessä yksilö- vai sukupuoliero, en tiedä?
Variksilla ja harakoilla oli sama lähestymistapa. Kojun yläpuolelta puista kuului lähes koko päivän varisten, harakoiden ja korppien mekastus. Korpit pysyivät kuvausalueen ulkopuolella koko päivän, mutta varikset ja harakat hiipivät rinteen suojassa hiljalleen lähietäisyydelle. Viimein puolenpäivän jälkeen muutama rohkastui ja lennähti rasvan täyttämälle lavalle. Muutama kameran rasahdus, ja linnut häipyivät. Myös ne kymmenen, jotka vielä olivat maassa hiipimässä.
Harakka (ei maksettu vaalimainos)
Sama tali kelpasi hyvin myös tikoille. Niitä ei kuvaaminen haittaa.
Ja näinhän se käy. Aika kuluu kuin siivillä, mutta paikat jäykistyy ja perskannikat käy pitkästä istunnosta helliksi . Ikkunasta näkee vain yhteen suuntaan eli ulos.
Harmaapäätikkapariskunta, joka päivittäin on käyttänyt tarjoiluja hyväkseen, pysyi tänään harmikseni poissa. No, toisen kerran sitten.
Pyydän nöyrimmin, että mahdollisista virheistä huomautetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti