Kangasvuokko

Kangasvuokko

Pulsatilla vernalis

• Lat. synonyymi: Anemone vernalis
• Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae

Kotimme lähistöllä Nastolassa on vielä siellä täällä harvalukuisten kangasvuokkojen esiintymiä. Lähin kasvupaikka, josta kuvat ovat, on vain muutaman sadan metrin päässä. Monen muun tapaan minunkin on tunnustettava: Tämä keväinen kaunotar karulla kasvualustallaan on jotain aivan ainutlaatuista, uskomattoman vaikuttavaa, kaunista. Ensitapaamisemme oli eilen. 

Jutun muu teksti on lainattu  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kangasvuokko -sivulta.

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty, heikosti mätästävä.
• Korkeus: 5–20 cm, hedelmävaiheessa jopa 35 cm. Varsi haaraton, karvainen, kukan alapuolella olevaa kiehkuraa lukuun ottamatta lehdetön, kukinnan jälkeen pitenevä.
• Kukka: Kehä säteittäinen–kellomainen, sisäpinnalta valkoinen, ulkopinnalta keltainen, punaruskehtava, violetti tai sinertävä, n. 6 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahdessa kiehkurassa, sisemmät ulompia selvästi leveämpiä, ulkopinta yleensä ruskeiden karvojen peittämä. Heteitä monta, ponnet keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yksittäin vanan päässä, aluksi lähes pysty.

• Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia, talvehtivia, nahkeita, pitkäkarvaisia. Lapa parilehdykkäinen; lehdyköitä 3–5, vinosti vastapuikeita, halkoisia–jakoisia. Ylälehdet kukan alla kiehkurana, tyveltä yhteenkasvaneita, hienoliuskaisia, mutkaisia, ruskeanvioletteja, pitkä- ja keltakarvaisia.
• Hedelmä: Punaruskea, n. 3 mm pitkä pähkylä, päässä 2–5 cm pitkä, pitkäkarvainen ota. Pähkylöitä useita yhdessä.

• Kukinta: Huhti–kesäkuu.
• Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa. Myös hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä (Pulsatilla patens × vernalis) on rauhoitettu.

Kangasvuokko lienee kauneinta, mitä Sisä-Suomen karujen kangasmaiden heräävässä luonnossa kasvaa. Ennen vanhaan se oli suosittu kukkatervehdys esimerkiksi äitienpäivänä ja sitä kerättiin suuria määriä toreilla myytäväksi. Kun laji sen vuoksi oli harvinaistumassa, kangasvuokon kukkien myynti ja keruu myyntiä varten kiellettiin 1926 ja 1952 laji rauhoitettiin kokonaan. Kangasvuokko oli ensimmäinen luonnonsuojelulakimme turvan saanut kasvi, mutta sittemmin sen seuraan on liittynyt toistasataa muutakin kasvilajia. Rauhoituskaan ei ikävä kyllä estä harjujen kaivamista kasvin alta tai muuta kasvupaikkojen tuhoamista.

Kangasvuokon kukka kuuluu kasvistomme suurimpiin: täysin avonaisella kukalla on leveyttä lähes kymmenen senttiä. Kukka on auki vain lyhyen ajan päivästä aamupäivällä, kevätauringon lämmittäessä. Varsinaisista vuokoista poiketen kangasvuokon kukissa on myös mettä palkkioksi pölyttäjille. Kypsyviin pähkylöihin kasvaa pitkä, sulkamainen lenninhaiven ja siemen voi taittaa tuulen kyydissä pitkiäkin matkoja. Meille kangasvuokko on todennäköisesti levinnyt heti jääkauden jälkeen etelästä, todennäköisesti salpausselkiä myöten kohti länttä ja pitkittäisharjuja pitkin sekä etelään että varsinkin pohjoiseen. Läntisimmät kasvupaikat ovat Hämeenlinnan tienoilla, jossa se kohtaa sukulaisensa, harvinaisen hämeenkylmänkukan (P. patens), jonka kukka on vielä kookkaampi ja väriltään sinivioletti. Lajien risteytyminen yhteisillä alueilla on melko yleistä. Risteymät ovat ominaisuuksiltaan vanhempiensa väliltä ja vaihtelevat melkoisesti ulkomuodoltaan. Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)